Eli eli, tiistaina eipä ollut taas tuntia koska: 1. Olin flunssassa ja 2. tallilla -25°C ja tuuli tukkalähteepäästä km/h..
Torstaina kuitenkin oli keli jo sellainen että hevosen selässä kehtasi jo vähän tällainen puolikuntoinenkin viettää tunnin, joten jätin kaverini keskenään hiihtolomaleiriläisten kanssa ja suuntasin tallille :-)
Pääsin taas ratsastamaan Midaksella, oi sitä onnen ja riemun määrää :D Hevosen selässä tosin toppahousut ja viikon pituinen sängyn pohjalla makoilu ja tauko ratsastuksesta näkyi melkoisen selvästi, siitä fiiliksestä ei meinannut saada kiinni yhtään.. Onneksi vielä puolikuntoisuutenikin takia menimme melkein pelkästään käyntityöskentelyä...
Mitä enemmän on mietittävää, sitä hitaammaksi käy kaikki tekeminen, mitä hitaammin reagoi, sitä hitaammin menee hevonen, kun käynti hidastuu, kaikki asiat tekee isommin ja käy vaikeammaksi, josta seuraa taas tämä että on enemmän mietittävää.. Tällainen oravanpyörä siis oli nyt vaikeuttamassa vielä ennestäänkin vaikeaa asiaa, eli käynnissä kääntämistä.
Otimme uusiksi vähän perusjuttuja, ja syvennyimme tarkemmin että mitä siinä käynnissä sitten tapahtuukaan. Kävimme läpi vaiheittain "tarkastuslistan", mikä täytyisi käydä läpi aina ratsastuksen alussa. Ensiksi etsimme laajan, perifeerisen katseen, jolloin katsomme korkealta ja kauas. Annamme lantion liikkua hevosen vietävänä, "laskemme", eli pyöristämme hiukan alaselkää joka auttaa satulaan juurtumisessa. Vuorottaiset istuinluut alkavat ottaa liikettä jäntevästi ylöspäin, kuitenkin muistaen, että vähemmän on enemmän. Tarkoituksena ei ole heilua koko kropalla puolelta toiselle.. Istuinluut eivät saa myöskään alkaa painaa alas jokaisella askeleella, silloin vaikutus on hevosta hidastava. Molemmat kädet joustavat kuolainta kohti, itselläni ainakin oli se vika että liike oli hevosen silmiä päin, eli liian ylös. Kun sitten tarkastin kuolaimen paikan, jäin tuijottamaan käsiäni ja koko palapeli romahti siihen..
Tähän asti olin jo jotenkuten sisäistänyt asiat. Mutta kun aloitimme kääntämisen, tuli taas sama ongelmakohta kuin viime tunnilla: myös hartioiden täytyy joustaa liikkeessä. Kun hevosen oikeanpuoleinen lapa nousee ylös, oikea hartia ottaa takajalan liikkeen ylös-eteen, ja toisinpäin. Hui, liian paljon liikkuvia osia!! Käännöksessä tähän sitten vielä se, että kun sisälapa nousee, käsi myötää..
Opettelin myös pysähtymään! Idea on ihmeen yksinkertainen (siis jos tavoitteena on jotenkin vaan saada hevonen pysähtymään välittämättä tasapainosta, suoruudesta ja jalkojen asennosta.. :D), ja kaiken lisäksi se toimi tänään myös vakkaritallini tuntsarilla, jolla pysähtyminen on aina ollut ongelmallista. Pysähdyksessä vuorottaisten istuinluiden liike ylikorostuu, eli ajatellaan liikettä yyyyylös ja aaaaalas, joka hidastaa hevosen liikettä huomattavasti.Tällä tavalla voi myös päättää, mille jalalle hevonen pysähtyy. Tätä tosin en vielä edes miettinyt, ihastelin vain kuinka löysinä ohjat olivat.. :-) Liikkeellelähdössä täytyy olla tarkkana, olla valmiina ottamaan liike taas jäntevästi ylös ja myötäämään myös ohjalla..
