Soutaa huopaa soutaa huopaa part 1

Kaksi tarkoitusta tälle otsikolle.

Ensimmäinen koskee Eetuponin kanssa hillumisia. Tämä viimeinen viikko ennen tallipaikan vaihtoa on ollut ratsastuksellisesti niin äärestä laitaan -meininkiä että oksat poies.

Tiistaina päästyämme kentälle kävelimme pitkin ohjin melkein puoli kenttää (olin jo ehtinyt ajatella että no tämäpäs kiva kun poni on rentona : )) note to self. älä enää ajattele) kunnes metsästä kuului pelottavia ääniä ja ponin pää nousi taas niin korkealle että olisin voinut hakata päätäni siihen jos olisi tarpeeksi alkanut ärsyttää. Lisäksi ristiaskeleet ilman selkää kissamaisesti liukuen, koristen samalla vähän enemmän norsumaisesti, toivat liikaa mieleeni sinkoilut parin viikon takaa. "Soojaa hyvä hieeno jaa sooo hyyvä jeee jaaa sooo jaaa" mantran voimin selvisimme mörkökohdasta hengissä, tosin Eetu ei ollut siitä yhtään varma. Pienen pelokkaan ponin sydämenlyönnit sekä näkyivät että kuuluivat selkeästi, voi toista. Elämä on niin jännää.
Tein nopean päätöksen jalkautua, kiitellen parin sekunnin päästä itseäni fiksusta toiminnasta ponin singahdettua suuntaan X. Singahtelimme vielä noin vartin maastakäsin, kunnes personal valmentajani tuli potkaisemaan ratsastajan takaisin selkään kuuden metrin voltille. Kaikki askellajit tuli tapeltua läpi, siitä oli kyllä rentous ja helppous kaukana! Laukat tosin nousivat pitkästä aikaa hienosti... Olihan se hevonen varmasti aika makeen näköinen puolen metrin pötkyläksi runtattuna turpa ryntäissä, jos ei siis huomioinut ratsukon jännittymistilaa.
Ja takaisin tallissa hevonen oli niin tyytyväinen itseensä ja suoritukseensa, mutusteli onnellisena heiniä... Olisi ollut edes vähän väsähtäneen näköinen niin ratsastaja ei tuntisi itseään rapakuntoiseksi ja amatööriksi kerta kaikkiaan.

On Tuesday we had a little conversation with Eetu about all the dangerous UFOs and stuff living in the forest next to the riding ring. I rode a tiny volte almost all the time, Eetu was so tense and so was the rider. Well, we did better canter than ever... But still it wasn't very pretty.
Back in the stable Eetu was very satisfied for he had lots of hay. It's great that even one of us was happy.. :D

Keskiviikkona saimme molemmat pienen mietiskely- ja huilitauon, joten torstaina olimme molemmat motivoituneina kentällä vääntämässä koulua, mitäs muutakaan. Tauko teki molemmille ilmiselvästi hyvää, Eetu oli heti alkuraveissa todella yhteistyöhaluisen tuntuinen, haki pyöreäksi venyttämään selkää ja kääntyi melkein ajatuksesta. Sain itse pitkästä aikaa oikean tatsin kevennykseen, kevensin häntäluuta kohti leukaa, ilman jännittymistä ja liikaa miettimistä ja analysointia. Tunsin kuinka sain hevosen takajalat mukaan liikkeeseen. Muutaman kerran Eetu siirtyi käyntiin tasapainoni heilahtamisen vuoksi. Poni oli niin herkkänä ja kivana ja kuuntelulla, olisin voinut ratsastella tunteja.
Laukat - no ne nyt sain nostettua jotenkuten pienten keskustelujen jälkeen. Laukkasimme Eetu laukkasi ja minä ilmeisesti hyppäsin esteitä tai ajoin motocrossiradalla sellaisten töyssyjen yli. Oli kaunista ja harmoonista ja ratsukko oli kuin yhtä (huomaa sarkasmi).
Loppuravit olivat yhdellä sanalla vau. Eetu oli notkea, tunsin ekaa kertaa energian mikä virtaa ratsukossa, alkaen hevosen takajaloista. Piirsin upeat nuolet tähän kuvaan Nemosta ja musta. Pyydän siis huomioimaan että tämä oli vaan se fiilis mikä itselläni oli, tosiasiassa toi energiavirta ratsastajasta jonnekin etujalkojen seudulle ja takajalkoihin menee jotenkin fiksummin mutta ajatuskatkosta johtuen ahdistuin ja huidoin nyt jotenkin sinnepäin. Lisäksi käsien ei kuulu ollaa energiaa vastaan taaksepäin vaan päästää se eteenpäin, kuolaimesta "rullaamaan", asia mikä on kovin vaikea piirtää. Jos olisin piirtänyt kaikki viivat niin ette olisi koko hevosta nähneet :D

