Video!

Parhaita paloja eilisen CR-tunnilta. Kirjoittelen selostuksen myöhemmin, kun ajatus kulkee eikä tarvitse hakea kymmentä sekunttia jatkoa sanalle "ajatus....." (kulkee). Lyhyesti vain sanon että Eetu oli aivan mahtava, herkkä ja reipas! Olen tosi ylpeä :-) Meno oli aivan toisen näköistä kuin vaikka pari viikkoa, saati kuukautta sitten.

VIDEO.

Ai, ai, ai...

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen Kouluratsastustunnille, tänään sängystä ylös pääsemiseen tarvittiin pari minuuttia tsemppausta ja tekniikan miettimistä...
Ratsastin aivan upealla kansallisen tason tukkajumalasuokilla, opetusmestarilla joka tekee juuri sen verran mitä pyydetään, ei enempää tai vähempää. Viimeksi ratsastin näin tasokkaalla hevosella "normitunnilla" silloin, kun kävin vielä valmennuksissa - eli ehkä viitisen vuotta sitten? Kesti aikansa kunnes löysin taas sisäpohkeen ulko-ohjaa kohti, uskalsin asettaa ja taivuttaa. Tunnin tavoite oli siis ylälinjan pyöreyden saavuttaminen asetusten avulla. Aluksi käynnissä vasta- ja myötäasetuksilla, sen jälkeen ravissa ja lopuksi laukassa.
Suokilla sain luvan kokeilla, liioitella ja tehdä virheitä. Sain vähän siitä fiiliksestä kiinni, millaista ihan perusratsastus on, hevosen korjaamisen kautta. Sain myös vinkkiä kevennykseeni, käteni nousi sitä mukaa kun nousin satulasta ja oli tämän takia epävakaa. Kun ajattelin painavani kättä alas aina kevennykseen, sain ohjastuntuman vakaaksi ja hevonen rentoutui suustaan.
Huomasin myös, miten suuren ongelman olen laukannostosta saanut tehtyä. Heti kun Anne pyysi valmistelemaan laukannoston, lamaannuin ja suurella työllä kasattu paketti "ratsukko" hajosi... Mutta yhden superhyvän noston sain aikaiseksi kun ajattelin. Ylöspäin, ei eteen.
Tykkäsin tunnista todella paljon, oli mukavaa vaihtelua ja ratsu oli upea ja kärsivällinen :-)

Tunnin jälkeen ratsastin vielä Eetun, jota ei enää niin kovasti elämä kiukuttanut :) Tosin huurussa olevat ikkunat ihmetytti, niitä piti silmät lautasen kokoisina tuijotella... Loppujen lopuksi herra päätti että hengissä selvitään vaikka ei ihan teräväpiirtona tallinpihan näkymät tulekaan.
Käynnissä kokeilin pari kertaa taivuttaa pienen taivutuksen ja Eetu hoksasi idean nopeasti. En kuitenkaan keskittynyt muotoon sen enempää, vaan jatkoin sillä linjalla että muoto tulee kun on tullakseen - eli kun istun hiljaa hevosta häiritsemättä ja teen sen työn helpoksi.
Hetken ravailimme vähän päämäärättömästi (sana?) ympäri maneesia. Päätin keskittyä käsiini ja iskin ne vähän lähemmäs hevosen kaulaa ja miettiä niitä alas-eteen kevennyksen tahtiin. Eetu laski päänsä pitkälle ohjalle ja kuolaimelle, tehden töitä selällään :) Itsekin tunsin kuinka tasainen tuntuma oli ja kuinka Eetu oli suustaan rentona.
Loppukäynneissä oikeasti tunsin kuinka tulimme pysähdykseen istunta-avuilla! Vapain ohjin tein aluksi puolipidätteen, energia kypärännupista ja niin edes päin, sitten lähdin hidastamaan käyntiä istuinluilla hevosen tahdissa. Kaksi viimeistä askelta ennen pysähdystä mulla oli todellinen kontrolli hevosen jalkoihin, ja kun päätin että seuraavan askeleen jälkeen emme enää liiku, hengitin ulos (sekin on välillä ihan hyödyllistä) ja yksinkertaisesti pysähdyimme. Ei ehkä ihan tasajaloin, mutta juuri silloin kun minä halusin, ilman ensimmäisenkään lihaksen jännittymistä tai ohjan kiristymistä. Vau!