Menimme myös vähän aikaa kevyttä ravia, joka taisi olla täysi fiasko.. Kevennykseen en saanut ollenkaan tuntumaa, yritän selitellä sitä paksuilla toppahousuilla.. Kääntymisestä ei ollut tietoakaan, saatika ympyröistä :D No, aina ei voi voittaa.
Tällaiset "maan päälle palautus" -tunnit ovat todella tarpeellisia, tuli monia ahaa-hetkiä ja uusia juttuja joista sain selkoa! Ja Midde oli loistava.
Täytyypä vielä vähän kertoa tämän päivän "normitunnista".. Menin 18-vuotiaalla russitammalla M.N. Roora jolla pari vuotta sitten "kisasin esteitä" (taso 70cm seuraluokat.. :-)), ja joka on osoittautunut todella herkäksi istunnalle ! Olin siitä hehkuttanut ratsastuksenopettajalleni, jota kyllä nauratti tänään kun laukoissa poni taisi hiukan olla ei-niin-kontrollissa.. "Seeär-ratsastaja nyt sitten näyttää kuinka poni pysäytetään istunnalla" hän hekotteli kun yritin epätoivoisesti saada ponia kuuntelulle ja vaihtamaan ravin kautta laukkaa.. :D Neiti ei edes ryöstämällä ryöstänyt, vaan laukkasi mukavan tahdikasta ja reipasta laukkaa ympyrällä samalla kun minä kuulemma istuin kauniin eleettömästi, kun tosiasiassa yritin saada sitä raviin, omasta mielestäni isoilla avuilla... Ehkä olen vain alkanut jo tottua niin pienillä avuilla ratsastukseen :D
lauantai 27. helmikuuta 2010
lauantai 13. helmikuuta 2010
..ostoslistaa..
..heti perään. Alkoi tulla tolle toiselle tekstille sen verran mittaa etten sinne viitsinyt enää jatkaa :-)
CR-tunnin jälkeen kun kyselin kotiläksyjä, suositteli Anne ehdottomasti Centered Riding -kirjan ostamista. Kuulemma amerikanenglanti on helppoa kääntää, ja että alkuperäiskielellä saa kirjasta paljon irti, ja vaikka kirjalla onkin hintaa, se seuraa mukana koko kehityksen ajan.
Lisäksi voisin etsiä jostain kirppareilta stepperin. Sen avulla voin harjoitella sitä ylösalasliikettä joka on samantyylinen kuin ratsastettaessa. Huomasimme että valun helposti jommallekummalle puolelle eli otan toisella istuinluulla jäntevämmin liikettä ylös kuin toisella.
Siitten pilates. Siinä tulisi loistavasti lisää kehontuntemusta ja näin edespäin, jonkinnäköisiä DVD:itä saa melkosen varmasti myös sieltä kirpparilta helposti. Tai jos Youtube olisi kaveri.
CR-tunnin jälkeen kun kyselin kotiläksyjä, suositteli Anne ehdottomasti Centered Riding -kirjan ostamista. Kuulemma amerikanenglanti on helppoa kääntää, ja että alkuperäiskielellä saa kirjasta paljon irti, ja vaikka kirjalla onkin hintaa, se seuraa mukana koko kehityksen ajan.
Lisäksi voisin etsiä jostain kirppareilta stepperin. Sen avulla voin harjoitella sitä ylösalasliikettä joka on samantyylinen kuin ratsastettaessa. Huomasimme että valun helposti jommallekummalle puolelle eli otan toisella istuinluulla jäntevämmin liikettä ylös kuin toisella.
Siitten pilates. Siinä tulisi loistavasti lisää kehontuntemusta ja näin edespäin, jonkinnäköisiä DVD:itä saa melkosen varmasti myös sieltä kirpparilta helposti. Tai jos Youtube olisi kaveri.
tunnelmia pilvien päältä ja juttua kääntämisestä
Vau. Siinä oli ainoa sana jolla pystyin kuvailemaan eilisen CR-tuntia. Tunnin jälkeen leijuin pitkään, pää on vieläkin jossain pilvien yläpuolella.
