esteitä

Jooo. Koittakaa kestää, vielä viikko koulua jäljellä ja sen jälkeen alkaa armoton Centered Riding -kirjan lukeminen ja suomentaminen ja miettiminen, saan lisää aikaa istua sisällä selailemassa nettisivuja jotta voin kasailla sitä hurjaa sarjaa joka on tänne tulossa... :-)

Tänään harjoitusestekilpailut. Selkeästi oman painopisteen löytäminen on auttanut myös esteillä, kääntymiset sujuvat luontevammin enkä enää kaada hevosta sisälle sisäohja-ulkopohje -tyylillä. Esteiden pällä oikea laukka vaihtuu koska hallitsen paremmin istuntani ja voin kertoa hevoselle selkeämmin suunnan.
Menin Roosalla 60-70 cm radan, ponilla oli selvästi vaikeuksia uskaltaa luottaa omiin ja ratsastajan taitoihin. Verryttelyssä kerran kierto, kerran kielto ja radalla ensimmäiselle esteelle kierto. Koko rata meni ponnistuspaikkoja hakiessa, poni epäröi paljon ja hypyt tulivat ilman selkää. Toiseksi viimeisellä esteellä osui ponnistus kohdalleen ja viimeinen este meni epäröimättä. Silti jäi paha mieli, poni ei selvästikään nauttinut radasta kuin yleensä. Huomenna estevalmennus, onneksi estekorkeus jää 50 senttiin niin saadaan neidille vähän jotain kivempaa tekemistä :)

80-senttinen rata taas issikkaruuna Kallella meni hyvin ja piristi päivän, 0-0 tulos ja selvästi ponikin piti vähän hauskaa :-)

Nyt täytyisi päästä vuokraamaan poni tunniksi jotta pääsisi kävelemään ja ravailemaan kentälle ihan omalla aikataululla, tuntuu että esteratsastuksen jälkeen kantapäiden painaminen alas jää koulupuolellakin päälle. Hyppään sellaisilla poneilla joita täytyy rohkaista jalalla kauheasti (Roosa tarvitsee aavistuksen pienempää tukea jotta tuntee olonsa turvalliseksi, Kalle taas voi pehmeämmän jalan välistä luikahtaa omiin suuntiin, kunnon rautapohkeen kanssa kuuntelee loistavasti (voisikohan tämä taas toisaalta johtua siitä että poni on niin tarkka painosta, että jos ei ole pohje antamassa selkeää merkkiä niin pakenee herkästi vähänkin epätasapainoisempaa istuntaa?)), jonka seurauksena en osaa rentouttaa jalkojani enää sileälle. Jalkani jännittyy kun painan kantapäätä alas, pohje joutuu liian eteen joka taas näkyy koko ylävartalossani. Parempihan tietysti olisi jos voisin rennolla jalalla myös hypätä, mutta tuntuu etten osaa olla yhtä aikaa rentona ja jämäkkänä selässä. Olen tosi tyytyväinen siihen että sileällä kuitenkin hahmotan jo jos jalkani on liian jännittynyt ja osaan korjata tilanteen.

Ja hei, jo 18 lukijaa! Missä vaiheessa pääsitte lisääntymään? Kiitos kuitenkin kaikille ja myös heille jotka eivät tuossa Bloggerin listassa näy! Vaikka uskottelenkin itselleni että tämä blogi on vain itseäni varten, on kuitenkin ihana lukea teidän kommentteja ja nähdä kävijälaskurista että vierailemassa on käyty.. :-)

pari kuvaa viikonlopulta

Viikonlopun kisoista siis pari kuvaa, äiteen kännykällä otetut edustuskuvat.. (:

Ennen verkkaa täytyi vähän poseerata... Shettisruuna Frank Frederiks ja hyväryhtinen ratsastaja.

Palkintojenjako luokasta K.N. Special. Ja kunniakierroksen jälkeistä jarruttelua mitä taisi vähän aikaa kestää.. :-)

pikapäivitys koeviikon keskeltä...

Onko mitään kamalampaa kuin lukea kokeisiin? No ehkä on. Mutta jos lisään lauseeseen vielä sellaisen sivulauseen joka kuuluu näin: "...kun koulukirjojen vieressä lojuu (melkein..) avaamattomana Sally Swiftin Centered Riding?" Niinpä, johan muuttuu ääni kellossa. Koen aivan sanoinkuvaamatonta ahdistusta tällä hetkellä koeviikosta, en itsessään kokeiden takia vaan koska tuon kirjan täytyi saapua juuri koeviikolle kiusaamaan! Tai oikeammin, koeviikon täytyi juuri tulla häiritsemään tätä kirjallista honeymoonia. Yrh.