<3
© Tiinamari Karvinen

Kuvat eivät ehkä ihan aiheeseen liity, mutta yritän saada ratsastuskuvia joku päivä vaikka varastoon :D

Ja hei te ihanat lukijat! Kiitos paljon palautteestanne, on ollut ihana lukea teidän kommenttejanne! Saan teiltä tosi paljon motivaatiota bloggaamiseen. Ja tervetuloa uusille lukijoille :)

Onko jotain erityisiä toiveita tulevia postauksia varten? Eli jonkunlaisia toivepostauksia voisi olla tuloillaan jos teillä vaan on kiinnostusta niihin :--)

Käyntiä

Rokotuksen jälkeen määrättiin kolme päivää kevyttä liikuntaa - ei hikoilua. Tosin meidän perusliikuntokin tuntuu välill olevan niin kevyttä että mitään muutoksia ei olisi tarvinnut tehdä : D
Eetu oli kuitenkin vielä vähän mömmöissä niin päätin mennä vain vähän aikaa käyntiä. Maneesi humisi ja paukkui tuulenpuuskista, tosin taisi ratsastajaa enemmän jännittää. Aina kun alkoi kuulostaa siltä että katto vähintäänkin menisi menojaan tuulen mukana, oli ilmeeni aika lailla tällainen: O__________O Eetu siitä tietysti vähän kuulosteli mutta onneksi oli meistä se jolla aivotoiminta riitti päättelemään sen, että luultavimmin vankka maneesi pysyy paikallaan koska ensimmäistäkään puuta ei ollut edes kaatunut (joo tiedän, "ei tuu ees verta nii ei voi sattua" -ilmiö..). Minä olin tietysti aivan varma että Eetu rauhoittui siksi että keskityin kovasti käsiini ja iskin ohjia ainakin kymmenen senttiä pidemmäksi ja liioittelin myötäämistä aina kun alkoi jännityttää.
Ahaa-elämykset on kivoja ja niitä tulee aina silloin tällöin. Nyt huomasin että pystyn istunnallani pyytämään Eetua hetkellisesti ryhdistäytymään ja sitten taas jatkamaan pidemmässä käynnissä. =PUOLIPIDÄTE. Oho oho.
Pitkässä ja matkaavoittavassa käynnissä siis istuinluut pyytävät askelta ylemmäs, siten että ajattelen liike-energian takajaloista reilusti kypärännupista ylös. Kasvoin siis pituutta parin askeleen ajaksi ja ryhdistäydyin itsekin. Vaikka askel lyhenikin hetkellisesti niin käden jousto täytyi säilyttää, ajauduin helposti "myötäämään itselleni" taaksepäin, kun myötäyksen kuuluisi tulla hevoselle. Yhden tosi kivan puolipidätteen sain aikaiseksi, pari muuta menivät siihen että unohdin myödätä kädellä tarpeeksi.

Pakko oli laittaa kun näin söpön kuvan löysin Eetusta :D
Linssilude kesällä
- kuvaa ennen oltiin jo useampi hetki kävelty korvat tiukasti asennossa ja katse kameraan...
tässä siis oli tarkotus lähteä talliin sisälle.

On tämä muuten ihan ihmeellistä räpeltämistä. Ajattelemista sinne ja kuvittelemista tonne, hengittämistä vähän enemmän tuolle puolelle ja lihaksia käyttämättä. Pitää kaikki tehdä niin ylihienoksi, eikö olisi vaan helpompaa potkia pohkeella eteen ja hiljentää ja kääntää vetämällä ohjista? No olisi, mutta ei se toisi näin upeita fiiliksiä.

EI OLE TOTTA!!!!!

KIRJOITIN ÄSKEN EHKÄ UPEIMMAN BLOGIKIRJOITUKSEN JOKA SISÄLSI USKOMATTOMAN MÄÄRÄN MONIMUTKAISIA LAUSERAKENTEITA JA UMMET LAMMET KIRJOITIN PÖLYHIUKKAISISTA JA NIIDEN HATUISTA JA KYLTEISTÄ JOISSA LUKEE EIKÖ OLEKIN PÖLYISTÄ JA VANHAA!

