torstai 6. tammikuuta 2011

OHO!

Tumpelo-Annakin on blogissaan tuskastellut sitä, kuinka asioiden pitäisi vaan antaa tapahtua. Ei ylikorjausta, anna virran viedä, keho korjaa kuin itsestään virheet kunhan sitä ja ratsua kuuntelee hissuksiin.  Ratsastus luo parhaimmillaan sen asteisen flow-tilan, että sitä kokemattomille on ainakin omilla verbaalisilla kyvyilläni todella vaikea, ellei mahdoton, selittää.

Ratsastuksessani flow on tila, jossa ulkopuolinen maailma sulkeutuu täysin, on vain minä ja hevonen. Me. Kaikki on helppoa, ratsastus lähentelee balettitanssin kaltaista keveyttä. Tänään saavutimme flow'n juurikin silloin, kun annoin asioiden tapahtua, kuuntelin rennosti omaa kehoani ja tunsin joka ikisen pienen lihaksen. Juuri tällaisten hetkien takia tätä jaksaa, itseäni toistaen, kun kaikki on niin helppoa. Ihmettelee, mitä oikein on hössöttänyt tai miksi tästä pitää tehdä niin suuri numero. Kun kaikki toimii kun sen antaa.

Melkein säikähdin tätä asioiden helppoutta, nimittäin eilinen zumba-tunti oli kipeyttänyt lihakseni niin tehokkaasti että haeskelin pelkästään "kuhan nyt heppa luulee saaneensa liikuntaa" -tyylistä löllöilyä.

Seuraavana päivänä yliyrittää, muistaa sen tunteen kun istuin selkeästi näin. Turhautuu, palaset eivät loksahtelekaan paikalleen, ratsastuksesta tulee suorittamista. Huomenna vältän tätä, annan olla ja virran viedä!

Sitten loppukevennykseen, elekää tulko ampumaan kielikukkasten johdosta pliis:

Flow is a mental state where everything feels so easy. All the outer world disappears. While riding, there are only you and your horse and communication between you two is nearly perfect. Today it happened to me, and once again I remembered why I keep on with this hobby. It felt like I could feel every single muscle in my body.
It is important while riding just to let things happen, or you will end up trying too hard to fix your incorrect signals to the horse. When you quietly listen to your body and the horse, they will fix things allmost like by themselves.
I'm sorry if my efforts to write in English failed miserably... :D

2 kommenttia:

  1. Jos täällä olisi se tykkää -nappi, niin painaisin sitä. Niin tuttuja tunteita! Ja erityisesti tämä:

    "Seuraavana päivänä yliyrittää, muistaa sen tunteen kun istuin selkeästi näin. Turhautuu, palaset eivät loksahtelekaan paikalleen, ratsastuksesta tulee suorittamista."

    Noin on käynyt ehkä miljoona kertaa. Voi sitä onnistumisen, saman tavoittelun ja yrittämisen kierrettä!

    VastaaPoista
  2. Sitä tämä todellakin on, yrityksen ja erehdyksen kautta pääsee aina onnistumiseen juuri silloin kun sitä vähiten odottaa...

    VastaaPoista