CR-kurssista
Tosiaan, olin tässä viikko muutama takaperin Helénin ratsutilalla kurssilla. Hirveän yksityiskohtaisesti en ala selittelemään, suuret linjat saavat nyt riittää :-)
Molempina päivinä ratsastettiin kaksi tuntia, lisäksi pari tuntia katsoimme ratsastuspilates-DVD:tä ja kerran päivässä pidettiin teoria. Jokainen meistä neljästä sai kurssihevosen jolla ratsastettiin koko viikonloppu. Ratsunani oli FWB-ruuna J.E. John, todella symppis herra ja tulimme hyvin toimeen (-:
Yksi isoimmista ongelmistani (along the others..) oli kääntyminen: kurssin alussa kääntyminen edelleen tarkoitti mielestäni sitä, että vedetään sisäohjasta ja oikein nojaudutaan ulkojalalle samalla kun sisäjalka siirtyy eteenpäin ja sisähartia taakse.
Tästäkin minulle on monen monta kertaa sanottu (noin joka tunti) ja nyt vasta sisäistin asian: kun käännyn, saan mieluummin ajatella painoa sisäjalustimelle, sisähartiaa ja -kättä eteen. Ikäänkuin "sukeltaisin" kaarteeseen, vaikka tosiasiassa vasta tässä vaiheessa istuin satulassa kaarteen läpi suorana.
Kaikki satulassa tehtävät korjaukset ovat todellakin vain mielikuvatason siirtymisiä, keholla korjataan maksimissaan milli tai pari. Kurssin aikana tämäkin alkoi valjeta.
Oikea kylkeni on selkeästi kireämpi kuin vasen, joten valahdan satulassa vasemmalle. Edelleen, vaikka kuinka monta kertaa tämäkin asia on selitetty, ymmärsin vasta nyt että "enemmän imua vasemmalta" ei tarkoita "lisäpainoa vasemmalle jalustimelle ja siitä voimallista ponnistusta ylös". Se tarkoittaa sitä, että ajattelen lisäpainoa oikealle jalustimelle ja vasenta kylkeä lyhyemmäksi, kuin joku nipistäisi kyljestä.
Kurssin aikana kehoni alkoi käydä tarkemmaksi korjausten suhteen, ja Anne sanoikin että muutos ensimmäisen ja viimeisen tunnin välillä oli suuri. (Vaikka meinasinkin päivittäin lopettaa ratsastuksen kokonaan, perfektionistinen olento sisälläni paukutti rintalastaa niin voimallisesti muutamaan kertaan :D)
Kurssin jälkeen...
...huomasin heti tuttuun satulaan istuessani ja raviin siirtyessäni että palaset tipahtelivat matkalla varsin mallikkaaseen läjään suurinpiirtein keskelle maneesia. Turhautuminen oli suuri, juuri olin oppinut olemaan jalalla hiljaa ja suarittamaan kääntymiset keskellä satulaa! Ja tässä humputtelin pitkin maneesia pohkeitteni säestämänä, sisäkäsi kiinni reidessä. Great.
Pikkuhiljaa olen saanut ratsastukseni taas ruotuun. Olen yrittänyt kanavoida energian, jonka käytän pohkeilla paukuttamiseen, muualle kroppaani olemalla ylitsepursuavan päättäväinen ja "röyhkeä". Kuten valmentaja kotona sanoi ihan loistavasti: "Eetu, olen tässä vuoden raahannut takajalkojasi mukanani, olisi korkea aika siihen että alat itse niitä nostelemaan!". Jo pelkästään tämän fiiliksen saavuttaminen ennen satulaan nousua auttaa ihan hirveästi. Kun itse olen selässä skarppina, myös poni alkaa heräämään. Raipalla herättelyjäkään en viime tunnilla tarvinnut, jäntevöitin itseni ja istunnalla kerroin, että pitäisi alkaa liikkumaan taas.
On ihan uskomatonta, miten paljon pelkkä mieliala vaikuttaa koko ratsastukseen. Vaikka en muuttaisi apujani mitenkään, muutos hevosessa on suuri.
 |
| Eetu toivottaa hyvää kesää! :) |