Menin tallille juuri tulleella ponikokoisella puoliverisellä, Midaksella. Katselin kentän viereltä tuntia joka oli ennen omaani ja kaverini esitteli tämän uuden hevosen. Melkoisen säpäkän näköinen oli, huokaisin helpotuksesta että viime kerralla Anne oli luvannut ratsukseni pienen ja melkein laittoman söpön welshin täksi tunniksi. Kun vielä asian varmistelin, loksahti leukani maahan asti kun Anne sanoi että saankin mennä tällä uudella puoliarabilla.. Ennen tunnin alkua hengittelin ja käppäillessäni kentälle ja selkään rukoilin mielessäni viimeiset rukoukset.. :D
Joidenkin hevosten kanssa on heti sellainen turvallinen ja varma olo. Tällainen tuli Midaksen kanssa heti ensimmäisestä askeleesta. Vaikka herra oli selvästi hereillä, ei tullut sellaista fiilistä että "kohta se sinkaisee jonnekin ja putoan ja kuolen ja ää."
Kääntämisestä kysyin heti alussa. Että miten se nyt teoriassa ja käytännössä meneekään, koska tuntuu että saan kaikki hevoset vaan avoon jatai ajautumaan lapa edellä suoraan. Sainkin tosi hyvän ja yksityiskohtaisen kerronnan kääntämisestä, jonka nyt yritän muistella tähän.
Tätä voi kokeilla ihan ilman hevostakin vaikka siinä tietokoneen vieressä tai jossain missä on vähän tilaa käveleskellä. Kun ihminen kävelee eteenpäin, liikkuvat myös hartiat joustaessaan jaloista tulevaa liikettä. Kun käännytään, ei käännytä pelkästään yhdestä tietystä kohtaa. Esimerkiksi, jos käännät pelkästään rintakehää, tulee käännöksestä aavistuksen... jännän näköinen. Sama jos astut pelkästään ulkojalalla ristiin tai sisäjalalla käännät ilman muun vartalon seuraamista samanaikaisesti. Kannattaa ottaa muutama askel itsekseen ja kääntyä luonnollisesti turhia miettimättä. Sitten kääntyä vastakkaiseen suuntaan ja vähän antaa ajatusta sille, mitä kehossa tapahtuu. Tällaista kääntyilyä voi jatkaa vaikka maailman tappiin, kunnes keksii kuinka käännös toimii.
Centered Ridingissa on tarkoituksena löytää tasapaino ja kehon keskusta, jonka ympärillä kaikki liike tasapainoisesti tapahtuu. Tämä keskus ihmisellä on selkärangan sisäpuolella, navan takana. Kun ratsastamme käyntiä, annamme kaiken navasta alaspäin hevosen vietäväksi, jolloin lonkkaluu tekee pientä liikettä ylös alas, sivulta sivulle. Tavoitteena on tavallaan olla hevosen takajalkojen jatkeena, kun takajalka nousee ylös, sen puolimmainen lonkka nousee myös ja ottaa liike-energian jäntevästi, ikäänkuin "imaisee" liikkeen ylös hartioihin ja niskaan asti. Toisin sanoen ylävartalo ja hartiaseutu toimii samalla tavalla kuin kävellessä ilman hevosta. Tässä voi kestää hetken ennen kuin tajuaa sen, kannattaa katsella tarkkaan mitä hevosen kävellessä tapahtuu niin asian voi sisäistää helpommin.
Nyt kun ratsastaja on jäntevästi mukana hevosen liikkeessä, on suhteellisen helppo alkaa kääntämään. Voi miettiä itse kääntyvänsä keskustasta asti, tavallaan ohjailevansa lonkilla hevosen takajalkojen liikettä, ylävartalolla kääntää kuin kääntyisit itse. Täytyy muistaa, että kyse on millin tai parin, maksimissaan sentin liikkeestä (joka alkaa jo olla liikaa)! Ratsastajat eivät usein edes tajua, kuinka pienellä saisivat hevosen kääntymään ja alkavat yliratsastaa etenkin rintakehällä, eli kääntävät ja kääntävät rintakehää sisäänpäin. Tässä helpottaa mielikuva kumilenkistä, joka on kiinnitetty ulkohartiasta hevosen ulkotakajalkaan, jolloin on pakko myös palauttaa rintakehä takaisin paikoilleen. Kuitenkaan liike eteen ja taakse ei ole suuri, ja täytyy myös muistaa ottaa liikettä jäntevästi ylöspäinkin. Tämä sama mielikuva auttaa myös suoraan ratsastaessa, paitsi että hartioiden liike ei suuntaudu juuri ollenkaan eteen ja taakse.