We both had a day off on Wednesday and maybe because of that, Thursday was amazing. Already from the start Eetu was flexible, relaxed and willing to do anything I wanted. I felt the energy from the hind legs flowing, and I managed to maintain the balance in posting trot. I drew (AGAIN) a picture about this energy flow. Arrows may be in wrong places, the energy shouldn't be blocked backwards from the hands but sent forwards. Well hopefully it explains a little...
Canter was not as horrible as it could've been. Eetu galloped and I tried but didn't. It's pure impossibility for me to relax in the canter... Maybe some day, maybe some day...

No eilen, perjantaina, kaverini lupautui kuvaamaan meidän menoa. Olin tietysti ihan fiiliksissä, jes, poni oli eilen niin hyvä että nyt tulee kivaa matskua. Esiintymiskammoni tosin pääsi valloilleen ja keskityin liikaa saamaan hevosesta irti sitä eilistä rentoutta ja leikittelyn tuntua että rojahdin etukenoon, kevennyksestä puuttui rento jäntevyys ja käsi lukkiutui paikalleen. No jeah, olipa nätin näköistä. Lisäksi laukannostot sujuivat huonommin kuin pitkään aikaan, sain Eetun vielä hermostumaan ja potkaisemaan ilmaa useaan otteeseen moittien ratsastajan apujen sekamelskaa. Otin lyhyitä "siirtymisiä", tosiasia oli että olin niin jännittynyt jo nostosta että turha toivo oli yrittääkään istua laukassa. Loppuraveissa poni alkoi jo tuntua vähän normaalimmalta kun itse heitin hanskat tiskiin ja lopetin yliratsastuksen.. Huoh :D

Yesterday, well. My friend took photos and I was all excited about it because Eetu was so amazing the day before. I should've known that this day was guaranteed to fail. I concentrated too much on photographing and forgot to listen to the horse, so the result was a tensed rider and a horse who tried to make sense out of my unclear aids. And the canter was horrible. It was more horrible than in a long time.. When I stopped over-thinking the horse, Eetu said THANKYOUMA'AM and relaxed a bit.

Olen siis tällä viikolla oppinut aivan mielettömästi. Summarummaillaan:
1. Älä ajattele, sen jo laitoinkin ihan alussa.
2. Jos hevonen on vakuuttunut joutuvansa ufojen sieppaamaksi ja karmeiden kokeiden kohteeksi, lähden pyörimään ympyrällä. Mitä pienempi ympyrä sen turvallisempi. Laukkaaminenkin onnistuu helposti.
3. Älä ratsasta. Ratsastele. Mitä enemmän olen sunnuntairatsastelufiiliksellä, rentona ja jäntevänä kuuntelemassa hevosta, sitä positiivisempi on myös hevonen.
4. Eetu on tosi tyytyväinen itseensä, meni ratsastus miten tahansa. Pääasia että heinää on nenän edessä ja talli lämmin.

Kävimme vielä pikkumaastolenkin eilisen kenttäsäätämisen lopuksi. Kaverini otti aivan uskomattomia kuvia auringonlaskussa, tässä niistä pari.

c. Tiinamari Karvinen

c. Tiinamari Karvinen

Tahdon vielä muistuttaa että mitään tässä blogissa julkaistua kuvamateriaalia ei saa kopioida! Yksityiseen käyttöön esim. taustakuvaksi kuvia voi käyttää, mutta esimerkiksi omille kotisivuille kopioiminen on ehdottomasti kiellettyä. Tekstinpätkiä voi lainailla, lähteet selkeästi merkittynä. Kiitoos :)

Pointsit sille joka jaksoi lukea loppuun asti! :DD