Jumppapallona luokses pompin featuring. jälleen yksi ahaa-elämys

Oi kyllä, viimeinkin pitkän suunnittelun jälkeen ostin ( no äiti osti, kiitos siitä.. :-) ) jumppapallon. Arpomalla oli oikea kokokin tullut, eli halkaisija on alle 175-senttisille 65 cm. Ja minähän alitan tuon pituuden ihan reilusti... Kolmannella yrityksellä pallossa oli tarpeeksi ilmaa, meinasi hermo mennä kun puoli tuntia käytin pelkkään pallon pumppaamiseen ja tuntui että ilma liiku minnekään :D
Aloitin mielestäni sitten varovasti ja aloin marssimaan pallolla Greyn Anatomian tahtiin. Istuin siis jumppapallon päällä niin että päkiäni ylsivät maahan. Nostin toista jalkaani kymmenisen senttiä, pidin hetken ja laskin maahan. Ja sama toisella. Samalla oli tärkeää, ensinnäkin pysyä pystyssä, ja toiseksi tarkkailla, ettei vartaloni kiertynyt kummallakaan puolella minnekään. Harjoitus oli yllättävän rankka, mutta sairaalan syke vei mukanaan ja ihan nopeasti meni vähän päälle kymmenen minuuttia hidastempoista marssimista... Voin näin kokemuksesta viisastuneena sanoa että ensikertalaisen ei tule, ainakaan rankan zumbatunnin jälkeen, marssia näin pitkään ilman kunnon taukoja. Seuraavana päivänä jalat nimittäin huutavat hallelujaa aika rankasti... EXTRANA aevan ihana kuva jonka piirsin iha itee :-) (Kaavio sohvalle lysähtämisestä on vielä luovassa vaiheessa, tulossa kuitenkin..! ;) )

Amazing picture of exercise I did
- it's far harder than it looks!
Make sure you stay centered.

Kuten olen jo hehkuttanut aikaisemmin, olen ryhdistäytynyt ja aloittanut pienimuotoisen kunto-ohjelman. Tähän sisältyy joka toinen päivä vatsa- ja selkälihakset (yleensä sekä rutistuksia että istumaannousuja, selät teen myös "ylä- ja alavartalolla" - termien riemuvoitto you see..), hoover/lankku/svinksi/pito/miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua, sen verran kuin jaksan, sekä punnerrukset. Toistoja tulee tehtyä aika epämääräinen määrä, taukoja Facebookin ja jääkaapin varjolla useita, eli illassa saattaa mennä tuntikin pariin sarjaan vatsalihaksia... Mutta jo viikon kuluttua aloittamisesta alkoi olla helpompaa hahmottaa itseään siinä satulassa. (EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI - musta pitäisi tulla joku mainoksien laatija..)

Huomasin myös jumppapalloepisodia seuraavana päivänä, että ratsastamiseen oli ihan erilainen tatsi kuin muutamana edeltävänä kertana. Tunsin, kuinka käteni olivat hartioista asti rennot, kyljet alkoivat heti kainaloista ja tuntuivat jatkuvan suorassa linjassa maahan asti. Pystyin suuren osan ajasta säilyttämään painoni tasaisesti keskellä myös käännöksissä.

Oikealle kääntyminen on tuntunut ikuisuusongelmalta muiden samanlaisten joukossa. Hetken aikaa pähkäilen korjaamista ongelmaan, saan ahaa-elämyksen ja oikealle kääntyminen sujuu mukavasti. Pari viikkoa tästä ja olen jälleen lähtöpisteessä. Nyt olen taas päässyt siihen kohtaan, kun olen juuri tajunnut jotai niin basicia minkä avulla käännökset ovat helppoja. Selailin pitkästä aikaa Mary Wanlessin Mielekästä ratsastusta -kirjaa ja spottasin siitä kuvan, jossa ratsastaja oli kuin minä, eli kaarteesta edellä ja ohja vetää. Korjauksena oli ajatella sisäistuinluuta hevosen korvaan. Ennen tätä yksi vähän aikaa toiminut korjaustyyli oli ajatella sisäistuinluuta ulkohartiaan, jonka ilmeisesti onnistuin vetämään överiksi.
Kokeilin siis Wanlessin ohjetta ja Eetu kiitti heti! Sisäohja löystyi ja hevosen niska pehmeni asetukseen. Katsotaan kuinka kauan onnistun säilyttämään tämän mielikuvan enkä lähde ylikorjaamaan.

I finally got a gym ball (my good English, you all know this huge ball you sit on and do different exercises...)! I drew a beautiful picture of an exercise I did. If you try this yourself for the first time remember that you have to use so many muscles in it, that a little pause every now and then is needed...
The day after I did this exercise I noticed a difference to before. I was riding and felt my both sides long and relaxed but strong. I was centered also in turns and my hands stayed still.
One thing that helped a lot was that I discovered another solution to my turning right -problem. I was reading a book called Ride with Your Mind Essentials written by Mary Wanless, and saw a photo that where the rider was going ahead on turn, just like me. I read that when I turn right I should imagine my inside ischium to head for the horse's outside ear. I tried this on a saddle and it worked! It felt like my horse had sighed and thought "finally she gives me a chance to relax"... This book has helped me so much and I recommend it to anyone who wants to became a better rider!


Haha lähinnä tämä englanniksi vääntäminen alkaa naurattaa, jos nyt jaksaisin kuitenkin jatkaa niin saisin reeniä siihenkin!