Sitten kun olin vielä aloittanut vuoropuhelun lukijoiden kanssa ja kysellyt että mitä haluatte että teen ulkoasulle ja että että palautetta saa antaa ja että mitä haluatte blogiin lisää ja vähemmän ja niin,

PAINOIN VAHINGOSSA SHIFT JA JOTAIN, KOSKA MUSTASIN KOKO PITKÄN TEKSTIN,

rekisteröin aivoissani vain sen että olin tehnyt kirjoitusvirheen,

ja automaattisesti painoin

TUOTA ENTERIN YLÄPUOLELLA OLEVAA NÄPPÄINTÄ.

Ehkä elämäni hirvein hetki, jota seurasi pieni toivonkipinä kun Blogger ilmoitti että luonnos tallennettu minuuttia aikaisemmin,

juuri kun olin painamassa nopeasti tallennettuihin teksteihin,

Blogger tallensi automaattisesti tekstin johon olin kirjoittanut paniikissa "S".

Eli nyt siitä upeasta tekstistä on jäljellä enää tämä:

s.

Siinä teille sitten.

Nyt kokoan itseni ja asiallisesti mutta lyhyesti ilmoitan sen, mitä yritin ehkä kahden liuskan verran edellisessä kirjoituksessa saada esille.

Mitä te lukijat haluaisitte nähdä ja lukea blogissa jatkossa? Tiukkaa teoriaa, aivovuotoa, kuvia..? Myös muu palaute ja parannusehdotukset ovat todella tervetulleita! Laita sähköpostia tai kommentoi :)

The Vasemmalle Valahtaminen

Sunnuntainen CR-tunti oli niin mahtavuutta etten oikein tiedä mistä aloittaa. Sain niin tuhdin paketin tietoa että pyydän jo etukäteen anteeksi, etten kykene järkeviin suomenkielisiin virkkeisiin ajatuksiani muokkaamaan.. :-) Lisäksi olin edellisenä yönä nukkunut vähän päälle neljä tuntia, ja aamulla siivonnut pari tuntia karsinoita kofeiinin voimalla, elikkä kaikki viimeisetkin aivotoiminnan rippeet olin kerännyt tähän yhteen tuntiin jonka vietin satulassa. Tuntuu että palautuminen voi kestää pari päivää...
Asia- ja ajatusvirheet siispä jälleen kerran mahdollisia :D

Kääntyminen oli jotain niin hankalaa etten voinut käsittää miten tällainen taantuma olikaan mahdollinen. Syy kyllä löytyy siitä, että taisin hiukan luistaa tallitöissä talikkokäden vaihtamisesta... Eli siis kaikkea täytyisi tehdä molemmilla puolilla, myös sitä karsinoiden siivoamista. Mutta enpäs tehnyt, siitä konditionaali edellisessä virkkeessä.
Oikea kylkeni siis oli paaljon kireämpi kuin vasen, aiheuttaen sitten The Vasemmalle Valahtamisen mikä hankaloitti toimintaa tunnin mittaa aika ammattimaisesti. Tämän takia Eetu hakeutui uralta pois vasemmassa kierroksessa, johon minä tietysti: vedetään oikealla ohjalla ja nakutellaan vasemmalla pohkeella, varmuuden vuoksi vielä rojahdetaan enemmän vasemmalle että hevonen varmasti menee pois tasapainosta. Ei näin! Taas kerran korjaus (niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin): kyljet yhtä pitkiksi, vasenta puolta jäntevämmin ylös, oikea hartia ja käsi eteen, vasen tasapainottamassa omalla paikallaan. Kaikki korjaukset täytyy lisäksi muistaa tehdä tahdissa, ei yhtäkkiä liikettä vastaan jumittaen. Kun keho on tasapainossa, lihakset lepäävät kun asentoa ei tarvitse koko aikaa korjailla.

Todella herkkäsuisena Eetua häiritsi heti kun jäin kädelläni jälkeen liikkeestä. Tällä hetkellä on parempi että Eetu on edestä hiukan tyhjä kuin että jäisin vetämään ohjasta , jarruttaen liikettä.

Eetu rentona mutta reippaana. Milla ratsastaa kottareilla...