Hm. Tässä välissä tuli pieni ajatuskatkos ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi, mutta toivottavasti teksti auttoi hiukan edes niitä jotka painivat saman ongelman kanssa kuin minä.. Noita ohjeita olen vähän käännellyt kansakielisemmäksi ja kirjoittanut sen miten olen itse asian ymmärtänyt ja tuntenut.
Mutta leijun vähän aikaa taas. Midas oli juuri sopivan herkkä minulle, se kuittasi heti jos unohdin joustaa käsillä ja samaten kiitti kun käteni oli pehmeä. Tajusin myös miten tämä kevennys nyt toimikaan, olin tosi onnellinen :D Kuvittelin vetäväni häntäluutani leukaani kohti, katsoin vähän alta kulmien pidentäen niskaa ja ajattelin olevani kevyessä istunnassa välillä vain käväisten nopeasti satulassa. Vaikeaa oli pitää ylävartalo koko ajan etujalkojen päällä, koska se tuppasi aina alas istuessani siirtyä taaksepäin.
Voisin kehua hevosta tässä muutaman metrin verran, mutta sanon nyt vain tämän noiden muiden kehujen lisäksi: Midas on ehdottomasti yksi miellyttävimmistä, herkimmistä, yritteliäimmistä, mukavimmista ja hienoimmista hevosista joilla olen ikinä koskaan milloinkaan ratsastanut. Ja ensi kerralla (parin viikon päästä) täytyy päästä tämän hevosen selkään, ehdottomasti! :-)
Menin tallille juuri tulleella ponikokoisella puoliverisellä, Midaksella. Katselin kentän viereltä tuntia joka oli ennen omaani ja kaverini esitteli tämän uuden hevosen. Melkoisen säpäkän näköinen oli, huokaisin helpotuksesta että viime kerralla Anne oli luvannut ratsukseni pienen ja melkein laittoman söpön welshin täksi tunniksi. Kun vielä asian varmistelin, loksahti leukani maahan asti kun Anne sanoi että saankin mennä tällä uudella puoliarabilla.. Ennen tunnin alkua hengittelin ja käppäillessäni kentälle ja selkään rukoilin mielessäni viimeiset rukoukset.. :D
Joidenkin hevosten kanssa on heti sellainen turvallinen ja varma olo. Tällainen tuli Midaksen kanssa heti ensimmäisestä askeleesta. Vaikka herra oli selvästi hereillä, ei tullut sellaista fiilistä että "kohta se sinkaisee jonnekin ja putoan ja kuolen ja ää."
Kääntämisestä kysyin heti alussa. Että miten se nyt teoriassa ja käytännössä meneekään, koska tuntuu että saan kaikki hevoset vaan avoon jatai ajautumaan lapa edellä suoraan. Sainkin tosi hyvän ja yksityiskohtaisen kerronnan kääntämisestä, jonka nyt yritän muistella tähän.
Tätä voi kokeilla ihan ilman hevostakin vaikka siinä tietokoneen vieressä tai jossain missä on vähän tilaa käveleskellä. Kun ihminen kävelee eteenpäin, liikkuvat myös hartiat joustaessaan jaloista tulevaa liikettä. Kun käännytään, ei käännytä pelkästään yhdestä tietystä kohtaa. Esimerkiksi, jos käännät pelkästään rintakehää, tulee käännöksestä aavistuksen... jännän näköinen. Sama jos astut pelkästään ulkojalalla ristiin tai sisäjalalla käännät ilman muun vartalon seuraamista samanaikaisesti. Kannattaa ottaa muutama askel itsekseen ja kääntyä luonnollisesti turhia miettimättä. Sitten kääntyä vastakkaiseen suuntaan ja vähän antaa ajatusta sille, mitä kehossa tapahtuu. Tällaista kääntyilyä voi jatkaa vaikka maailman tappiin, kunnes keksii kuinka käännös toimii.
