 |
| c. Tiinamari Karvinen |
Tässä näkyy loistavasti ongelma, jonka kanssa olen paininut pitkään. Kyseessä siis "riippuistunta", jolloin otan polvilla tukea satulasta ja keikahdan eteen, pohje heilahtaa taakse. Tätä kuvaa tuijotellessani olen päätynyt seuraavaan: jumissa olevat lonkakoukistajat eivät ainakaan helpota kevennyksen "häntäluu leukaan" -ajatusta, joten niitä täytyy venytellä
paljon. Heti satulaan noustessani kuvittelen jalkojeni juurtuvan maahan, seison tukevasti jalkapohjillani. Rentoutan alaselän ja pyöräytän olkapäät omille paikoilleen, asetan kyynärpäät tukevasti jalustalle. Olen jäänyt käsilläni liikkeestä jälkeen jolloin Eetu jännittää kaulan ja niskan nostaen pään ylös. Omaan silmääni selkä ei ole kuitenkaan tipahtanut notkolle, olenko oikeassa?
Here you can see the problem I struggle with very often: I sit in fork seat. My knee leans to the saddle and my leg swings back. Judgement: I have to relax my hip joint and lower back, and imagine I stand steadily on the ground. In this photo I've been too slow and tensed with my hands so Eetu has lifted his head up. Though I don't see any hollowed back, am I right?
Eilen huomasin itselläni aivan saman ongelman.
VastaaPoistaEnkä tiedä kuinka mie tästä ongelmasta pääsen eroon..
Itsellä varsinkin tämä ongelma korostuu laukannostossa kenttätyöskentelyssä, jolloin tietämättäni puristan polvilla satulaan kiinni = jarrutan hevosta, eikä näin ollen se laukka nouse...
Oletko sie keksinyt mitään millä tästä alkais päästä eroon, täytyykö vain palata alkeisiin ja kytkeä itsensä hevosen selässä liinaan ja keskittyä siihen istuntaan? Itsellä aika kehnosti noita harjoituksia päässä..
Miulla maastossa ei ole mitään ongelmaa nostaa laukkaa! :D
Laukannosto on mullekin aina ollut se kompastuskivi kaikessa! Omalla kohdallani se johtuu siitä, että ajattelen nostoa liikaa, jolloin lähden yliratsastamaan. Kun "yllätän itseni" laukannostolla tai puolihuolimattomasti kokeilen siirtyä, onnistuu nosto suuremmalla todennäköisyydellä kuin pitkällä valmistelemisella.
VastaaPoistaLisäksi yliratsastan myös avuissa, heilautan sisäpohkeen todella eteen nimenomaan nostamalla polvea ja puristautumalla satulaan. Olisiko sulla samantyylinen ongelma? Tällöinhän koko palapeli romahtaa, ulkoharta nousee korvaan ja eteen, sisäkäsi laskee ja ulkoistuinluu tippuu alas. Parhaimmassa tapauksessa jään puristamaan ulkojalalla taakse ja heitän ohjat kädestä.
Olen korjannut tätä ongelmaa niin, että kun olen saanut itseni tasapainoon käynnissä, katseen reilusti ylös hevosen niskasta ja käynti on energistä, helposti vastaanotettavaa, lasken ääneen kolmeen hevosen askelten mukana. Näiden kolmen askeleen aikana keskityn askel kerrallaan nojautumaan ulkotakajalkaa kohden avaamalla lonkkia, eli avaamalla vähän polvia. Jalat eivät siis liiku minnekään vaan säilytän "jalkapohjat maassa" :) Kolmen askeleen jälkeen sisäistuinluuni on siirtymässä alemmas, jolloin siirrän sisäpohjetta eteen ajattelemalla kantapäästä narun hevosen kavioon. Tässä vaiheessa on mulle tosi vaikea vaan antaa tapahtua, "imaista" hevonen laukkaan. Tavallaan vain heilautan jalan eteen ja palautan sen paikalleen, säilyttäen ihan saman tahdin ja tunteen. Jos olen ihan satavarma että en jännity, ajattelen vähän lantiota pyörähtämään laukan ensimmäiselle askeleelle.