Viime viikonloppuna oli tallin pikku harjoituskisat. Ratsastin shettisruuna Frank Frederiksillä ( ah tiedän, ehkä maailman suloisin nimi mustalle palleroshettikselle :D ) raviohjelman. Poni pinkoi innosta puhkuen turpa ryntäissä ohjelman läpi, ratsastajaa nauratti kauheasti ja arvosteluun tuli merkintä sympaattinen pari :-) Helpon C:n ratsastin luottoponilla elikkä russtamma Roosalla. Poni oli aivan uskomattoman upea, kuunteli tarkasti pienimpiäkin apuja radan läpi ja jopa pysähtyi suurinpiirtein siinä missä halusin. Suurin yllätys oli kuitenkin oikea laukka, joka tuppaa aina nousemaan vääränä. Nyt jo verkassa oikea laukka nousi heti, joten en ottanut sen enempiä nostoja. Radalla ennen nostoa tarkistin sen verran mitä ehdin että istun keskellä satulaa ja että kyljet ovat samanmittaiset. Noston jälkeen tarkistelin useampaan otteeseen selästä käsin että ei jumantsuikka, sehän on oikea laukka! 8D Poni pinkoi laukassa kuin esteradalla konsanaan ja Millaa alkoi jälleen naurattaa, virnistelin koko ohjelman läpi. Saimme 65 prosenttia ja voitimme luokan! (:
Roosalla menin vielä KN. Specialin, naureskelin jo valmiiksi (mikä hysteerisyys muka) ja rata tuntui jälleen älyttömän hyvältä. Nyt muistin kunnolla katsoa eteenpäin, sain pidettyä kädet omilla paikoillaan. Ja oikea laukka nousi taas! Vvoi hurjaa! Odotin kyllä rehellisesti sanottuna sijoitusta, mutta kun kuulin että voitimme toisenkin luokan oli fiilis aika mahtava.. :-) Vaikka kyseessä olikin vain pienimuotoiset kisat ja osallistujia keskimäärin viisi per luokka, olin silti superiloinen. Ilman voittojakin olisivat kisat olleet tosi onnistuneet.
Roosa on ihana. Ja paras.
Ja Fredi on ihana myös. Ja hassu.

Hm. Pikapäivitykseni taisi vähän venyä tällaiseen ällöiloiseen hehkutukseen... Nyt täytyisi siihen koulukirjaan taas tarttua.. Kuusi päivää ja viisi koetta enää jäljellä. Kyllä se tästä. Ehkä. ;-)

Centered Riding by Sally Swift

...sellainen kirja nimittäin tulossa nimpparilahjana! Saan nyt kesälomalla oikeen kunnolla paneutua siihen ja etenkin sen suomentamiseen, sillä teos on englanniksi. Enköhän siitä jotain tolkkua saa ja ainahan on Anne jolta voi kysyä epätoivon hetkellä apua... :-)

Sitten vielä. Nyt kesän tullen ja koulun lopun lähestyessä on tullut ihan uutta puhtia blogin pitämiseen, ja suunnitteilla on muutama sarjamuotoinen postaus liittyen CR:n harrastamismahdollisuuksiin ympäri Suomea... Sitä kehitellessä, nautitaan vielä siitä faktasta, että enää kolmisen viikkoa koulua jäljellä! Ja joilla töiden tai muun takia kesäloma lyhenee/viivästyy/ei ole ollenkaan, löytyy varmasti edes pienenpieni hetki kun aurinko paistaa, on sen hetken vapaata, puutarhakeinu kutsuu ja ilma on helppoa hengittää.. Siitä hetkestä nautitaan täysillä :)


( Kuva c. bookplus.fi )

ensilaukka

Kyllä! Tänään se tapahtui - nimittäin laukkasin ihan ensimmäistä kertaa (tästä ei tosin ole todisteita kun kameran muistikortista loppui tila vain hetki ennen... dämm.)! Tosin alkutunti oli sellaista höykytystä että en ollut uskoa korviani kun Anne käski nostamaan ympyrälle laukan...

