Ongelma ja kuinka se ratkaistaan

c. Tiinamari Karvinen

Tässä näkyy loistavasti ongelma, jonka kanssa olen paininut pitkään. Kyseessä siis "riippuistunta", jolloin otan polvilla tukea satulasta ja keikahdan eteen, pohje heilahtaa taakse. Tätä kuvaa tuijotellessani olen päätynyt seuraavaan: jumissa olevat lonkakoukistajat eivät ainakaan helpota kevennyksen "häntäluu leukaan" -ajatusta, joten niitä täytyy venytellä paljon. Heti satulaan noustessani kuvittelen jalkojeni juurtuvan maahan, seison tukevasti jalkapohjillani. Rentoutan alaselän ja pyöräytän olkapäät omille paikoilleen, asetan kyynärpäät tukevasti jalustalle. Olen jäänyt käsilläni liikkeestä jälkeen jolloin Eetu jännittää kaulan ja niskan nostaen pään ylös. Omaan silmääni selkä ei ole kuitenkaan tipahtanut notkolle, olenko oikeassa?

Here you can see the problem I struggle with very often: I sit in fork seat. My knee leans to the saddle and my leg swings back. Judgement: I have to relax my hip joint and lower back, and imagine I stand steadily on the ground. In this photo I've been too slow and tensed with my hands so Eetu has lifted his head up. Though I don't see any hollowed back, am I right?

Soutaa huopaa soutaa huopaa part 1

Kaksi tarkoitusta tälle otsikolle.

Ensimmäinen koskee Eetuponin kanssa hillumisia. Tämä viimeinen viikko ennen tallipaikan vaihtoa on ollut ratsastuksellisesti niin äärestä laitaan -meininkiä että oksat poies.

Tiistaina päästyämme kentälle kävelimme pitkin ohjin melkein puoli kenttää (olin jo ehtinyt ajatella että no tämäpäs kiva kun poni on rentona : )) note to self. älä enää ajattele) kunnes metsästä kuului pelottavia ääniä ja ponin pää nousi taas niin korkealle että olisin voinut hakata päätäni siihen jos olisi tarpeeksi alkanut ärsyttää. Lisäksi ristiaskeleet ilman selkää kissamaisesti liukuen, koristen samalla vähän enemmän norsumaisesti, toivat liikaa mieleeni sinkoilut parin viikon takaa. "Soojaa hyvä hieeno jaa sooo hyyvä jeee jaaa sooo jaaa" mantran voimin selvisimme mörkökohdasta hengissä, tosin Eetu ei ollut siitä yhtään varma. Pienen pelokkaan ponin sydämenlyönnit sekä näkyivät että kuuluivat selkeästi, voi toista. Elämä on niin jännää.
Tein nopean päätöksen jalkautua, kiitellen parin sekunnin päästä itseäni fiksusta toiminnasta ponin singahdettua suuntaan X. Singahtelimme vielä noin vartin maastakäsin, kunnes personal valmentajani tuli potkaisemaan ratsastajan takaisin selkään kuuden metrin voltille. Kaikki askellajit tuli tapeltua läpi, siitä oli kyllä rentous ja helppous kaukana! Laukat tosin nousivat pitkästä aikaa hienosti... Olihan se hevonen varmasti aika makeen näköinen puolen metrin pötkyläksi runtattuna turpa ryntäissä, jos ei siis huomioinut ratsukon jännittymistilaa.
Ja takaisin tallissa hevonen oli niin tyytyväinen itseensä ja suoritukseensa, mutusteli onnellisena heiniä... Olisi ollut edes vähän väsähtäneen näköinen niin ratsastaja ei tuntisi itseään rapakuntoiseksi ja amatööriksi kerta kaikkiaan.