Kevennyksessä myös olin aika tavalla jäljessä: ylävartalo takana, istuen satulaan ja antaen hevosen ponnauttaa itseni ylös. Luultavasti takanojani johtui siitä, että yritin liikaa saada alaselän pyöreäksi , lisäksi hidasta hevosta siirtyy helposti ratsastamaan "käsijarru päällä", taakse nojaten. Kerrataan kuitenkin sitä oikeaoppista kevennystä:
- Ylävartalo (edelleen) polvien päälle ja pysyy paikallaan liikkeen läpi.
- Kevennys ylös, "häntäluu leukaan", jolloin lonkat aukeavat reilusti.
- Satulaan ei istuta, vaan tasapainoinen asento mahdollistaa syvien lihasten avulla nopean palautumisen ylös. Ideana siis että takajalat käydään vain hipaisemassa liikkeeseen mukaan.
- Käsi myötää eteen, kohti kuolainta.

Ratsuun saatiin taas vauhtia tuomalla juoksutuselementit mukaan kuvioihin (=juosutusraippa). Herra reipastui heti, tosin ratsastaja tuppasi jäämään liikkeestä jälkeen ylävartalolla. Ihmisen tasapainokeskus sijaitsee korvien välissä, joten kun ylävartalo jäi liikkeestä jälkeen, kehoni tasapainotti menoa jättämällä pään eteen. Kun ylävartalo oli balanssissa niin pää pysyi paikallaan :-)

Jotta Eetu saataisiin liikkumaan pohkeen eteen, teimme Annen kanssa ihan perusherkistämistä pohkeelle. Samaa mitä nuoren hevosen kanssa tehdään koulutusvaiheessa. Annoin pienesti pohjetta ja heti sen jälkeen Anne muistutti raipalla jos reaktiota ei pienellä avulla saatu. Eetu tajusi jutun nopeasti ja sain itsekin lisäoppia apujen käyttöön ja ajoitukseen. Apujen tulee olla sähkösen nopeita, en saa "hyökätä hevosen kimppuun" niillä vaan raippaakin käytetään coolisti, ihan kuin sähköiskusta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan oikeanlaista ranneliikettä mikä olisi tarpeeksi nopea mutta rento :D

"Hätäkäännös"

Maasta käsin Anne opetti meille myös "hätäkäännöksen": jos tuntuu että Eetu ei käänny, väistätän etuosaa koskettamalla ohjalla kaulalle, viemällä siis ulkokäden eteen ja kaulan toiselle puolelle, kuitenkaan vetämättä tai nyppimättä ohjasta. Eetu oppi tämänkin tosi nopeasti, ja sai kehuja siitä ettei tunge herneitä nenäänsä vähän isommastakaan säätämisestä vaan oli tosi kärsivällinen koulutuksessa.

Kiittämisestä. Nyt kun Eetua tavallaan koulutetaan uudelleen avuille, minun täytyy muistaa kiittää sitä joka välissä, luonnollisesti jotta se tietää mitä siltä odotetaan. Kiitos on iso myötäys ohjalla, silitys ja äänellä kehuminen, ja se jatkuu niin pitkään kunnes hevonen rentoutuu eikä ole "epäilevän oloinen" annetun avun jälkeen.

Saimme paljon kotiläksyä:
- Avuille herkistämistä. Pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä.
- Muistan ottaa vasemmalta jäntevästi ylös ja oikeaa hartiaa eteen.
- Ylävartalon paikka kevennyksessä.
- Katse!
- Käsi myötää. Kevyessä ravissa myös, käsi on edessä myötäämässä.
- Johdonmukaisuus kaikessa: jokaisen pohjeavun jälkeen täytyy tulla reaktio!, kun Eetu liikkuu, myötään heti ja istun hiljaa.
- Kiitos! Aina kun on pienintäkään aihetta.
- Maasta käsin ohjan paineesta poispäin kääntymistä, taluttaessani kävelen hevosen lavan kohdalla. Ylipäätään maastakäsin työskentelyä.