Minähän olen Vino Ihminen. Nemo on tunnetusti Äärimmäisen Herkkä Poni. Siis oikeasti tosi herkkä. Ja ohut. Eli Millalle aivan uskomattoman vaikea ratsastaa, tuntuu kuin istuisi ohuenohuen lankun päällä joka liikkuu.
Heti alussa Anne otti Millan keskelle ja asetteli taas uudestaan satulaan ja vähän kauhisteli olkapäitäni kun ne on ihan eri tasossa. Syyksi epäiltiin myös erimittaisia jalustinremmejä ja banaanimutkalla olevaa ponia mutta ei, kyllä se tyyppi siellä selässä on ihan vänkyrällä itse :D Alaselän rentouttamista helpotti mielikuva jossa istun häntäluuni päällä.

"...miten sää siellä oikee istut?" "...en mää oikeen tiijjä."

Käynnissä sujui oikeastaan hyvin kääntymiset ja pysähdykset, teimme kolmikaarista kiemurauraa. Olin ihan yllättynyt siitä miten pienellä Nemo pysähtyy! Monta kertaa olin vain hidastavinani käyntiä mutta sitten huomasin että poni jumahtaa paikalleen ja itse horjahdan vähän eteenpäin.

Kevyt ravi oli huomattavasti rauhallisempi kuin viimeksi, tosin tuntui vähän siltä etten pääse rytmiin ollenkaan mukaan ja ponnahdan joka askeleella ylös, kun sen pitäisi mennä niin että itse pompautan ponin takajalat mukaan. Kääntyminen vasemmalle oli portin puoleisella pääty-ympyrällä aika helppoa, mutta Annen silmien alla varmaan jotenkin lukkiuduin tai jotain, sillä sain ponin liiraamaan ulos ja lopulta pysähtymään aitaan... Mikä pro-rider -olo muka ;-) Äitini sai loistavan kuvasarjan näistä kääntymisistäni, eikö olekin hassu juttu kun poni ei käänny vaikka itse olen niin tasapainossa selässä..! Näin kotisohvalta olen miettinyt, että mitäs ihmettä oikeen siellä selässä säädinkään.. Kannattaa vielä klikata suuremmaksi niin saatte oikeen tsuumattuna kaiken :--D

Oikea kylki kasassa - miten niin muka? Ulko-ohja roikkuu - kuka uskaltaa väittää niin? :'D

Oikealle kääntyminen olikin yhtä tuskaa (myös...)! Päähäni ei tosissaan mahdu miten vänkyrä ihminen voi oikeasti olla, koska heti vaihdettuamme suuntaa ja otettuamme kevyttä ravia lähti poni juoksemaan alta pois. Tuntui taas että Anne sai koko ajan vahtia Millan käsiä ja kylkeä ja ylävartaloa ja katsetta muiden yrittäessä itseopiskella uraa pitkin... :D
Vasen kylkeni on kasassa. Mutta oikea olkapääni on alempana. Eiku mitenpäin se meni (eihän tämä ole rakenteellisesti mahdollista?). Kyljestä olen varma mutta olkapää näyttää olevan toisena hetkenä ylempänä ja toisena alempana. Lisäksi nojaan kaarevalla uralla sisään, en tosiaan tiedä miksi. Sitä täytyy mys treenata paljon. Katse oli edelleen pitkin ponin korvia, missä vaiheessa se sinne pääsi karkaamaan? Mielikuvana täytyi pitää sitä, että seison selkä seinää päin ja takaraivoni täytyy myös osua seinään, samalla kun katselen ympärilleni kuin kirahvi. Ja kädet. Voi voi voi, ne Millan kädet olivat jossain ihan muualla missä pitäisi. Aina hetken muistin ajatella asettavani kyynärpääni tasolle jossa ne ovat 90 asteen kulmassa, ranne "ylöspäin" mutta käsivarsi alas. Mutta arvatkaapa olivatko kädet heti kahdenkymmenen sekunnin jälkeen raahautuneet alas ja katse niiden mukana...

NYT siihen päivän kohokohtaan! Nimittäin meinasin tipauttaa korvani päästäni kun Anne sanoi yleisesti jokaiselle kentällä olevalle kolmelle ratsukolle (joista siis minä olin yksi), että nostakaa laukka lyhyen sivun keskellä ja laukatkaa ympyrä ja siirtykää takaisin käyntiin. Tarkistin vielä että mitä että, ja sain varmistuksen siitä ettei kuuloni reistaillut ja ohjeet joissa käskettiin antamaan todellatodella pieni apu sisäistuinluulla, muuten poni räjähtää laukkaan. Jep jep ja näillä menemme, annoin ihan minimini pikkupohjeavut ja siirsin sisäistuinluuni eteen-alas, ja ennenkuin ehdin pyöräyttää istuinluutani ylös kohti ulkokorvaa, oli poni jo täydessä vastalaukassa... Ja kun oikeasti luulin kuiskaavani laukka-avut :D Rauhoitettuani ponin takaisin käynnintapaiseen annoin ilmeisesti tarpeeksi pienet avut (suomeksi: ajattelin että no nostan laukan än-yy-...) ja poni laukkaa! Voi hurjaa, sehän ei edes kauheasti kaahannut ja kääntyi ja ehkä jopa ponin nenä tippui kahdesta metristä alas hetkeksi ja sain jopa kehut! Siinä oli kyllä ehkä liikuttavin hetki so far :-D

Ehkä tunnin paras ravipätkä...