On Tuesday we had a little conversation with Eetu about all the dangerous UFOs and stuff living in the forest next to the riding ring. I rode a tiny volte almost all the time, Eetu was so tense and so was the rider. Well, we did better canter than ever... But still it wasn't very pretty.
Back in the stable Eetu was very satisfied for he had lots of hay. It's great that even one of us was happy.. :D

Keskiviikkona saimme molemmat pienen mietiskely- ja huilitauon, joten torstaina olimme molemmat motivoituneina kentällä vääntämässä koulua, mitäs muutakaan. Tauko teki molemmille ilmiselvästi hyvää, Eetu oli heti alkuraveissa todella yhteistyöhaluisen tuntuinen, haki pyöreäksi venyttämään selkää ja kääntyi melkein ajatuksesta. Sain itse pitkästä aikaa oikean tatsin kevennykseen, kevensin häntäluuta kohti leukaa, ilman jännittymistä ja liikaa miettimistä ja analysointia. Tunsin kuinka sain hevosen takajalat mukaan liikkeeseen. Muutaman kerran Eetu siirtyi käyntiin tasapainoni heilahtamisen vuoksi. Poni oli niin herkkänä ja kivana ja kuuntelulla, olisin voinut ratsastella tunteja.
Laukat - no ne nyt sain nostettua jotenkuten pienten keskustelujen jälkeen. Laukkasimme Eetu laukkasi ja minä ilmeisesti hyppäsin esteitä tai ajoin motocrossiradalla sellaisten töyssyjen yli. Oli kaunista ja harmoonista ja ratsukko oli kuin yhtä (huomaa sarkasmi).
Loppuravit olivat yhdellä sanalla vau. Eetu oli notkea, tunsin ekaa kertaa energian mikä virtaa ratsukossa, alkaen hevosen takajaloista. Piirsin upeat nuolet tähän kuvaan Nemosta ja musta. Pyydän siis huomioimaan että tämä oli vaan se fiilis mikä itselläni oli, tosiasiassa toi energiavirta ratsastajasta jonnekin etujalkojen seudulle ja takajalkoihin menee jotenkin fiksummin mutta ajatuskatkosta johtuen ahdistuin ja huidoin nyt jotenkin sinnepäin. Lisäksi käsien ei kuulu ollaa energiaa vastaan taaksepäin vaan päästää se eteenpäin, kuolaimesta "rullaamaan", asia mikä on kovin vaikea piirtää. Jos olisin piirtänyt kaikki viivat niin ette olisi koko hevosta nähneet :D

We both had a day off on Wednesday and maybe because of that, Thursday was amazing. Already from the start Eetu was flexible, relaxed and willing to do anything I wanted. I felt the energy from the hind legs flowing, and I managed to maintain the balance in posting trot. I drew (AGAIN) a picture about this energy flow. Arrows may be in wrong places, the energy shouldn't be blocked backwards from the hands but sent forwards. Well hopefully it explains a little...
Canter was not as horrible as it could've been. Eetu galloped and I tried but didn't. It's pure impossibility for me to relax in the canter... Maybe some day, maybe some day...

No eilen, perjantaina, kaverini lupautui kuvaamaan meidän menoa. Olin tietysti ihan fiiliksissä, jes, poni oli eilen niin hyvä että nyt tulee kivaa matskua. Esiintymiskammoni tosin pääsi valloilleen ja keskityin liikaa saamaan hevosesta irti sitä eilistä rentoutta ja leikittelyn tuntua että rojahdin etukenoon, kevennyksestä puuttui rento jäntevyys ja käsi lukkiutui paikalleen. No jeah, olipa nätin näköistä. Lisäksi laukannostot sujuivat huonommin kuin pitkään aikaan, sain Eetun vielä hermostumaan ja potkaisemaan ilmaa useaan otteeseen moittien ratsastajan apujen sekamelskaa. Otin lyhyitä "siirtymisiä", tosiasia oli että olin niin jännittynyt jo nostosta että turha toivo oli yrittääkään istua laukassa. Loppuraveissa poni alkoi jo tuntua vähän normaalimmalta kun itse heitin hanskat tiskiin ja lopetin yliratsastuksen.. Huoh :D

Yesterday, well. My friend took photos and I was all excited about it because Eetu was so amazing the day before. I should've known that this day was guaranteed to fail. I concentrated too much on photographing and forgot to listen to the horse, so the result was a tensed rider and a horse who tried to make sense out of my unclear aids. And the canter was horrible. It was more horrible than in a long time.. When I stopped over-thinking the horse, Eetu said THANKYOUMA'AM and relaxed a bit.