Unohdin varmasti jotain. :-)
Välitsemppaus, vielä vähän aikaa jos jaksaa lukea niin kohta kirjoitustulva on ohi! :D

Koskapa eilen kävin pikkumiehen ratsastamassa. Samaan aikaan oli estevalmennus, mikä oli hyvä, koska nyt jouduin tekemään paljon käynnissä asioita etten ollut tiellä. Menimme puolisen tuntia käyntiä, harjoittelimme pysähdystä ja liikkeellelähtöä. Pysähdys....pohje(-raippa) -tyylillä Eetu alkoi herkistymään siinä määrin, että sain jo pyytää herraa odottamaan merkkiäni! Kehuin kovasti joka kerta kun Eetu lähti liikkeelle, ja tämä oli selkeästi ponin mieleen koska käynti oli reipasta ja hän yritti kovasti. Treenasimme myös hätäkäännöstä, minkä Eetu muisti tosi hyvin. Ja kehuja sateli :-)
Ravissa meinasin pudottaa alaleukani, kun Eetu parin kierroksen jälkeen alkoi pidentää askeltaan ja tahti reipastui. Olin onnistunut olemaan johdonmukainen avuissani ja pysyä hiljaa kun Eetu liikkui. Maiskutin lisää vauhtia, ja kun Eetu reagoi, ehdin hyvin ohjalla mukaan ja silittelin ponin kaulaa samalla kehuen äänellä. Eetun mielestä tämä oli tosi hauskaa ja ravi oli todella reipasta ja kevyttä! Niin reippaasti ei Eetu ole koskaan mennyt kun olen ratsastanut itsenäisesti! Hevosellakin taisi olla kivaa :-) Energiaa sillä ainakin oli, tosin laukkailut meiltä jäi koska ohjaus ei vielä ole sillä mallilla että uskaltaisin esteryhmän seassa laukkailla...

Nyt on taas tosi hyvä fiilis! Tällaista tämä on, yhtä tunteiden vuoristorataa... :)

Pikakelauksella

Tositosi nopeasti kerron vähän tämänpäiväisestä, koska NCIS:in kasikauden jaksot alkaa kymmenen minuutin päästä<3

Maneesissa pyörimme Eetun kanssa, sain istuntani jotenkin tosi oikein! Tunsin molemmat kylkeni ja jalat tavallaan kyljen "jatkona", suoraan maahan ja jalkapohjan maassa. Kyynärkulma säilyi, ohjat ehkä hiukan pitkät (hiukan, loppuraveissa poni olisi voinut kompastua omaan päähänsä jos olisi hiukan enemmän liitokavio) mutta ainakin poni oli rentona!
Kun menimme rennon letkeitä (no enemmän lötköjä) loppuraveja, kokeilin hiukan, mitä Eetu tuumaa pienestä ylitaivuttamisesta. Herra kun tuppaa olemaan vähän jäykkä. Nyt ei ollut kankeudesta tietoakaan, Eetu seurasi rentona ohjaa ja kun vielä muistin pitää katseen edessä ja vastakkaisen käden tasapainottamassa niin lavatkin alkoivat vähän aueta ristiaskeleeseen. Tällaisena Eetun kaula on parhaimmillaan, se on kuin vahaa jota pystyy muovaamaan vaikka mihin asentoon, ilman että joutuisin kannattelemaan hevosen päätä.

Olen juu tapellut henkisesti noiden FB-nappuloiden kanssa (death glare -katseet sinkoaa joka kerta kun avaan blogin), mutta en ole koodipuolelle vielä ehtinyt menemään. Olen sen verran paljon käynyt muutamat typet ja br:t käynyt vaihtamassa päikseen että katsoo nyt josko tuosta umpisolmusta saisi mitään tolkkua...

NYT NCIS !!

Palikkaratsastaja going FB

Jooo, siinä määrin että huomasin tylsyyksissäni säätäessäni blogin asetuksia että tuonne tekstien alapuolelle pystyy laittamaan tollaset nappulat! Nyt siis Palikka on ihan going Facebook koska sieltä (blogista) löytyy SEKÄ like ETTÄ dislike -napit!

Yksinkertaistettuna, vuorovaikutus lukijoiden kanssa, jotka eivät jaksa/uskalla/kykene kirjoittaa kokonaista kommenttia, on nyt niiiiiin helppoa ja aikaaviemätöntä, että oksat poies!
Haluan siis tietää, tykkäsittekö vai ettekö kirjoituksesta. Miniohjeet näiden napiskojen käyttöön:

Jos ilmeesi lukiessa oli seuraavanlainen...