Centered Ridingissa on tarkoituksena löytää tasapaino ja kehon keskusta, jonka ympärillä kaikki liike tasapainoisesti tapahtuu. Tämä keskus ihmisellä on selkärangan sisäpuolella, navan takana. Kun ratsastamme käyntiä, annamme kaiken navasta alaspäin hevosen vietäväksi, jolloin lonkkaluu tekee pientä liikettä ylös alas, sivulta sivulle. Tavoitteena on tavallaan olla hevosen takajalkojen jatkeena, kun takajalka nousee ylös, sen puolimmainen lonkka nousee myös ja ottaa liike-energian jäntevästi, ikäänkuin "imaisee" liikkeen ylös hartioihin ja niskaan asti. Toisin sanoen ylävartalo ja hartiaseutu toimii samalla tavalla kuin kävellessä ilman hevosta. Tässä voi kestää hetken ennen kuin tajuaa sen, kannattaa katsella tarkkaan mitä hevosen kävellessä tapahtuu niin asian voi sisäistää helpommin.
Nyt kun ratsastaja on jäntevästi mukana hevosen liikkeessä, on suhteellisen helppo alkaa kääntämään. Voi miettiä itse kääntyvänsä keskustasta asti, tavallaan ohjailevansa lonkilla hevosen takajalkojen liikettä, ylävartalolla kääntää kuin kääntyisit itse. Täytyy muistaa, että kyse on millin tai parin, maksimissaan sentin liikkeestä (joka alkaa jo olla liikaa)! Ratsastajat eivät usein edes tajua, kuinka pienellä saisivat hevosen kääntymään ja alkavat yliratsastaa etenkin rintakehällä, eli kääntävät ja kääntävät rintakehää sisäänpäin. Tässä helpottaa mielikuva kumilenkistä, joka on kiinnitetty ulkohartiasta hevosen ulkotakajalkaan, jolloin on pakko myös palauttaa rintakehä takaisin paikoilleen. Kuitenkaan liike eteen ja taakse ei ole suuri, ja täytyy myös muistaa ottaa liikettä jäntevästi ylöspäinkin. Tämä sama mielikuva auttaa myös suoraan ratsastaessa, paitsi että hartioiden liike ei suuntaudu juuri ollenkaan eteen ja taakse.
Hm. Tässä välissä tuli pieni ajatuskatkos ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi, mutta toivottavasti teksti auttoi hiukan edes niitä jotka painivat saman ongelman kanssa kuin minä.. Noita ohjeita olen vähän käännellyt kansakielisemmäksi ja kirjoittanut sen miten olen itse asian ymmärtänyt ja tuntenut.
Mutta leijun vähän aikaa taas. Midas oli juuri sopivan herkkä minulle, se kuittasi heti jos unohdin joustaa käsillä ja samaten kiitti kun käteni oli pehmeä. Tajusin myös miten tämä kevennys nyt toimikaan, olin tosi onnellinen :D Kuvittelin vetäväni häntäluutani leukaani kohti, katsoin vähän alta kulmien pidentäen niskaa ja ajattelin olevani kevyessä istunnassa välillä vain käväisten nopeasti satulassa. Vaikeaa oli pitää ylävartalo koko ajan etujalkojen päällä, koska se tuppasi aina alas istuessani siirtyä taaksepäin.
Voisin kehua hevosta tässä muutaman metrin verran, mutta sanon nyt vain tämän noiden muiden kehujen lisäksi: Midas on ehdottomasti yksi miellyttävimmistä, herkimmistä, yritteliäimmistä, mukavimmista ja hienoimmista hevosista joilla olen ikinä koskaan milloinkaan ratsastanut. Ja ensi kerralla (parin viikon päästä) täytyy päästä tämän hevosen selkään, ehdottomasti! :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)