Olen siis tällä viikolla oppinut aivan mielettömästi. Summarummaillaan:
1. Älä ajattele, sen jo laitoinkin ihan alussa.
2. Jos hevonen on vakuuttunut joutuvansa ufojen sieppaamaksi ja karmeiden kokeiden kohteeksi, lähden pyörimään ympyrällä. Mitä pienempi ympyrä sen turvallisempi. Laukkaaminenkin onnistuu helposti.
3. Älä ratsasta. Ratsastele. Mitä enemmän olen sunnuntairatsastelufiiliksellä, rentona ja jäntevänä kuuntelemassa hevosta, sitä positiivisempi on myös hevonen.
4. Eetu on tosi tyytyväinen itseensä, meni ratsastus miten tahansa. Pääasia että heinää on nenän edessä ja talli lämmin.

Kävimme vielä pikkumaastolenkin eilisen kenttäsäätämisen lopuksi. Kaverini otti aivan uskomattomia kuvia auringonlaskussa, tässä niistä pari.

c. Tiinamari Karvinen

c. Tiinamari Karvinen

Tahdon vielä muistuttaa että mitään tässä blogissa julkaistua kuvamateriaalia ei saa kopioida! Yksityiseen käyttöön esim. taustakuvaksi kuvia voi käyttää, mutta esimerkiksi omille kotisivuille kopioiminen on ehdottomasti kiellettyä. Tekstinpätkiä voi lainailla, lähteet selkeästi merkittynä. Kiitoos :)

Pointsit sille joka jaksoi lukea loppuun asti! :DD

Askelkuviot puolipiruettiin.

...tätä tehdessäni en voinut kuin ihmetellä miten ikinä enää kehtaan valittaa lukion vievän koko vapaa-aikani.

Ja ei, ei mulla ole muuta elämää. Ja joo, tämä on tosi surullista.

// Dääm jotain aina unohtuu. Palikkaratsastaja.blogspot.com ei vastaa myöskään mahdollisista kirjotusvihreitä joita saattaa sisältyä taas vaihteen vuoksi muutamia.

- Only in Finnish! Good luck trying this :D

Jumppapallona luokses pompin featuring. jälleen yksi ahaa-elämys

Oi kyllä, viimeinkin pitkän suunnittelun jälkeen ostin ( no äiti osti, kiitos siitä.. :-) ) jumppapallon. Arpomalla oli oikea kokokin tullut, eli halkaisija on alle 175-senttisille 65 cm. Ja minähän alitan tuon pituuden ihan reilusti... Kolmannella yrityksellä pallossa oli tarpeeksi ilmaa, meinasi hermo mennä kun puoli tuntia käytin pelkkään pallon pumppaamiseen ja tuntui että ilma liiku minnekään :D
Aloitin mielestäni sitten varovasti ja aloin marssimaan pallolla Greyn Anatomian tahtiin. Istuin siis jumppapallon päällä niin että päkiäni ylsivät maahan. Nostin toista jalkaani kymmenisen senttiä, pidin hetken ja laskin maahan. Ja sama toisella. Samalla oli tärkeää, ensinnäkin pysyä pystyssä, ja toiseksi tarkkailla, ettei vartaloni kiertynyt kummallakaan puolella minnekään. Harjoitus oli yllättävän rankka, mutta sairaalan syke vei mukanaan ja ihan nopeasti meni vähän päälle kymmenen minuuttia hidastempoista marssimista... Voin näin kokemuksesta viisastuneena sanoa että ensikertalaisen ei tule, ainakaan rankan zumbatunnin jälkeen, marssia näin pitkään ilman kunnon taukoja. Seuraavana päivänä jalat nimittäin huutavat hallelujaa aika rankasti... EXTRANA aevan ihana kuva jonka piirsin iha itee :-) (Kaavio sohvalle lysähtämisestä on vielä luovassa vaiheessa, tulossa kuitenkin..! ;) )

Amazing picture of exercise I did
- it's far harder than it looks!
Make sure you stay centered.