:) = paina LIKE = tykkää

mutta jos se oli tällainen...

:( = DISLIKE = ei tykkää

Jeeee, nyt kaikki selaamaan vanhoja postauksia ja klikkailemaan (like-)nappuloita!

Pienellä saa bloggaajan iloiseksi! :) Olin nyt niin fiiliksissä ja juuri herännyt että antakaa armoa kirjoitus- ja ajatusvirheille ja painakaa LIKE !

PLUS, sorry English people, I've been soo lazy I haven't written anything in English. Maybe someday :))

PSPSPSPS.  Oltiin eilen Eetun kanssa esteponeja! Hyppäsimme hurjaa (sata)kakskyt cm ristikkoa! Oli hurjaa!

"Mitä sä valehtelit, sehän näyttää ihan hyvälle!"

Saanko esitellä hissantuntini.

Otsikon lause jäi parhaiten mieleen eilisestä CR-tunnista (: Nyt on hyvä fiilis!

Sain tunnille lainaksi mukavan, iiiison suokkitamman. Tammuska osoittautui todella herkäksi ja meneväksi, joskin meno oli koko ajan hallinnassa ja muutama käyntiin siirtyminen tuli kokonaan istunnalla.
Satula keikkasi hiukan eteen, mistä syystä istuin alussa "haarukassa". En saanut alaselkää pyöristettyä rennoksi, jolloin tarrauduin reisillä satulaan kiinni enkä päässyt joustamaan liikettä ylös. Tällöin tasapainotin itseni satulaan nähden, kun aina täytyisi "unohtaa satula" ja tasapainottaa istunta maahan nähden. Jouduin keskittymään alaselän rentouteen ja pyöreyteen tosi paljon, tällöin lonkkani avautuivat ja pääsivät joustamaan. Tärkeää oli myös muistaa ajatella polvea rennoksi "alas-eteen".

VAU MINKÄ KUVAN TEIN.
Ensimmäisessä boksissa haarukkaistunta, jousto alaspäin.
Toisessa alaselkä pyöreänä ja jousto ylös.

Eetun pään nostelun Anne arveli johtuvan liian hitaasta kädestä. Tuntumahan voi olla napakka, mutta käsi ei saa seurata liikettä vaan olla täydellisesti ajallaan - hevonen kyllä tuntee suussaan pienimmänkin jumin välillä ratsastajan sormet ja varpaat. Olen varmasti unohtanut ajatella käden joustoa. Voi ajatella, että käsi ei seuraa liikettä vaan johtaa sitä.

Kevennys osoittautui hankalaksi jo ensimmäisten askelten jälkeen. Eetun superpehmeä papparavi vs. ison suokin suurensuuret (tai pelkästään suuret. tai ilman etuliitettä.) liikkeet, kummassakohan pysyn paremmin tasapainossa... Sen vielä olisin itse voinut korjata, jos liike olisi ollut pelkästään ylös, mutta kun se tuntui heiluvan myös sivusuunnassa! Vähän oli koominen olo kun heiluin eteen-taakse-sivulle-sivulle-eteen-sivulle-taakse :'D
"Milla tuleppa käymään täällä"... lause joka saa aikaan kahdenlaisia reaktioita:
1. Miten väärin mä TAAS istun täällä?? ; __ ;
2. Onneksi kohta Anne asettaa mut tasapainoon, en olis kestänyt enää yhtäkään kierrosta ennenkuin olisin kaivanut kuopan jonne muutan asumaan ja jossa ei tarvitse edes ajatella diagonaalista joustoa ja askelten rytmiä.
Tällä kertaa vuorossa oli kakkonen. Joka kerta kun kuulin tuon pelastavan lauseen meinasin purskahtaa itkuun pelkästä onnesta, olin niin kaivannut sitä että joku selittää ihan outoja juttuja (esim. "kun laitat jalan jalustimeen näin niin kuulet tän helinän päässäs asti ku naputtelen raipalla jalustimeen", tai "laita kieli poskeen niin hevonen kääntyy sinne") jotka kaiken lisäksi toimii! :D Creepy I know.