Loppukäynneissä olin taas lievästi sanottuna hukassa, muistui oikeasti mieleen ne alkeistunnit kun poni vaan pysähtelee ja alkaa rapsuttaa päätään ja ääää en osaa sanoa sille mitään ja sitten törmätään melkeen aitaan ja poni meinaa syödä keltaisen huomionauhapalan siitä aitalangasta ja huhhuh..!

On oikeasti tosi hyvä että koen suurimmat onnistumiset kotona. Kun vähän heikompi suoritus jää CR-tunnille, saan tehokkaammin ohjeita virheiden korjaamiseen. Jos menisin aivan loistavasti (josta kuitenkin haaveilen..), eivät pahat tapani näkyisi ja en saisi niihin apuja.

Nemo on ihana.

Tämä taisi olla tässä.

PST. Emma, mulla olisi pari kuvaa sustakin - laita säpoa niin voin lähettää :-)

hengittelyä

Ooh oon ihan tulessa, jo toinen teksti yhden päivän sisään :-)

Mutta tulin selittämään tämänpäiväisestä "normitunnistani", ratsastin russtamma Roosalla. Tämä neiti on todellakin äärimmäisen herkkä istunnalle, jotenkin tuntuu että tuntiponeilla eivät istuntani lait aina päde. Roosa kuitenkin esimerkiski kuittaa hienosti jos vasen kylkeni lyhenee voltilla vasemmalle käännyttäessä, ja lähtee lapa edellä ulos kunnes saan tilanteen korjattua.
Harjoitusravi on edelleen ehkä se heikoin kohtani, istuinluuni eivät vaan kykene myötäilemään tahtia tarpeeksi. Ensimmäisissä harjoitusravipätkissä Roosa kuunteli tarkasti missä istuinluuni menivät, joten meno oli sen näköistä: kipikipi lyhyttä ravia, vrouum pidempää ravia, taas muutama kipitysaskel ja sitten jälleen pidennytään. Vähän ajan päästä poni selvästi ajatteli että okei, ton istuinluita ravissa ei ehkä kannata kuunnella. Kun poni otti itse tasaisen reippaan tahdin päälle, auttoi se samalla minua saamaan rytmistä kiinni. Ja ehkä muutamaksi askeleeksi ihan oikeasti rullasin istuinluilla liikkeen mukana.
Pysähdyksessä Roosa on myös tosi tarkka. Paha vaan että pysähtyminen on ponin mielestä tosi tyhmää, jos kerran ollaan töissä niin sitten tehdään töitä ja mennään eteenpäin kunnes tunti loppuu. Sain paljon muistutella ikävä kyllä myös ohjalla, sillä oma osaamiseni rajoittui käynnin hidastamiseen. Tunnin loppuun mennessä neiti kuitenkin oli tajunnut että istunnalla hidastamisen jälkeen lopullinen pysähdys tulee pienellä ohjasavulla. Kun teimme käynnistä pysähdyksiä aina harjoitusten välissä, alkoi ponin käyntiin tulla laatua ja nenä tippua alaspäin! Olipas hiukkasen mahtava fiilis, tuolla ponilla kuitenkin melkoisen kauan aikaa tuuppailtu ja nyt, muutaman vuoden jälkeen, olin viimeinkin tarpeeksi nopea myötäämään käynnissä ohjalla että poni oikeasti uskalsi myödätä itsekin. Jesjesjesjes! :-)
Laukkaharjoituksissa koin myös valaistumisen: herranjumala, tää ponihan siirtyy raviin sillä että hengitän sisään-ulos. Leijuin ehkä hiukan ja kikkailin hengityksen kanssa tehden siirtymisiä, tällaista ei oikeasti ole koskaan ennen tapahtunut ja nyt sitten viimeinkin minä, Milla, ratsastan ponia hengityksen avulla. Voijjessus. No, ehkä laukkaan siirtymisissä vielä käytin pohjeapuja mutta silti!