Kuten olen jo hehkuttanut aikaisemmin, olen ryhdistäytynyt ja aloittanut pienimuotoisen kunto-ohjelman. Tähän sisältyy joka toinen päivä vatsa- ja selkälihakset (yleensä sekä rutistuksia että istumaannousuja, selät teen myös "ylä- ja alavartalolla" - termien riemuvoitto you see..), hoover/lankku/svinksi/pito/miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua, sen verran kuin jaksan, sekä punnerrukset. Toistoja tulee tehtyä aika epämääräinen määrä, taukoja Facebookin ja jääkaapin varjolla useita, eli illassa saattaa mennä tuntikin pariin sarjaan vatsalihaksia... Mutta jo viikon kuluttua aloittamisesta alkoi olla helpompaa hahmottaa itseään siinä satulassa. (EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI - musta pitäisi tulla joku mainoksien laatija..)

Huomasin myös jumppapalloepisodia seuraavana päivänä, että ratsastamiseen oli ihan erilainen tatsi kuin muutamana edeltävänä kertana. Tunsin, kuinka käteni olivat hartioista asti rennot, kyljet alkoivat heti kainaloista ja tuntuivat jatkuvan suorassa linjassa maahan asti. Pystyin suuren osan ajasta säilyttämään painoni tasaisesti keskellä myös käännöksissä.

Oikealle kääntyminen on tuntunut ikuisuusongelmalta muiden samanlaisten joukossa. Hetken aikaa pähkäilen korjaamista ongelmaan, saan ahaa-elämyksen ja oikealle kääntyminen sujuu mukavasti. Pari viikkoa tästä ja olen jälleen lähtöpisteessä. Nyt olen taas päässyt siihen kohtaan, kun olen juuri tajunnut jotai niin basicia minkä avulla käännökset ovat helppoja. Selailin pitkästä aikaa Mary Wanlessin Mielekästä ratsastusta -kirjaa ja spottasin siitä kuvan, jossa ratsastaja oli kuin minä, eli kaarteesta edellä ja ohja vetää. Korjauksena oli ajatella sisäistuinluuta hevosen korvaan. Ennen tätä yksi vähän aikaa toiminut korjaustyyli oli ajatella sisäistuinluuta ulkohartiaan, jonka ilmeisesti onnistuin vetämään överiksi.
Kokeilin siis Wanlessin ohjetta ja Eetu kiitti heti! Sisäohja löystyi ja hevosen niska pehmeni asetukseen. Katsotaan kuinka kauan onnistun säilyttämään tämän mielikuvan enkä lähde ylikorjaamaan.

I finally got a gym ball (my good English, you all know this huge ball you sit on and do different exercises...)! I drew a beautiful picture of an exercise I did. If you try this yourself for the first time remember that you have to use so many muscles in it, that a little pause every now and then is needed...
The day after I did this exercise I noticed a difference to before. I was riding and felt my both sides long and relaxed but strong. I was centered also in turns and my hands stayed still.
One thing that helped a lot was that I discovered another solution to my turning right -problem. I was reading a book called Ride with Your Mind Essentials written by Mary Wanless, and saw a photo that where the rider was going ahead on turn, just like me. I read that when I turn right I should imagine my inside ischium to head for the horse's outside ear. I tried this on a saddle and it worked! It felt like my horse had sighed and thought "finally she gives me a chance to relax"... This book has helped me so much and I recommend it to anyone who wants to became a better rider!