Ratkaisu levottomaan alapohkeeseeni löytyi! Seuraavanlaisen tarkastuslistan jälkeen jalka pysyi oikeasti paikallaan kevyessä ravissa ja liian pitkillä jalustimilla, toimii! (minun kropallani siis, muistutan....)
1. Nilkka seuraa hevosta jatkuvasti joustavana ja rentona. Toisin kuin käsi, jalan tehtävänä ei ole johdattaa, vaan se on ratsastajasta täysin erillinen osa mitä hevosen liike liikuttelee.
2. Kevennyksessä ylävartaloa siirretään eteenpäin niin, että syntyy suora linja olkapäästä polveen. "Harjoitusistunnassa" (termit messissä ja silleenstä) linjahan on kantapää-lonkka-olkapää-korva.
3. Rintakehän tulee liikkua rentona. Kevennys ei ole liike, jossa ylävartalo heiluu edestakaisin, vaan linja polvesta olkapäähän pysyy koko ajan samana. Rintakehä siis liikkuu, itse ajattelin tämän niin että kun "häntäluu vedetään leukaa kohti", niin samalla "rintakehä nyökkää".
4. on ikäänkuin yhteenlaskettu tulos noista ylemmistä, jolloin polvessa on kulma ja se on irti hevosesta rentona. Kun esimerkiksi ylävartalo on liian takana, polvi kiristyy ja aiheuttaa alapohkeen heiluriliikkeen.
+5. Hienosäätönä ajattelin että napaa vedetään selkärangan kautta kypärännupista ylös. Joo, just tää on niitä outoja juttuja jotka toimii :-)

Sain siis jalkani kuriin noilla systeemeillä. Vaikka jalka toimi, niin tahti tuppasi ratsastajalla olemaan hukassa. Lisäksi olin harjoitusistunnassa koko aika kuin "lentoon lähdössä", etunojassa ja hevosen edellä  esimerkiksi liikkeelle lähdöissä. Siispä hengittelyä, odottelua...
Taas todistettiin etten saa ajatella (tämä muuten koskee myös "muuta elämää" (onko mulla sitä?), en saisi koskaan aatella... mokailun jälken perusselitys on "noku mä aattelin että.."). Kaiken täytyy antaa tapahtua, kun lähdin ajattelemaan ja analysoimaan hevosen selässä liikaa, tulin hitaaksi. Ratsastaessani käyntiä Anne huikkasi "vasen oikee!", jonka jälkeen aloin ihan tosissani laskea tahtia jotta pysyisin rytmissä. Loppuajan, ehkä noin viisi minuuttia, hoin ääneen taustamusiikkini, kavioiden kopinan, tahdissa: vasen oikee vasen oikee vasen oikee vasen oikee vasen oikee. Tunnin työn tulos näkyi ja tamma kiitti venyttäen alas!
Tunti oli aivan loistava. Pitkästä aikaa meinasin alkaa tanssia ja laulaa ja itkeä ja nauraa samaan aikaan, kun oli niiin hyvä fiilis! :D En ollutkaan niin hukassa!

Tänään kokeilin samoja oppeja Eetulla. Eilen herra oli kuulemma vetänyt oikein kauniit pukkilaukkasarjat maneesin päädystä toiseen, ja tänäänkin Eetu oli todella virkeällä päällä! Tahdon ajatella että osittain ponin herkkyys johtui eilisestä CR-valmennuksesta ja osittain siitä, että olin taas vaihtanut asteen herkempään ratsastukseen. Taas tunteellisena ihmisenä meinasin henkiset kyyneleet tirauttaa Eetulle joka luottavaisena seurasi kuolainta venyttäen käynnissä eteen-alas, ja siirtyi kevyestä pohkeenantolihasmerkistä (pienellä viiveellä mutta silti!) herkkään pikkuraviin joka kuitenkin toimi ja rullasi takaa eteen. Onnistuin säilyttämään itseni kevyenä ja tsemppasin koko ajan että muistaisin laskea tahtia ja antaa kädellä. Ohjathan siinä löystyi ja katse tipahti alas mutta hevonen pysyi rentona ja jalka hiljaa paikallaan! Kahdella merkillä tiivistän puolituntisemme:
:)