Siten, jos hevonen on laukassa, kestän kaksi askelta mukana joiden jälkeen on ihan pakko ihan vähän vaan puristaa polvella ja kantapäällä... :D
Nämä kaikki tuntemukset on sitten suunniteltu ihan mun keholle, voi olla että ne ei sulle aukea ollenkaan. Jos kuitenkin vähän auttaa ratkaisemaan ongelmaa niin kiva, kaikkein parashan olisi tietysti se yksityistunti vaikka liinassa niin joku joka oikeasti osaa asiansa näkisi tapauskohtasesti juuri sun kehossa tapahtuvat muutokset (:
Oon kyllä huomannut että kun muistaa hengittää ja pitää katseen ylhäällä niin kaikki on 500 kertaa helpompaa! Tsemppiä ja jos keksit ratkaisun niin kerro ihmeessä, josko tämäkin pääsisi vähän jyvälle... :D
Ja ihan oikeesti maastossa on niin paljon helpompaa kaikki! Voi olla että siinä tulee itselle niin antaamennä-fiilis että ei ehdi miettimään mitään :D
Onpa ihana blogi! Sulla on hirveen hyvä enkun kielen taito. Ite kisaan kansallisella tasolla mut nopeesti vilkastuani sun tekstit tuntuu että meillä on ihan samoja ongelmia: vinous, laiskuus yms:D välillä kirjotan isoilla tikkukirjaimilla päivikseen "OLEN PASKA" koska mikään ei tunnu menevän hyvin... mut kiva et yrität parantaa niitä esim jumppapalloharjotuksilla. Mun valmentaja laittaa mut aina sileentunnit menee ilman jalustimia. täyttä rääkkiä, mutta tulos näkyy heti seuraavalla kerralla ku istuu paljon paremmin eikä häiriinny just jalustimista. Eli en tiedä onko sulla valmentajaa, mutta se on tosi tärkeää-se on loppujen lopuks ainoo joka huutaa sulle oikeista asioista ja vie sua eteepäi :) mut tsemiä ja kiva ku jaksat blogata!
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
VastaaPoista...ja ihan samat fiilikset näköjään pyörii ratsastajien keskuudessa tasosta huolimatta :D Mäkin yritän säännöllisten tuntien avulla edes ylläpitää ratsastustasoa - nyt kun on enemmän keskittynyt omaan istuntaan niin on se hevosen liikkuminen välillä unohtunutkin kokonaan.. Ja tosiaan tarvii jonkun joka välillä tönäisee mukavuusalueen yli... :)
Tsemppiä myös harjotteluun ja onnea kisoihin! :-)
Sama ongelma. Vissiinkin juuri tunnilla alan jännittämään sitä laukannostoa ja yliratsastan? Heh. Tänään tosin kävin kaverin kanssa vuokrahevosilla keskenämme kentällä hetken työskentelemässä ja keskityin todenteolla kehooni laukannoston aikana. Huomasin, että jotenki ihmeellä puristan jaloilla satulaan paljon=> jalka nousee => tasapaino huononee heti => uskollinen ratsuni hiljentää! Huomasin myös, että jotenkin kummassa heitän (myöskin) ohjastuntuman menemään..... Jännitänköhän hartioita siinä tapauksessa?
VastaaPoistaTänään keskityin vain laukannostossa siihen, että jalat on pitkät ja käänsin vähän varpaita ulospäin, jolloin polvet irtosi satulasta enkä näin hiljentänyt hevosta. Ja laukka nousi nätisti. :-) Nyt varasinkin yksityistunnin ihan vain istunnalle siunattuna, pitää kertoa mitä vinkkejä sieltä sain. :)
Joo, mulla ainakin toi ohjien poisheittäminen johtuu siitä jalkojen jännittämisestä jolloin jännittyy myös hartiat. Hassu juttu sinänsä että heti kun katson ylöspäin ja HENGITÄN niin ongelma on paljon pienempi.. :D
VastaaPoistaItsekin ootan kovasti parin viikon päässä häämöttävää CR-tuntia, josko saisi lisää vinkkejä.. :)