Haha lähinnä tämä englanniksi vääntäminen alkaa naurattaa, jos nyt jaksaisin kuitenkin jatkaa niin saisin reeniä siihenkin!

olen laiska ja vino.

kevät / spring 2010

Mm, yli viikko siitä kun viimeksi olen käynyt jotain sönköttämässä. Varmasti jokin hyvä (teko)syy löytyy mutta antakkee armoa :D

Olen miettinyt, kuinka kovasti jaksan valittaa vinouttani. Kitisen ja valitan ja ratsailla yritän vääntäytyä suoraksi, mutta siihen se jääkin lukuunottamatta venyttelyjä. Elän muuten yhä edelleen samalla tavalla, koiraa lenkitän hihna oikeassa kädessä, sohvalle rojahdan vasemmalle kyljelle ja sängyssä nukun vasemmalla kyljellä. Kirjoitan pöydän ääressä oikea käsivarsi pöydälle sulaen ja vasen kylki kasassa, vasemman jalan ristin oikean päälle. Kanniskelen tavaroita oikealla kädellä, kirjoitan oikealla. Katselen tylsyyksissäni vasemmalle. Jos saan valita, käännyn vasemmalle. Eläisin varmaan vasemmalle kallistuvassa maailmassa jos saisin.

syksy / fall 2010

Nyt alkaa ryhtiliike, kaikki mukaan!
Kaikkein hurjin pahisilme kasvoille jos oikea käsi meinaa pitää kahvimukia kauemmin kuin vasen! Jos ei oikea tottele niin saa ärähtää!
Tasa-arvoa puolten välille! Tilanne on edennyt jo siihen pisteeseen että armoa ei anneta, jäähyä heti jos toinen puoli alkaa pomottamaan! Tämä vaatii tahdonvoimaa ja paljon hikeä ja verta ja kyyneleitä mutta opetelkaa lässähtämään sinne sohvalle myös puolipiruetin kautta toisinpäin! Eli toiselle kyljelle, havainnoillistavan kaavion voi myös saada jos tahtoo ja kuulostaa hankalalta sisäistää.

talvi / winter 2010

This lazy blogger has been thinking just how much I like to whine about me being very one-sided. I moan and whine about it and when I sit on a saddle I try to force myself into the right position. But that's it. I still sleep on my left side, write with right hand, carry things on my right hand... and if I could choose I'd always turn left.
But this is the time for the revolution! Join me! Stop favoring your other half and vote for justice and equality! It's a long road but it's worth it!

OHO!

Tumpelo-Annakin on blogissaan tuskastellut sitä, kuinka asioiden pitäisi vaan antaa tapahtua. Ei ylikorjausta, anna virran viedä, keho korjaa kuin itsestään virheet kunhan sitä ja ratsua kuuntelee hissuksiin.  Ratsastus luo parhaimmillaan sen asteisen flow-tilan, että sitä kokemattomille on ainakin omilla verbaalisilla kyvyilläni todella vaikea, ellei mahdoton, selittää.

Ratsastuksessani flow on tila, jossa ulkopuolinen maailma sulkeutuu täysin, on vain minä ja hevonen. Me. Kaikki on helppoa, ratsastus lähentelee balettitanssin kaltaista keveyttä. Tänään saavutimme flow'n juurikin silloin, kun annoin asioiden tapahtua, kuuntelin rennosti omaa kehoani ja tunsin joka ikisen pienen lihaksen. Juuri tällaisten hetkien takia tätä jaksaa, itseäni toistaen, kun kaikki on niin helppoa. Ihmettelee, mitä oikein on hössöttänyt tai miksi tästä pitää tehdä niin suuri numero. Kun kaikki toimii kun sen antaa.

Melkein säikähdin tätä asioiden helppoutta, nimittäin eilinen zumba-tunti oli kipeyttänyt lihakseni niin tehokkaasti että haeskelin pelkästään "kuhan nyt heppa luulee saaneensa liikuntaa" -tyylistä löllöilyä.

Seuraavana päivänä yliyrittää, muistaa sen tunteen kun istuin selkeästi näin. Turhautuu, palaset eivät loksahtelekaan paikalleen, ratsastuksesta tulee suorittamista. Huomenna vältän tätä, annan olla ja virran viedä!