Teimme muuten tällaista harjoitusta joka oli tosi toimiva, käynnissä ja ravissa:
Tehdään tiuhaan voltteja, noin kaksi-kolme pitkällä sivulla, kulmiin sekä lyhyen sivun keskelle halkaisijaltaan n. 10-15 m riippuen ihan fiiliksestä, mihin ratsukko tuntuu taipuvan parhaiten. Joka toinen voltti ratsastetaan taivuttaen ja aavistuksen yliasettaenkin, joka toinen täysin suorana tai vähän ulospäin asettuneena käyttäen ainoastaan ulkopohjetta ja -ohjaa. Aluksi tuntui tosi oudolta ratsastaa voltti suorana ja jossain vaiheessa kun se sujuu asettaa ulospäin, mutta sisäänpäin asetetuilla volteilla huomasi kuinka poni oli selvästi tasapainoisempana molempien etujalkojensa päällä.

Taitaa tulla muuten maraton, sillä huomenna olen menossa CR-tunnille.. Silloin luultavasti kirjoittelen lisää. Itse asiassa tarkoitukseni oli tänään lukea psykologiaa, mutta kun pääsin riippumatolle ihanasti löhöämään ja avasin kirjat, tuntui että silmissäni oli joku yhteys niihin kirjan kansiin. Aina kun kirja avautui, sulkeutui silmät. Voi hitsi ja taisin ehkä hiukan nukahtaa. Annoin lopulta periksi...

Kuva c. milla

kysely!

Blogi on löytänyt jo oman vakilukijakuntansa, josta olen tosi iloinen. Kiitos kaikille! :)
Nyt haluaisinkin kuulla teidän mielipiteenne blogistani, ja sitä varten olen kehitellyt pienen kyselyn. Siihen vastaaminen vie vain pienen hetken, ja kaikenlainen palaute on tervetullutta ja otetaan varmasti huomioon. Vastata voi kommentilla ( muistakaa odottaa siihen asti että olette myös syöttäneet sen varmistustekstin, itse aina isken ikkunan kiinni ennen kuin olen sitä muistanut nakuttaa.. :D ) tai jos kokee hepommaksi niin hevostalli.netissä on Palikkaratsastajan aihe jonne voi myös vastata.
Kysely tulee tässä ladies n gentlemen:

1. Sivujen ulkoasu.
- Onko ulkoasu mielestäsi lukijaystävällinen ja toimiva, onko jotain paranneltavaa?

2. Blogkirjoitusten aihe ja sisältö.
- Onko teksti mielestäsi sujuvaa, vai harhaileeko se aiheesta toiseen? Onko tekstissä usein häiritseviä kielioppivirheitä?
- Onko kirjoitusten julkaisutahti sopiva?
- Ovatko kirjoitusten aiheet kiinnostavia, jaksatko lukea ne alusta loppuun vai lässähtääkö kiinnostus ensimmäisiin lauseisiin?
- Muita parannusehdotuksia, esim. tarvitsevatko tekstit piristeeksi lisää kuvia?

3. Tulevaisuus.
- Onko jokin tietty aihe mitä haluaisit käsiteltävän blogissa?
- Minkälaisia kirjoituksia ylipäätään blogi tarvitsisi: lisää omia mietteitäni vai vähemmän tyhjänpäiväistä jaarittelua, enemmän asiatekstejä keskittyen CR:iin, vinkkejä joita voisi kokeilla kotona kehittämään ratsastusta...?

4. Muuta sanottavaa: risut ja ruusut.


Siinä se oli! :-) Kiitos kaikille etukäteen jotka vastasivat! Yritän parhaani mukaan ottaa kaikki oksat ja kukkaset vastaan ja kehitellä niiden avulla blogista paremman teille.

Ja hyviä lomia kaikille, ihanan piristävä lomapäivä keskellä viikkoa! Vielä paremmaksi viikon tekee vapaa perjantai maustettuna CR-tunnilla. Tosin täytyy toivoa että olen siihen mennessä parannellut itseni, tein maastoutumisharjoituksia toissapäivänä estetunnilla... : D Tuntuma maahan oli hiukan erilainen kuin yleensä, normaalisti lentelen niiltä 120-140 -senttisiltä pikkuponeilta kun tällä kertaa linkona oli 165-senttinen puoliverinen :--) Linko tosin on vähän harhaanjohtava nimitys, kun tilannehan meni niin että hevonen ärsyyntyi puomin putoamisesta niin että lähti esteen jälkeen kaartamaan vähän rajummin vasemmalle ja olin itse menossa eteenpäin. Ja lopputulos taitaa olla selvillä.