Sitten loppukevennykseen, elekää tulko ampumaan kielikukkasten johdosta pliis:

Flow is a mental state where everything feels so easy. All the outer world disappears. While riding, there are only you and your horse and communication between you two is nearly perfect. Today it happened to me, and once again I remembered why I keep on with this hobby. It felt like I could feel every single muscle in my body.
It is important while riding just to let things happen, or you will end up trying too hard to fix your incorrect signals to the horse. When you quietly listen to your body and the horse, they will fix things allmost like by themselves.
I'm sorry if my efforts to write in English failed miserably... :D

Hetkiä jolloin ei tiedä itkeä vai nauraa. Näitä on tullut CR-urani aikana melkoisen monta. Kuten esimerkiksi nyt. Suuret suunnitelmani vuodelle 2011 ja niiden toteutus alkoivat ""oikein loistavasti"". Kaksi kertaa olen hevosen selässä lupauksieni jälkeen ollut. Muistilistani tähän astisista saavutuksistani:

- Katse eteen [NOT]
- Ulkokäsi eteen [NOT]
- Älä jumita [NOT]
- Hengitä [NOT]
- Ole selkeä [NOT]

No onhan mulla tässä vielä noin kolme ja puolisataa päivää aikaa korjailla näitä virheitä, mutta nauratti (/itketti?) kun juuri oli päässyt sanomasta niin enköhän ollut säätämässä siellä selässä kaikkea päinvastoin. Tällaista tämä näköjään on!

Olen ollut viime aikoina hiukan huolestunut käsistäni. Haeskelen epätoivoisesti sopivaa ohjastuntumaa, ensiksi oli liian löysä tuntuma joka hakkasi kuolainta ponin kitalakeen ja nyt on vuorossa kova käsi. Asiaa vierestä seuranneen mukaan käsitteeni "kova käsi" on aika raju ilmaus, tosin olen tyytyväinen siihen että ilmeisesti ratsastan ylipäätään niin pienillä avuilla että tällainen pikkujumi hartiassa (tai lantiossa asti, kun se suora linja puuttuu istunnasta) tuntuu suurelta.

Aivovuotoa, toivottavasti se sisältää suht selkeitä lauseita joista pystyy päättelemään jotain, edes sinne päin. Yhdys sanat ja silleen..?

//  Lueskelin blogin tilastoja. Niiden mukaan ölinöitäni on kurkittu esimerkiksi Amerikasta, Saksasta ja Ruotsista. På svenska tai auf Deutsch (oee, pari vuotta viimeisestä saksantunnista ja noin hienon sanan kykenin rutistamaan!) kuulostaa vähän liian haastavalta mutta jos pienen yhteenvedon uskaltaisin englanniksi iskeä kirjoitusten perään. Palikka kansainväl(e?)istyy!
Tai ehkä pitäisi suomenkielikin ensiksi opetella ennen kuin alkaa vääntämään in English yhtään mitään.
Ehkä kannattaisi myös herätä kunnolla ennen kuin alkaa julkisesti kirjoittelemaan mitään.
Tänään päivällä varmaan tulen tarkistamaan mitä tulikaan kirjoitettua. Hihhih moi minä.

2011 täynnä tavoitteita ja lupauksia...

...parempi varmaan karsia "olen täydellisesti balanssissa itseni kanssa satulassa vuoden loppuun mennessä" -tyyliset huuhaa-jutut heti alkuun. Yritän jotain realistisempaa ja pienempiin paloihin pilkkomista jotta voin edes osassa kokea onnistuneeni :D

Tavoitteet vuodelle 2011
- Katse pysyy edessä. Se pysyy siellä vaikka jyräisimme miljoona tötsää ja kompuroisimme ojaan ja lentokone jyrisisi kolmen metrin päästä yläpuolellamme. Katseeni on naulittuna eteen. Pehmeästi ja laajakulmaisesti toki.
- Opin tasapainottamaan ratsastustani käsieni avulla, ts. ulkokäsi pysyy ulkona.
- Löydän taas kadonneen suoran linjan istuntaani, tällöin edellä mainitut asiat helpottuvat. Ja toisinpäin.
- Kaiken täytyisi pysyä kaikkialla. Kuitenkin tarvitsen jäntevyyttä ja joustavuutta jotta voisin pehmeästi myötäillä hevosen liikkeitä.
- Laukkatyöskentely paranee. Opin istumaan rennommin ja jännittämättä. Minun ei kuitenkaan tarvitse kontrolloida sataprosenttisesti hevosen laukkaa ja kyetä käyttämään apuja jännittymättä hetkeksi. Haluan oppia löytämään suht hyvän perusistunnan vaikka hetkeksi se herpaantuisikin.

Vuonna 2011 lupaan...
...parantaa kehonhallintaani. Lihaskunto, pilates ja zumba ovat jo nyt heijastuneet ratsastukseeni, joten tällä linjalla jatketaan :-)
...venytellä (ainakin suurinpiirtein) joka ilta. Ainakin vähän. Joustava keho on hevoselle miellyttävämpi kantaa. Etenkin lonkkia pyrin venyttämään kunnolla.
...olla jämäkämpi. Lupaan uskaltaa käskeä hevosta kuuntelemaan, vaikka istuisinkin huonommin se ei tarkoita että ratsu saisi päättää suunnasta tai vauhdista. Jos tarkoitan istunnallani eteen eikä hevonen ymmärrä sitä, tarkennan apua pohkeella.
...olla tarkempi. En tee asioita sinne päin, joka avun jälkeen hellitän ja vaadin reaktion. En jää pumppaamaan tai nyppimään tai yliyrittämään, olen suoraviivainen ja selkeä.

Pystyisinköhän näitä noudattamaan..? Harmi kun ei viime vuonna tullut tehtyä samanlaisia tavoitelupauksia, olisi kiva katsoa miten olen selviytynyt niistä :D

Uuden vuoden kunniaksi muutama kuva! Oijoi! Videolaatuisia kuvia, mutta saavat nyt kelvata :D Ehkä joskus uskallan videotakin laittaa, kuhan kehtaan... Vähän analysoin samalla kuvia (suom. seliseliseli mutkumutku...)

Alkulöllöilyjä, Millalla tuuppauskevennys ja kottarikädet, olen ilmeisen huvittunut :D
Harmi kun kunnon löllökuvat ovat sen verran kaukaa ettei niistä saisi selvää,
laahustimme nimittäin turpa maassa upeasti!

Jalka. Jalka. Jalka. Anteeksi. Mutku eri satula ku normaalisti...
Katse. Ohjat käteen. Liikettä.
Poni on alkanut asettautua tollaseen nätskään pikkumuotoon,
yleensä sitten vahingossa lähden onnellisena leikkiin mukaan ja unohdan takajalat kokonaan.
Ku tollanen pikkuravi on niii-in kiva istua, tulkaa vaikka kokeilee! :D

Tuuppauskeventelen jälleen.
Katse ylös, hartia-olkapää-kantapää -linja suoraan ja liike istunnalla ylös, ei eteen.
Kädet ylös. Moottori käyntiin.

Paremman näköistä laukkaa. Joo, tämä oikeasti on se mun "hyvä laukka" :D
Takaset astuu alle ihan kivasti, tosin jumitan istunnalla. Ohjat käteen, olkapäät rennoksi.
Lonkat auki, liike ylös. Pidemmät jalustimet ois varmaan aika kova sana?

Tältä se OIKEASTI näyttää! No ei ehkä ihan koko aikaa (SELISELI), mutta kuten huomaatte olen täysin liikkeessä rennosti mukana.
Syy miksi harrastan laukkaamista aika vähän. Haluan valvovan silmän joka kertoo mitä tehdä :D
Laukkaaminen on ehkä oikeasti maailman vaikein asia! Melkeen vaikeempaa kuin voltit!

Istunta jännittynyt, olen kaarteessa edellä.
Huomatkaa katse! Jee!
Olemme melkeen kouluponien näköiset!

Pysähdys (tasan?!). Katse eteen.
Oikea käsi alempana kuin vasen mutta muuten ihan sievän näköinen olen :D

Oli taas aika terveellistä nähdä sähläystään videolta. Nyt tiedän taas mihin keskittyä vähäksi aikaa (: