tag:blogger.com,1999:blog-54498575553284058932024-03-14T04:52:39.963+02:00palikkaratsastajaKokemuksia Centered Ridingista ja kuinka tehdä ratsastuksesta rocket sciencea.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.comBlogger120125tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-27910568299611681442012-04-12T12:51:00.000+03:002012-04-12T12:51:22.630+03:00OHO SE ELÄÄPalikka tosiaan vielä elää, säilyi hengissä tuosta henkisen kypsyyden mittaavasta koitoksesta jota myöskin ylioppilastutkinnon kirjallisiksi kokeiksi kutsutaan. Jotta elämä ei turhan mukavaksi ja stressittömäksi alkaisi, on edessä kuitenkin vielä pääsykokeet. Tuleva yliopisto-opiskelija tässä hei.<br />
<br />
Milla ja Eetu ovat ihan riistäytyneet käsistä ja karkottaneet maneesin tunkkaisen hiekkailmaston vallan kokonaan. Tukka hulmuten olemme lähinnä juosseet juoksutushallissa ympyrää (joo, Milla juoksee myös omalla pikkuympyrällään ponin perässä koska keskittyessä unohtaa pysyä paikallaan) ja huidelleet pitkin maita ja mantuja eräänlaisena anarkistisena kannanottona kaikenlaista kouluratsastuksellista välttämättömyyttä vastaan.<br />
<br />
Tämän muutaman <i>young, wild and free</i> -tyylisen kuukauden aikana olemme etsineet totaalisen hukassa olleita jarruja jostain maastolenkin varrelta <span style="font-size: x-small;">(mission: pysäytä hevonen ennen autotietä, onneksi pysähtyi itse)</span> ja treenanneet etuperinvoltteja pellolla <span style="font-size: x-small;">(Eetu unohti nostaa etujalat hangesta, vauhtia oli riittävästi että melkein päästiin taas kaikille neljälle jalalle etukautta)</span>, mutta myös kaksi kertaa uskaltautuneet testaamaan maneesia koska "Eetu on ollu nyt NIIIN superhieno!"<span style="font-size: x-small;"> (lopputuloksena perkele minä enää ikinä koskaan tän kanssa tonne lähe me lähetään maastoon moi)</span>.<br />
<br />
Ai blogin aihe vai? Centered Riding? Mitä se on, jotain syötävää?millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-38492428938918816152012-01-13T09:37:00.000+02:002012-01-13T09:37:39.015+02:00Eilisen tunnin valaistuminen.Kääntyminen on ollut taas Se Juttu tänä talvena, lähinnä parina viime viikkona. Kun ei käänny, ei sitten millään!<div><br />
</div><div>Millan reaktio on tietysti vetää sisäohjasta ja oikein myödätä ulko-ohjasta (ettei tulisi vetoa taaksepäin, eäh anteeksi mitä?). Kädet lähtevät seilailemaan teille tietämättömille ja hevonen katoaa jonnekin. Yleensä päin seinää. Pari kertaa suoraan seinään. Jaaha.</div><div><br />
</div><div>Sitten kun viimeinkin sain iskostettua päähäni että valmentajan ohje "Pidä kädet lähellä ylävartaloa" tarkoitti sitä että runttaat sen ulkokyynärpään kylkeen kiinni ja pidät sen kanssa siinä, niin oleminen helpottui miljoonasti! Eetukin huokaisi helpotuksesta ja kääntyi helposti. Katoppa.</div>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-91073450986475738552012-01-07T13:02:00.000+02:002012-01-07T13:02:56.596+02:00"Sun tehtävä on pysyä selässä."Yritän tässä nyt vähän kasailla toissapäiväisen valmennuksen fiiliksiä. Tunti oli uskomattoman opettava ja siitä jäi käteen hurjasti, nyt on motivaatio treenaamiseen taas huipussaan!<br />
<br />
Tunnin alussa selitin ongelmakohtamme uudelle valmentajalle P:lle. Mainitsin, että Eetu jää todella herkästi pohkeen taakse. Kun kerroin myös tappeluista, joihin Eetun kanssa ajauduimme, hän kysyi minne raippaa käytän. Pohkeen taakse, tietenkin? "Nyt vaihdetaan se. Lupaan, että sun hevonen lentää. Sun tehtävä on pysyä kyydissä ja olla jarruttamatta." Kuulostaa hyvältä. Todella hyvältä.<br />
<br />
Isoin muutos tunnilla oli se, että raippaa käytettiin (ja tullaan käyttämään jatkossa) sisälavalle, niin että se säilyttää paikkansa eikä siirry reiden päälle. Näin avun saa nopeaksi ja täsmälliseksi. Lyhyempi raippa on tässä helpompi hallita.<br />
Kun hevonen on lähtökohtaisesti hidas ja etupainoinen, sen lavat täytyy saada ylöspäin jotta etujalat ehtivät takajalkojen alta pois. Tässä raippa lavalle ohjaa tekemään juuri niin. Olin aluksi hiukan epäileväinen, kuinka "pää ylös ja selkä alas" -mentaliteetilla elävä Eetu reagoisi ja rentoutuisiko se niskastaan yhtään.<br />
Pohkeilla signaalit minimiin, ulko-ohjalla kiitetään ja istunta mukaan. Raipalla ei lyödä, pari ensimmäistä kertaa voi joutua käskemään napakasti mutta sen jälkeen riittää raipalla kosketus.<br />
Eetussa huomasi muutoksen heti. "Kaikki" käännettiin päälaelleen ja se hiukan hermostutti ponia, mutta kun kerroimme sille että tämä onkin ihan hyvä juttu, se rentoutui ja liikkui irtonaisemmin kuin pitkiin aikoihin! P ihasteli Eetun superisoja liikkeitä ja kehui ponin maasta taivaisiin, sai olla ylpeä :) Pääkin pysyi alhaalla, kun avut raipalla olivat todellakin vain ranneliike.<br />
<br />
Kiittämisestä. Sitä tehtiin paljon ja isosti, kaikki liike eteenpäin oli superhieno juttu, Eetu oli maailman taitavin ja meillä oli hirveän hauskaa koko ajan. Ilmapiiri tarttui hevoseen herkästi ja se ravaili menemään pirteänä ja skarppina, olematta kuitenkaan hermostuneen oloinen. Olen ihan hirveän tyytyväinen tuntiin, saimme uskomattoman paljon apua.<br />
<br />
Myös ratsastaja sai kehuja. Isoin ongelmakohta ovat nyt levottomat kädet jotka lähtivät elämään omaa elämäänsä eivätkä pysyneet paikallaan.<br />
<br />
Nyt pitää varmaan vähän oikaista jos jollekin tuli mielikuva, että hyppelehdimme kaikki koko tunnin kukkaseppeleet päässä viskellen glitteriä ja perhosia ympäri maneesia. Ehei, ratsukkoa ei todellakaan päästetty helpolla, molemmat tekivät 110% töitä koko ajan. Onneksi taukoja oli usein, joiden aikana sekä ratsastaja että hevonen saivat (ansaitun..?) lepotauon.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-74451212276909830172011-12-28T00:28:00.000+02:002011-12-28T00:28:59.066+02:00Just näin!...tai sitten ei!<br />
<br />
Tänään maneesissa tapahtunutta:<br />
(muistetaan että lähtöasetelma on se, että Milla korjaa alusta asti vain itseään)<br />
<br />
- nostetaan laukka<br />
- rodeoidaan pari kierrosta (Eetumaisesti "sotkeudun-jalkoihini-just-nyt" -tyylillä)<br />
<br />
Mitäs tekee Milla?<br />
<br />
No karjuu tietysti kuin syötävä. Missä taito loppuu, karjunta alkaa. Onneksi olin yksin ja onneksi tuuli puhalsi tarpeeksi lujaa ettei tallille asti kuulunut ärräpäät.<br />
Jossain vaiheessa yritin istua satulaan ja ottaa liikettä ylös. Mutta kun liike ylös tarkoitti Eetun mielestä joko ravia tai sitten kaikki jalat ylös. Yhtä aikaa. Singoten samalla eteenpäin. Perhana. Yritä siinä sitten olla Centered Rider ja hengittää hevonen letkeän rentoon laukkaan.<br />
<br />
( True Centered Rider tosiaankin kykenisi tähän. Minä en. )<br />
<br />
Jatkoin siis karjuntaa (meinasin jatkaa tähän että "ja naruista vetelyä ja polkimilla potkimista" mutta tahdon säilyttää lukijoiden illuusion eleettömästä ratsastuksestani) noin vartin ajan kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen. Ihan näppärää laukkaa tuli loppujenlopuksi.<br />
<br />
Centered Riding, minne hävisit elämästäni?<br />
<br />
Nyt lähinnä naurattaa, silloin itketti vähän. Paitsi loppujen lopuksi tallin pihalla kun tuuli ihan hirveästi ja oli pelottavaa ja silti pysyttiin ihmisen vierellä. Silloin ihmisellä oli hyvä olo.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-32316897311515755252011-12-16T08:31:00.000+02:002011-12-16T08:31:48.257+02:00Sanojen hakemistaEilen en voinut kuin yrittää keräillä tipahtanutta leukaani jostain maneesin nurkista, koska Eetu yllätti minut positiivisesti! Toissapäiväinen tahtojen taistelu oli selkeästi tehnyt hyvää kummallekin. Itse osasin heti alkukäynneistä lähtien ottaa jalustimet pois ja läteä tekemään nopeita siirtymisiä, ja Eetu oli varsin vastaanottavaisen oloinen ja reagoi herkästi/herkemmin kuin Eetu yleensä.<div>Ensimmäistä kertaa luultavasti ikinä laukat toimivat heti ensimmäisestä askeleesta. Nyt tosin syyllistyin matkustamiseen tämän ihmeen takia, mutta tämän kerran sai mennä.. :--)</div><div><br />
</div><div>Lopussa uskaltauduin tekemään muutaman askeleen siirtymisiä kaikissa askellajeissa, ja vaikka muoto olikin pitkähkö, niin poni oli herkkä ja siirtyi seuraavalla askeleella!</div><div>Oikealle laukannostotkin toimivat, jäin ehkä sisäjalalla hiukan liikaa kiinni mutta nostot olivat meidän mittapuulla todella hyviä! Vasemmalle taas huomasin miten vino olin, koska oikea jalkani jäi edelleen kiinni suurinpiirtein nostavan laukkapohkeen kohdalle (=nosta väärä laukka) ja vasen jalka seilasi jossain kymmenen senttiä irti kyljestä ja edessä. Kun avustin vähän raipalla niin Eetu tajusi kyllä miten päin noston olin tarkoittanut, ja vaikka ei olisi tajunnutkaan niin urheasti se yritti jotain räpellystä tarjota askeleessa :D</div><div><br />
</div><div>Tänään meillä onkin tunti pitkästä aikaa, jännittää..! Kaiken lisäksi Eetusta tulee ihan naku, katsotaan minkävärinen poni paljastuukaan tuon mammuttikarvan alta... Shampootakin sai hangata pois ikuisuuden... Saan tosin tekosyyn liittyä varhaistäteilijöihin ja iskeä villaloimen ponille päälle aina kävelyjen ajaksi :)</div>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-21063247478675420982011-12-14T18:49:00.000+02:002011-12-14T18:49:11.380+02:00Työvoitto!!Tänään oli niitä päiviä kun ajattelin käväistä maneesissa ihan vähäksi hetkeksi vain, testaamassa kaasun ja jarrun toimivuuden (jarrujen kanssa yleensä ei ole ongelmaa, kaasu sen sijaan...) nopeilla siirtymisillä.<br />
<br />
Eetu oli vakaasti sitä mieltä että nyt ei olla työskentelytuulella vaan vänkyröidään laidalta toiselle ja kuulostellaan kaikkea muuta paitsi ratsastajaa. Vaikka kuinka pitäisi ratsastajan ensin tsekata oma istunta, hengittää hetki ja ajatella loogisesti, hermostumatta, en voinut mitään sille että päässä napsahti pahemman kerran. Eetu protestoi ilmeisesti väärin aseteltua jalkaani nostamalla pään ylös ja potkaisemalla takajalla sivulle, siinä vaiheessa hermostuin. Jos herralla riittää virtaa arvostella minun ratsastusta poikittamalla ja pomppimalla ja pelleilemällä, niin kyllä sillä on myös virtaa liikkua ETEEN. Ja ETEEN sitten mentiinkin ja LUJAA, kierros, toinen, kolmaskin. Niin monta kierrosta poni sai juosta alta karkuun että pohkeesta siirryttiin eteen, ei ylös.<br />
<br />
Tästä järkyttyneenä Eetu oli nostanut pään ja laskenut selän ja pötki nyt laukkojen jälkeen ravissa menemään takajalat Venäjällä. Yritin pitää jalat hiljaa ja ottaa tuntumaa sisäohjalla. Taivutin ponin isolle ympyrälle, pyysin sitä myötäämään sisäohjalle ja nyökkäämään päätä sisälle. Pidin Eetun selkeässä ylitempossa että liike tulisi oikeasti jostain takaa enkä vain vetäisi liikettä taakse.<br />
<br />
Tätä tahtojen taistelua jatkoimme lähes puoli tuntia. Myönnän, että jos olisin keskittynyt istuntaani ja peilannut hevosta, olisimme olleet tuolla hetkellä paljon paremmalla mielellä molemmat. Myönnän, että hevonen ei koskaan sikaile huvikseen, vika on yleensä satulassa. Mutta jotenkin Eetu oli pakko saada ajattelemaan eteen.<br />
<br />
Välikäyntien aikana nostin jalustimet kaulalle. Kun lähdin ottamaan ohjia takaisin, yllätyin kuinka kevyt ja yhteistyöhaluinen hevonen toisessa päässä odotti. Eetu seurasi ohjaa hienosti ja vastasi mukavasti pohkeeseen ryhdistäytyen.<br />
En jäänyt tuudittautumaan tähän tunteeseen, toisin kuin yleensä, vaan lähdin tekemään pääty-ympyrällä nopeita siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Keskityin pitämään ohjat tasaisesti kädessäni yhtä pitkinä. Pikkuhiljaa Eetu alkoi muuttua myös siirtymisissä. Raviin siirtyessä sen pää pysyi muodossa, käyntisiirtymiseen sain jo vähän pyytää vauhtia pois. Eetu oli selkeästi pohkeen edessä ja peilistä ohimennen vilkuillessani huomasin kuinka sen selkä oli noussut vähintään parikymmentä senttiä ja takajalat tekivät töitä aktiivisena.<br />
<br />
Loppuraveihin otin jalustimet jalkaan. Keskityin ottamaan liikettä ylös, pitämään jalan superrauhassa vähän jopa irti kyljestä ja kädet rennosti tasaisina. Eetu työskenteli tosissaan ja positiivisen oloisena!, kuunteli tarkkaan ja kääntyi notkeasti. Tarkistin miltä meno näytti peilistä ja meinasin tipauttaa leukani matkan varrelle, niin mielettömän hienosti takajalat olivat alla! Muutamia kertoja olen nähnyt Eetun parhaimmillaan juoksutuksessa ja nyt pääsin siihen pisteeseen selästä käsin! Voisin kuvailla pelkkiä ponin takajalkoja koko illan :D Kerrankin pystyin rehellisesti sanomaan että Eetu työskenteli kunnolla, korrektissa muodossa <b>selän läpi</b>! Poni sai paljon paljon kehuja ja tuntui itseensä tyytyväiseltä, se oli yksi tärkeimmistä asioista koko tunnin aikana :)<br />
<br />
Hyvää fiilistä ei pilannut edes vetistä luistinrataa muistuttava tallitie ja tien vallannut tukkirekka, joiden yhdistelmänä väistö- ja suunnanmuutosliikkeeksi kaavailtu peruutukseni sivutielle päätyi (onneksi matalaan) ojaan. Pienellä raivolla ja ei-niin-taidokkaalla heijaamisella <i>(KYTKINKAASUKYTKINKAASUJARRUJARRUJARRUKAAAAASUKAAAASUKYTKINKÄSIJARRUKAASUKAASU)</i> kuitenkin sain repäistyä tuskasta rääkyvän autoni takaisin tielle. Mahtoi rekkakuskilla olla hauskaa. Pikkubemarilla ei ollut hauskaa, toivottavasti edes pari nastaa jäi jäljelle. Toivottavasti se suostuu käynnistymään huomenna. On se urhea pikku auto <3millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-82083480484716447772011-12-11T10:38:00.000+02:002011-12-11T10:38:43.912+02:00Otsikointivaikeudet osa miljoonakaksiMutta mitä tämä on - missä se metrin pakkaslumikerros on? Miksi ulkona sataa vettä?<br />
<br />
Väsäsin itse omin käsin piparkakkutalon, josta tuli diabeetikon kauhu. Tein sokerimössöstä liian juoksevaa enkä jaksanut alkaa enää säätää, joten ratkaisu on tietysti kuorruttaa koko mökki lumella... :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-KAJZZUZYJ5w/TuRqxUD7hcI/AAAAAAAAAlQ/jIWen-LRRXY/s1600/IMG_3583.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="http://1.bp.blogspot.com/-KAJZZUZYJ5w/TuRqxUD7hcI/AAAAAAAAAlQ/jIWen-LRRXY/s320/IMG_3583.JPG" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-0YXPVPd3Dc4/TuRqyeCEU-I/AAAAAAAAAlU/dFpNRo93i8c/s1600/IMG_3593.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="http://1.bp.blogspot.com/-0YXPVPd3Dc4/TuRqyeCEU-I/AAAAAAAAAlU/dFpNRo93i8c/s320/IMG_3593.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vau.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olemme nyt teoriassa asuneet Eetun kanssa maneesissa, ulos ei ole tuossa kelissä ja vajavaisella hokkivarastolla ollut asiaa. Eilen loskalumet jysähtelivät katolta alas mikä aiheutti pientä äksöniä hevosissa, jopa Eetu oli melkein hereillä!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Pitkästä aikaa tuntui että liikuimme eteenpäin, tosin enhän minä omaa ratsastustani sitten muuttanut. Tuloksena pohkeilla hakkaava ratsastaja ja tosiraskasta ratsastusta. No menihän eteenpäin ainakin jos ei muuta. Varmasti ensi kerrallakin menee kun oli niin kivaa... ;---) Mun ratsastuksesta on pitkään ollut CR <b>todella</b> kaukana. Kai se tästä, vai mitä?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Odottelen jo innolla/kauhulla ensi torstaita kun pääsemme pitkästä aikaa tunnille. Olemme kyseisen opettajan ohjauksessa ensimmäistä kertaa, hän tosin tuntee Eetun vuosien takaa :) Mielenkiintoista nähdä mitä tuleman pitää!</div>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-1932483503331873352011-12-09T18:43:00.000+02:002011-12-09T18:43:13.663+02:00Yhteenveto viikosta<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-P0_GDAfGwg8/TuI5znytcKI/AAAAAAAAAlI/_vZmS38bMXI/s1600/IMG_3440.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="http://4.bp.blogspot.com/-P0_GDAfGwg8/TuI5znytcKI/AAAAAAAAAlI/_vZmS38bMXI/s320/IMG_3440.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">muutaman viikon takaiselta CR-tunnilta.<br />
ei kiinnitetä huomiota katseeseen.<br />
ei oikeastaan kiinnitetä huomiota mihinkään.<br />
kuvitelkaa kyra ja max tuohon.</td></tr>
</tbody></table><br />
<div style="text-align: center;">- Poni on ollut ihana</div><div style="text-align: center;">- Poni on ollut kamala</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">- Olen ratsastanut lähinnä epätasapainossa</div><div style="text-align: center;">- Mutta ei ole menoa haitannut</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">- Ratsukkona ollaan tehty oivalluksia</div><div style="text-align: center;">- Ja menty myös vähän takapakkia</div><br />
Mutta onneksi pääsääntöinen suunta on eteenpäin. Valon nopeudella (<a href="http://tumpelompi.blogspot.com/">Tumpelo-Annan</a> sanoin).<br />
Odotan niin innolla että tuo lumimyrsky taantuu ja jättää jälkeensä puolen metrin lumikerroksen jonka voisi reippaalla maastolaukalla korkata huomenna tai lähipäivinä. Rakastan sitä tunnetta kun molempien pitää ihan aavistuksen tukeutua ohjaan ja laskea katsetta pöllyävältä kimallelumelta, vauhdin hurmassa ja onnen läikkyessä rinnassa.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-70979426337195478042011-12-05T14:37:00.000+02:002011-12-05T14:37:36.080+02:00Haasteita, PART KAKSILauran lisäksi minut haastoi <a href="http://valimaki.blogspot.com/">Lotta</a>!<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq"><span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Säännöt ovat seuraavat:</span></span> </blockquote><blockquote class="tr_bq"><span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">a) kiittää haasteen antajaa: <i>Kiitoskiitos! (:</i></span></span> </blockquote><blockquote class="tr_bq"><span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">b) nämä blogit haastoin mukaan: <i>Saanko olla tylsä ja ärsyttävä ja haastaa mukaan kaikki, jotka tätä tällä hetkellä lukevat?</i></span></span> </blockquote><blockquote class="tr_bq"><span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta</span></span> </blockquote><blockquote class="tr_bq"><span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.</span></span></blockquote><span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit; font-size: large;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Kahdeksan satunnaista asiaa Palikkaratsastajasta</b></span></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Hei, olen Milla. Kerron nyt kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Asiat eivät liity blogin aihepiiriin, olen siitä pahoillani.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Ensimmäinen satunnainen asia</b> on se, että</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">olen (naurettavan?) kiinnostunut biologiasta.</span> Etenkin koulun kurssit ovat olleet aivan uskomattoman mielenkiintoisia! Osasyy tähän pakkomielteeseeni on upean innostava bilsanopettajani, joka suorastaan repäisee mukanaan biologian ihmeelliseen maailmaan... :D</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Kirjoitin biologian nyt syksyllä, ja panikoin kirjoituksia jo keväällä. Kesä menikin lähes päivittäin lukiessa, monta tuntia päivässä... Kirjoituksissa kuusi tuntia loppui täysin kesken, toiset samanlaiset niin olisin voinut saada kaiken aivovuodon mahtumaan konsepteille?</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Tästä pääsenkin sujuvasti <b>seuraavaan satunnaiseen asiaan</b>.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">Tekstin tiivistäminen ja järkevästi rajatun aihepiirin omaavan tekstin tuottaminen</span> on minulle ellei mahdotonta, niin ainakin haastavaa. Blogia aiemmin lukeneet ovat ihan varmasti huomanneet, että lyhyet, selkokieliset lauseet ja epäpoukkoilevat, toisinsa kytkeytyneet ajatussillat ovat harvinaisia. Kirjoittamisen aloittaminen on tuskaa, mutta kun pääsen vauhtiin niin sitä ei vähällä lopetetakaan. Blogikirjoituksissakin tykkään selittää asiat monta kertaa vain eri kantilta, lisätä tuonne ja tänne vähän esimerkkejä ja lopulta tekstistä saa kaivaa sen olennaisen sanoman kaivurilla.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Kolmas satunnainen asia</b> itsestäni:</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">Järjestän itselleni stressiä asiasta kuin asiasta.</span> Jos stressitaso ei ole tarpeeksi korkealla, jätän pari asiaa viime tippaan ja sysäydyn oravanpyörään jossa ensimmäiset asiat vievät aikaa seuraavien asioiden suorittamiselta ja siinä välillä vielä sovin itselleni lisää tekemistä. Aina on muka liian kiire ja liikaa tekemistä. Ja silti löydän aina kahdenkeskeistä minä ja Facebook -laatuaikaa.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Neljännen satunnaisen asian</b> tietää jokainen joka vähänkään on lukenut blogiani.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">Olen superyli-itsekriittinen mitä tulee ratsastukseen. </span>(Lähes) aina olisin voinut tehdä paremmin tai nätimmin, kuunnella hevosta enemmän ja verrata itseäni enemmän itseeni kuin muihin. Jos vedin ohjasta liikaa, mietin sitä parhaimmillaan koko illan, ja jos olen vetämättä ja alan matkustelemaan, olen huono ratsastaja koska annoin hevosen löntystellä ympäriinsä. Löntystelyhän tietysti johtuu siitä, että en osaa istua satulassa jonka takia hevosella on epämukava olo eikä se halua liikkua, kaiken pitää olla aina kivaa ja hauskaa ja pitäisi hypellä sateenkaarilla vaaleanpunaisten yksisarvisten kanssa satumaassa.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Tosin olen hyvää vauhtia vieroittumassa tästä ajattelumaailmasta ja olen hyväksymässä sitä, että aina ei voi olla kivaa ja hauskaa ja että aina ei vaan voi onnistua. Ei edes joka kerta. Vaikka tahtoisi.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Viides satunnainen asia,</b> </span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">sain pari kuukautta sitten ajokortin! </span>Olen nyt huristellut jo vaikka missä, ja alkujännitys yksin ajamiseen alkaa pikkuhiljaa murentua. Pimeällä ajaminen on iso nounou, vaikka joudunkin joka viikko ajamaan tallille pimeitä ja kiemuraisia teitä pitkin. Olen aivan varma että hirvi tai pupu hyppää metsästä eteeni joka ikinen kerta kun vauhtia on pimeällä ja kiemuraisella tiellä yli neljänkympin. Luultavasti minä ja pieni punainen bemarini olemme keränneet suuren jäsenmäärän tallitien "pienenpunaisenbemarinjasenkuskinvihaajat"-kerhoon...</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Kuudentena </b>satunnaisten asioiden listallani on</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">ärsyttävän ylijouluinen tunnelma pääni sisällä. </span>Joulun odotus ja jouluisuus menee jo yli, se häiritsee itseänikin! Kestäisin 24/7 päässä soivat joululaulut, mutta näin hämäävä jouluolo saa pääni oikeasti pyörälle. Saatan sohvalla <strike>istuessani</strike> dataamassa ollessani pysähtyä ja etsiä katseellani joululahjapapereita, aamulla pöydässä pitäisi olla jouluateria, missä on kuusi, missä on lunta, miksi täällä on niin jouluista?</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Viime jouluna taisin laittaa joulukoristeet huoneestani kesälomalle juhannuksen paikkeilla? Jaksoin tosin odottaa joulukuuhun asti ennenkuin laitoin ne.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><b>Seitsemäs satunnainen asia</b> itsestäni on itsellenikin aivan uusi asia.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">FC Bayern München. </span>Tähän jalkapallojoukkueeseen olen iskän kautta "kasvanut" ja passiivisesti kannattanut koko ikäni. En ole kuitenkaan ikinä ollut oikeasti kiinnostunut jalkapallosta, en ole koskaan harrastanut sitä tai fanittanut mitään joukkuetta. Vasta tämän kauden olen ihan oikeasti itse aktiivisesti istunut katsomassa ottelut. Ja joo, olen ihan koukussa. Kun joukkue ja samalla sen persoonat, pelityyli ja henki on käynyt tutummaksi, olen huomannut kuinka tositosi hauskaa on oikeasti fanittaa jotakin näin paljon :D</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">MIA SAN MIA.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;">Kahdeksas ja samalla viimeinen satunnainen asia jonka aion paljastaa itsestäni, on seuraavanlainen.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">Puhetyylini</span> on sekoitus erilaisia murteita, täytesanoja ja sanojen etsimistä. Lisäksi sisäistän hirveän nopeasti keskustelukaverini murteen. Kavereiden mukaan puhun etenkin äitini kanssa turkua, ja tuntemattomammatkin ihmiset ovat ihmetelleet, mistä päin Suomea olen kotoisin. Kun olen käynyt sukulaisilla Turun suunnalla, puhetyyli jää päälle. En tosin omaa murteen aitoa nuottia, mistä olen hiljaa itsekseni hyvin katkera :D Joudun hakemaan sanoja usein, suomen kieli on hankalaa ja sanat on vaikeita. Olen kateellinen sanavalmiille ihmisille, koska itse olen ehkä maailman hitain ihminen mitä puhumiseen ja vuorosanojen keksimiseen tulee.</span>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-50871551815380112082011-11-19T12:54:00.000+02:002011-11-19T12:54:58.117+02:00Kevennyksestä ja hallinnastaMuutaman kuukauden mittainen tauko CR-tunneilta on tosiaan näkynyt.<br />
Ensimmäinen tunti tauon jälkeen oli järkytys: huomasin miten olin palannut "vanhanmalliseen" kevennykseen ja kuinka vaikeaa oli saada oikeat lihasryhmät taas toimimaan!<br />
<br />
Millainen on siis vääränlainen kevennys? Kevennystapoja tuntuu olevan yhtä paljon kuin valmentajia, jokainen painottaa vähän eri asiaa. Yksi käskee antaa liikkeen viedä, älä ylikevennä, anna hevosen tehdä työ ja tönäistä takamus satulasta. Käy nopeasti ylhäällä ja istu alas, muista ryhti. Toinen painottaa aktiivista kevennystä lantiolla eteen, ei ylös. Muista edelleen hyvä ryhti. Muiden muassa tällaisia kevennystapoja olen vuosien varrella sekoitellut löytääkseni tämänhetkisen tasapainon kannalta vääränlaisen kevennykseni.<br />
Kun kevennän jalustimelta ylös, kantapääni nousee, nilkka jännittyy. Polveni lukkiutuu satulaan ja istuinluut keikahtavat taaksepäin. Kun haeskelen yliryhtiä, joka kerta noustessani satulasta ylävartaloni heittäytyy taakse. Pää jää tietysti paikalleen etsien viimeisintä tasapainon ripettä jonka avulla uhmaisin liikkeen lakeja ja jäisin satulaan. Syntyy neandertalilais-efekti.<br />
<br />
Oikeanlaisessa kevennyksessä linja olkapäästä polveen on suora. Perusistunnasta siis ylävartaloa täytyy siirtää aavistus eteen, jalkojen päälle. Jalkapohjat ovat maata kohden ja ne lepäävät jalustimessa painamatta. Nilkka seuraa rentona liikettä, polvet rentoutuvat ja joustavat. Liike hevosen takajaloista läpäisee ratsastajan koko kehon varpaista kypärännuppiin saakka ja sieltä singoten ulkoavaruuteen saakka.<br />
Rintakehä pysyy rentona. Vaikeimmalta kevennyksessä tuntui nimenomaan rintakehän jättäminen, koska yritin saada jumissa olevia hartioitani rennoiksi alas painamalla niitä taaksepäin - missä ristiriita muka? Jos rintalastaa pitkin vedettäisiin suora viiva, sen tulisi jatkaa mahaa pitkin, kun taas minulla linja lähti jonnekin satulan etukaarta kohti (tästä kuva alempana). Kun muu yläkeho pysyy rentona, pysyvät myös hartiat. Linja kyynärpäistä kuolaimeen on suora. Katse korkealta ja kauas, rennolla niskalla ja leualla.<br />
Itse keventäminen tapahtuu niin, että lonkat aukeavat ja häntäluuta vedetään kohti leukaa. On mahdotontakeventää korkeelta ja kovaa, liike on melko pieni. Pääajatuksena on pysyä kevennyksessä ylhäällä, ja vain nopeasti käväistä satulassa ottamassa liikettä ylös. Tässä kohtaa yritin ymmärtää sitä, että yläkeho tosiaan jää eteen, eikä heijaa taakse. Pelkästään asian miettiminen laittoi aivoni toimimaan niin ylikierroksilla että ne meinasivat lukkiutua kokonaan, puhumattakaan siitä että pitäisi saada oma keho tottelemaan!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-1jj7ObxQD-o/TseKQBhO2eI/AAAAAAAAAk0/kzGUNxWByx0/s1600/linja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="http://4.bp.blogspot.com/-1jj7ObxQD-o/TseKQBhO2eI/AAAAAAAAAk0/kzGUNxWByx0/s320/linja.jpg" width="320" /></a></div><br />
Sain elintärkeän neuvon. Alussa on hyvä palauttaa mieleen tasapainoinen istunta, ja vaikka kuivaharjoitella kevennystä pysähdyksissä. Ratsastaessa eteenpäin ei saa jäädä miettimään, kaiken täytyy antaa tapahtua, mennä mukana - liikkeen päällä - ja korjauksien tulee olla lyhyitä välähdyksiä, yhden sanan muistilistaa mitä käydä läpi.<br />
<br />
Eetu keksi ekalla CR-tunnilla että ai tämä oli taas tätä missä ratsastaja jää aina hitaaksi miettimään, löysäilenpä kun kerran kykenen. Jos hevosella itsellään ei ole minkään asteista eteenpäinpyrkimystä, on tällaisen aloittelevan ratsastajan ihan hirveän hankala päästä mukaan kevennyksen rytmiin.<br />
<br />
Viime tunnilla ratsastin hauskalla suokkitammalla, jonka reagointi asioihin on täysin päinvastaista mitä Eetulla. Eli eteen mennään ja mieluusti reippaasti. Keventäminen helpottui paljon ja vähän päälle, tosin <i>10 askelta ravia ja 6 käyntiä</i> -harjoitus taisi muokkautua meillä harjoitukseksi <i>48 askelta ravia ja 11 käyntiä jotta Milla pystyy taas kasaamaan itsensä ennen seuraavaa ravimatsia</i>.<br />
Harjoitusravissa ratsuni puksutti menemään kuin parempikin Allegro, jolloin vauhtiin tottumattomana turvauduin reflekseihini: nojaa taakse, myötää lantiosta ja pidätysmyötäyspidätysmyötäyspidätysmyötäys. Hassu juttu kun ei vauhti hidastunut.<br />
Korjauksena minun piti ylittää itseni, mennä rohkeasti liikkeen päälle ja ottaa tilanne hallintaan. Kammeta siis itseni takanojasta pystyyn (rintalastan linja siis hevosen korvista maata kohti), HENGITTÄÄ ja olla istunnalla vahva mutta joustava: istuinluiden liike seuraa takajalkojen liikettä sivulta toiselle ja "pausettaa" se hetkeksi kun istuinluuni nousee ylös.<br />
Henkinen taistelu oli hirveä :--) Mutta kun pääsin tilanteen herraksi, "pakotin" hevosen kuuntelemaan istuntaani (ei tekemällä pidätteitä ohjilla vaan olemalla jämäkkä ja jäntevä) ja muistin hengittääkin välillä, pystyin ihan oikeasti säätelemään ravin juuri sellaiseksi kuin halusin. Ihan uskomatonta että jyränkin saa kuuntelulle oikeasti ilman käsivoimia. Pitää vaan itse olla hirveän tarkka ja saada keho toimimaan oikein. Ja se on vaikeaa.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-63849565401153251752011-11-09T11:34:00.001+02:002011-11-09T11:34:50.940+02:00Haasteita, PART YKSI<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;">Minut on blogihaastettu pariinkin otteeseen, ja ajattelin pitkästä aikaa aloitella taas kirjoittelua. Tässä on tosiaan ollut lukion abivuosi meneillään, ja syksyn kirjoitukset, autokoulu ja muukin eläminen siinä sivussa on vienyt aikaa sen verran että jostain on ollut pakko karsia. Yhden blogikirjoituksen väsääminen kun ei ole Millalle mikään viiden minuutin juttu vaan jos aletaan kirjoittamaan niin sitten myös kirjoitetaan, parhaimmillaan parikin tuntia. Arvostaisitteko te lukijat kuitenkin myös niitä minuutin pikapäivityksiä? Pitäisikö niitä alkaa kirjustella välillä? (:</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;">Haasteisiin. Ensimmäisen tunnustushaastejuttuasian sain <a href="http://coolmanii.blogspot.com/">Lauralta</a>!</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><em>Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:</em></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>1. Suosikkiväri:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> Punainen ja keltainen ehdottomasti Bayern Munchenin kotipelipaidoissa... :-) Pidän kovin monista väreistä mutta yhtä ehdotonta suosikkia ei ole. Värit on kivoja. </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>2. Suosikkieläin:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;">Hevonen, on aina ollut ja tulee luultavasti aina olemaan vaikka harrastus jäisikin jossain vaiheessa.</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>3. Suosikkinumero:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> 2</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>4. Suosikki alkoholiton juoma:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;">Coca cola, se alkuperäinen tonnisokeroitu kiitos. Lightit ja Pepsit, not so much. </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>5. Facebook vai Twitter:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;">Facebook!</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>6. Intohimosi: </strong>Biologiankurssit.<strong> </strong>Kyllä. Sekä hevoset.</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>7. Saada vai antaa lahja? </strong>Meinasin jo kirjoittaa lahjan saaminen, mutta sitten aloin miettimään syvällisesti. Rakastan sitä kun voin suunnitella pitkään ja hartaasti jotain, varsinkin yllärisynttärit ja suuret lahjat saavat suupielet nousemaan väkisin korviin. Siis lahjan antaminen. </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>8. Suosikkikuvio:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> <a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ed/Wet_Cappuccino_with_heart_latte_art.jpg/250px-Wet_Cappuccino_with_heart_latte_art.jpg">Sydänkuvio cappuccinon maitovaahdossa</a>. </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>9. Suosikkiviikonpäivä:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> </span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;">Lauantai! Pitkät hidastempoiset aamut ja iltaa kohti kiihtyvä syke, parasta.</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><strong>10. Suosikkikukka:</strong></span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"> Kukatkin on kivoja. En osaa päättää vain yhtä, aika monessa kukassa on omanlaisensa viehätys (:</span><span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="color: #545454; font-family: inherit; font-size: 15px; line-height: 21px;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit; font-size: 15px; line-height: 21px;">Heppapäivityksiä nyt en tähän hätään ehdi, onnistuin käyttämään loput hyppytunnistani tähän ja nyt täytyy jo pitää kiirettä...!</span>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-31663940425475859532011-06-26T21:02:00.000+03:002011-06-26T21:02:53.818+03:00Päätöksiä<a href="http://tumpelompi.blogspot.com/2011/06/asennemuutosko.html#comment-form">Tumpelo-Anna puhuu taas asiaa.</a> Taas. Kuunnelkaa sitä, oppikaa, kyseenalaistakaa ja ihmetelkää.<br />
<br />
Anna sai aikaan sen, että avasin ihan viattomasti sanaisen arkkuni kommenttilootaan ja oho, nyt olen piiitkän tauon jälkeen taas ölisemässä Palikkaratsastajan puolella. Millan elämässä on tapahtunut niin paljon sitten, hups, toukokuun...... että on kirjoittelut jääneet vähemmälle.<br />
<br />
Anna puhui kirjoituksessaan mm. vaatimisesta. Jos jotain vaatii, se täytyy Vaatia Loppuun Asti. Esimerkki Eetulla ratsastamisesta: Eetua väsyttää hirveästi, ratsastajakin on jäänyt kauhean hitaaksi ja laidunkaverit huutelevat hävyttömyyksiä. Tässä vaiheessa ratsastaja rentouttaa polven, joka on päässyt kiristymään, mutta eihän Eetu sitä huomaa kun keskittymisen taso on romahtanut pilvenpiirtäjän verran maan alle. Tässä vaiheessa ratsastaja voisi a) ahdistua siitä, että nyt on varmasti joku vialla kun ei poni syöksähtänytkään korvat hörössä eteenpäin, korjaanpa vielä vaikka korvaa ulospäin, tai b) selittää hevoselle että äskeinen polvenrentoutus ei ollut pelkästään ratsastajan omaa väliaikajumppaa vaan toivomus siitä, että liikkeen suoritustempo kasvaisi, tönäisemällä pohkeella tai tarvittaessa jopa näpäyttää hiukan raipalla jotta herra saataisiin kuuntelulle.<br />
<br />
Tärkein päätös, minkä olen viime aikoina tehnyt, ja josta myös Annalle kommentoin, on se, että pohkeilla ja ohjalla annetut avut menevät <b>aina ja poikkeuksetta</b> istunnalla annettujen merkkien ohi. Lähtökohtaisesti siis pyydän hevosta eteen- tai taaksepäin muuttamalla kehoni tapaa ottaa liikettä vastaan, mutta pohje ja ohja ovat ne, joita totellaan vaikka istunta vahingossa vastustaisikin hiukan liikettä. Esimerkki Eetulla ratsastamisesta: lähden kääntämään hevosta keskiympyrälle (ensimmäinen virhe jo, en saisi kääntää vaan käännös täytyisi tehdä yhdessä hevosen kanssa) mutta Eetu jatkaakin pitkää sivua lapa edellä koska olen (vaihteeksi) syöksynyt kaarteessa hevosen edelle. Ratsastajana voisin a) ahdistua ja korjata painautumalla vuorotellen sisä- ja ulkojalustimelle koska kokeilen kumpi sattuisi tänään toimimaan, ai niin, pääni on vinossa josko siinä löytyisi vastaus, ja vasen kylkeni on muuten taas pidempi kuin oikea ja mitenköhän sitä korjaisin, TAI b) kertoa hevoselle että lähdetäänkin tuonne sisälle antamalla merkin ulkopohkeella ja mahdollisesti jopa kertoa sisäohjalla minne olinkaan alunperin ollut menossa.<br />
<br />
Koska olen juhannukseni käyttänyt biologian yo-kirjoituksiin valmistautuen, tiivistän asiani näin:<br />
istunta = a = resessiivinen eli väistyvä ominaisuus ja<br />
pohje, ohja = A = dominoiva ominaisuus.<br />
Nämä nyt ei periaatteessa olleet rinnastettavissa mutta leikinpä opiskelevani tässä ennen Poliisiopistoa.<br />
<br />
Ää ja tässä nopeasti ennen kuin Poliisiopisto: olemme koulutunneilla päässeet jo siihen pisteeseen että etsiskelen keskivartalon korsettia ja oikeanlaista lihastonusta. Navasta alaspäin rentous on siis luokkaa "amputaatio" ja pää lepää rentojen hartioiden varassa käsien joustaessa hienosti kuin öälädök kesäheinä, mutta syvät lihakset tekevät töitä. Tämä on muuten hirveän vaikeaa, jännitystä ei periaatteessa saisi ajatella LIHASJÄNNITYKSENÄ ÄRRÄRRÄR vaan selkärangan reiluna tukena. Kuin puhaltaisit ilmaa ohuen pillin läpi. Ja rentouta navasta alaspäin ja kainaloista ylöspäin. Helppoa. Not. Hyvää juhannusta!millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-16084773393196506332011-05-27T16:58:00.000+03:002011-05-27T16:58:33.912+03:00Hetki kiireen keskelläNyt käärin hihat ylös (kirjaimellisesti, oli niin huvittava tilanne että pakko kertoa heti alkuun :D) ja tässä kevätkiireiden keskeltä vähän päivittelen tapahtumia.<br />
<br />
<b>CR-kurssista</b><br />
<br />
Tosiaan, olin tässä viikko muutama takaperin Helénin ratsutilalla kurssilla. Hirveän yksityiskohtaisesti en ala selittelemään, suuret linjat saavat nyt riittää :-)<br />
Molempina päivinä ratsastettiin kaksi tuntia, lisäksi pari tuntia katsoimme ratsastuspilates-DVD:tä ja kerran päivässä pidettiin teoria. Jokainen meistä neljästä sai kurssihevosen jolla ratsastettiin koko viikonloppu. Ratsunani oli FWB-ruuna J.E. John, todella symppis herra ja tulimme hyvin toimeen (-:<br />
<br />
Yksi isoimmista ongelmistani (along the others..) oli <b>kääntyminen</b>: kurssin alussa kääntyminen edelleen tarkoitti mielestäni sitä, että vedetään sisäohjasta ja oikein nojaudutaan ulkojalalle samalla kun sisäjalka siirtyy eteenpäin ja sisähartia taakse.<br />
Tästäkin minulle on monen monta kertaa sanottu (noin joka tunti) ja nyt vasta sisäistin asian: kun käännyn, saan mieluummin ajatella painoa <b>sisäjalustimelle</b>, sisähartiaa ja -kättä eteen. Ikäänkuin "sukeltaisin" kaarteeseen, vaikka tosiasiassa vasta tässä vaiheessa istuin satulassa kaarteen läpi suorana.<br />
<b>Kaikki satulassa tehtävät korjaukset ovat todellakin vain mielikuvatason siirtymisiä, keholla korjataan maksimissaan milli tai pari.</b> Kurssin aikana tämäkin alkoi valjeta.<br />
<br />
Oikea kylkeni on selkeästi kireämpi kuin vasen, joten valahdan satulassa vasemmalle. Edelleen, vaikka kuinka monta kertaa tämäkin asia on selitetty, ymmärsin vasta nyt että "enemmän imua vasemmalta" ei tarkoita "lisäpainoa vasemmalle jalustimelle ja siitä voimallista ponnistusta ylös". Se tarkoittaa sitä, että ajattelen lisäpainoa oikealle jalustimelle ja vasenta kylkeä lyhyemmäksi, kuin joku nipistäisi kyljestä.<br />
<br />
Kurssin aikana kehoni alkoi käydä tarkemmaksi korjausten suhteen, ja Anne sanoikin että muutos ensimmäisen ja viimeisen tunnin välillä oli suuri. (Vaikka meinasinkin päivittäin lopettaa ratsastuksen kokonaan, perfektionistinen olento sisälläni paukutti rintalastaa niin voimallisesti muutamaan kertaan :D)<br />
<br />
<b>Kurssin jälkeen...</b><br />
<br />
...huomasin heti tuttuun satulaan istuessani ja raviin siirtyessäni että palaset tipahtelivat matkalla varsin mallikkaaseen läjään suurinpiirtein keskelle maneesia. Turhautuminen oli suuri, juuri olin oppinut olemaan jalalla hiljaa ja suarittamaan kääntymiset keskellä satulaa! Ja tässä humputtelin pitkin maneesia pohkeitteni säestämänä, sisäkäsi kiinni reidessä. Great.<br />
<br />
Pikkuhiljaa olen saanut ratsastukseni taas ruotuun. Olen yrittänyt kanavoida energian, jonka käytän pohkeilla paukuttamiseen, muualle kroppaani olemalla ylitsepursuavan päättäväinen ja "röyhkeä". Kuten valmentaja kotona sanoi ihan loistavasti: "Eetu, olen tässä vuoden raahannut takajalkojasi mukanani, olisi korkea aika siihen että alat itse niitä nostelemaan!". Jo pelkästään tämän fiiliksen saavuttaminen ennen satulaan nousua auttaa ihan hirveästi. Kun itse olen selässä skarppina, myös poni alkaa heräämään. Raipalla herättelyjäkään en viime tunnilla tarvinnut, jäntevöitin itseni ja istunnalla kerroin, että pitäisi alkaa liikkumaan taas.<br />
On ihan uskomatonta, miten paljon pelkkä mieliala vaikuttaa koko ratsastukseen. Vaikka en muuttaisi apujani mitenkään, muutos hevosessa on suuri.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-UajPV7B_Hd8/Td-t9P4DyKI/AAAAAAAAAhM/5NH_WeW82dA/s1600/22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="160" src="http://4.bp.blogspot.com/-UajPV7B_Hd8/Td-t9P4DyKI/AAAAAAAAAhM/5NH_WeW82dA/s320/22.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eetu toivottaa hyvää kesää! :)</td></tr>
</tbody></table>Tässä kesälomaa (ja vuoden viimeistä koetta...) odotellessani olen käyttänyt paljon aikaa myös hevosasioiden miettimiseen ja suunnitellut kesälle paljon ohjelmaa :-) Nyt ajatus pääsi harhailemaan jälleen tulevaan kesään ja ajatus katkesi, kuittaan tähän. (Kiva tunne kesken kemiankokeen....) Hyviä heppailuhetkiä kaikille, muistetaan pitää hauskaa ja välillä silittää rypyt otsalta :--)millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-44765180771262049672011-04-30T10:58:00.000+03:002011-04-30T10:58:17.285+03:00Ilmoitusluontoosta asiaaKiireinen lukiolainen ilmoittaa lähtevänsä Wieniin ensi viikoksi - eli luultavasti pari seuraavaa viikkoa on aika hiljaista. Jooo, tiedän että olen Huono Bloggaaja koska jätän blogin toissijaiseksi mutta nyt on kyllä pakko sanoa että kaikki muu menee vähän edelle.... Tänä viikonloppuna kirjoittelen pari esseetä ja tutkielman, jotta voin sitten ensi viikonloppuna tehdä viikon ajalta kaikki läksyt (koska taisin <s>unohtaa</s> jättää kirjat kouluun), ratsastelen jossain vaiheessa ensi viikolla ja pakatakin pitäisi tänään ja huomenna. Ja siivota.<br />
<br />
Kyllä vähän infoan viime kouluvalmennuksesta. Tuntui, että heti kun istuin hevosen selkään, kaunis ja huolella pinoiltu kurssipalikkapino romahti ja tein taas ihan samoja virheitä kuin aikaisemmin... Jalan kanssa yritin olla varovainen ja olla pumppaamatta, yritin muistaa pitää ylävartalon linjassa... Huoh.<br />
Toisaalta, nyt kun jälkeenpäin olen katsellut videota tunnista ja verrannut sitä muutaman viikon takaiseen, huomaan että istun itse asiassa paremmin ja eleettömämmin vaikka sainkin tehdä paljon enemmän töitä että saisin Eetun tajuamaan että pohje = eteenpäin. Ehkä mulla vielä onkin toivoa! :D<br />
<br />
Pari päivää valmennustunnin jälkeen kävin ratsastelemassa kevyesti kentällä ja Eetu yllätti! Poni oli kiva kaulastaan ja pohkeitakin ymmärrettiin paremmin. Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä :)<br />
<br />
<b>Hauskoja vappuja kaikille!!</b>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-62184744505629850932011-04-24T21:11:00.000+03:002011-04-24T21:11:22.836+03:00Sneak PeakPari tuntia sitten kotiuduin <a href="http://www.ridingacademy.fi/etusivu.htm">CR-kurssilta</a>. Viikonloppu oli todellakin intensiivinen ja KOKONAISVALTAISESTI KEHITTÄVÄ. Tässä vähän esimakua mitä tuleman pitää kun joskus kykenen järkevään mietintään ja tänne kirjoittamaan:<br />
<br />
<ul><li>Kurssihevosenani kärsivällisesti toimi FWB-ruuna Vito, joka on aivan mahtava ponipakkaus. Herkkä kuin mikä, mutta hyvinkin anteeksiantava ja sainkin rauhassa korjata esimerkiksi laukassa jännityvän alapohkeen.</li>
</ul><ul><li>Hermostuin laitteelle, joka herjasi korvan juuressa aina, kun tasapainoni horjahti. "JOO JOO MÄ KORJAAN MÄ KORJAAN TULE ITE RATSASTAA!!". Kuulen varmaan seuraavat kolme viikkoa päässäni: "right. right. right. right. back. right. left. front. right. right." </li>
</ul><ul><li>Tajusin viimein, että "enemmän ylös vasemmalta" ei tarkoita "nojaudu vasempaan jalustimeen". Päinvastoin kevennä painoa vasemmalta jalustimelta ja nipistä kylkeä. Ja ajattele käännös eteen, ei taakse. Ja pidä se sisähartia linjassa. Mutta ei liikaa, muuten se vasen puoli romahtaa......</li>
</ul><br />
<br />
<ul><li>Sentin kurakerroksen alta löysin hevosen.</li>
</ul><br />
<br />
<ul><li>Opettelin venyttelemään ratsastustunnille.</li>
</ul><br />
<br />
<ul><li>Istuin mukana muutamassa passageaskeleessa liinan päässä. Tosin heti kun Anne kertoi tämän mulle, reaktioni oli salamannopea TÄH ja huolellisesti kasaamani palikkapinon kokoaminen...</li>
</ul><br />
<br />
<ul><li>Pääsin höpöttämään hevosista ja viettämään aikaa ihanien heppaihmisten kanssa. :-)</li>
</ul><br />
Kurssi oli todellakin aivan mahtava, opin paljon ja vähän päälle, ja aivot työskenteli yötä päivää... Nyt onkin vähän..... väsynyt olo :Dmillahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-13897768998700033312011-04-17T21:04:00.000+03:002011-04-17T21:04:45.856+03:00Älä mieti, tunneSain ratsastaa tänään CR-tunnilla tosi hauskalla suokkitammalla, jonka kanssa ollaan melkein jo vanhoja tuttuja. Kerran aikaisemmin siis olen tällä neidolla ratsastanut. Tammalla on ihan päinvastainen reaktio epätasapainoiseen ratsastajaan kuin Eetulla, lähdetään siis alta pois. Vaikka vähän taisimme kaahailla ympäriinsä niin tosiaan paras sana kuvaamaan tuota "Norsuhevosta" on hauska (:<br />
<br />
Anne kysyi, olisiko jotain tiettyä ongelmakohtaa mihin tahtoisimme keskittyä. Back to basics oli toiveena, ja lisäksi olisi tosi kiva saada tietää miksei se hevonen käännykään... Kuulostaapa yksinkertaiselta näin kirjoitettuna!<br />
<br />
<b>Back to Basics</b><br />
Aluksi Annen täytyi suoristaa mieletön notko selässäni. Olin heti selkään noustuani tuntenut miten väärin lantioni on, mutta pah, mitäs korjauksista...<br />
Alaselkä täytyy siis jättää rennoksi, vaikka nostamalla jalat satulan eteen. Tässä hakeudutaan keskelle satulaa, missä istuinluut tuntuvat selkeimmin. (Milla sai liukua ainakin kymmenen senttiä eteenpäin, eh ohohups.) Alaselkä päästetään rennoksi esimerkiksi keikauttamalla lantio vartalon alle, vetämällä häntää koipien väliin, häntäluuta kohti leukaa... Tapoja on monia ja on yksilöllistä mikä sopii kenenkin kropalle ja tuntemuksille parhaiten.<br />
Tässä vaiheessa Millalla yleensä hartiat lysähtävät eteen ja leuka säestää, muodostaen kauniin neandertalilais-ilmeen. Seuraavaksi pitääkin ajatella selkää seinää vasten, niin että niska venyy ja "aukeaa". Linjan korva-hartia tulee olla täysin pystysuora, pää siis hartioiden päälle! Niska on yksi tärkeimmistä muuttujista ratsastajan kehossa, kun se pääsee romahtamaan, ei ole toivoakaan että muu keho säilyttäisi tasapainon. "Leuka ylös!" käsky menee samaan ristiriitaisten merkkien sarjaan kuin "Kantapäät alas!". Usein leuan ylös nostaminen ensinnäkin jännittää leuan mutta myös lyttää niskan nikamat ja aiheuttaa esimerkiksi pään tai jonkin muun ratsastajan ruumiinosan heilumisen, koska liike ei pääse jatkumona kypärännupista ylös.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JmhdHKo9Kw8/TasrCMpADqI/AAAAAAAAAgw/WxIv87aNbAI/s1600/flow1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="http://1.bp.blogspot.com/-JmhdHKo9Kw8/TasrCMpADqI/AAAAAAAAAgw/WxIv87aNbAI/s320/flow1.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">hyvä esimerkki kuinka "pää on irti seinästä"...<br />
syksy 2010</td></tr>
</tbody></table><br />
<b>Aivot narikkaan (ainakin osa)</b><br />
Ratsastus on todella vahvasti tunnelaji. Kun hevonen on liikkeessä, ei voi jäädä miettimään, mittailemaan ja analysoimaan. Ratsastus on flow-tyyppinen tila, missä asioiden pitää antaa tapahtua, hevosen rytmissä, kavioiden lyönnit maahan taustamusiikkina.<br />
Toinen aivojen puolisko (olisiko ollut oikea..) ohjailee tunteita, se toinen käsittelee tietoa. Tämä "tietopuolisko" saa työskennellä täysillä silloin, kun ollaan siinä kentän keskellä "Milla tuleppa tänne" -pyynnön jälkeen ja kun mietiskellään syitä, seurauksia, korjauksia ja elämän tarkoitusta siinä sivussa. Silloin yleensä asiat tuntuukin todella helpoilta: niin tietysti, koska teen A, tapahtuu B, ja korjatakseni minun tulee tehdäkin C. Liikkeessä ei ole aikaa miettiä kehityskulkua A-B-C, vaan tietopuoliskoaivojen täytyy väistyä tunteen tieltä. <b>Korjaukset ovat ohimeneviä välähdyksiä,</b> ilman analysointeja ja miettimistä. Lyhyitä muutaman sanan käskyjä, "vasen ylös".<br />
Yhdistin tämän kääntymisongelmaan: kun esimerkiksi juttelin jonkun kanssa selästä käsin ja käännyin automaattisesti pitkän sivun keskeltä takaisinpäin jotta kuulisin maassa seisovan ihmisen, en jäänyt pohtimaan: "Kääntyyköhän tämä nyt?". Ei ollut vaihtoehtoa etteikö hevonen olisi kääntynyt, koska oli Tunne, minä ja hevonen, yhteys hevosen jalkoihin ominani, kääntyminen oli luontaista.<br />
Mutta heti, kun Ratsastan: puolipidäte, kääntyyköhän, varmuudeksi toinen puolipidäte, asetus, kääntyyköhän, no ei kääntynyt, kehon korjaus, ohja, pohje. Tuloksena on silti lapa edellä junnaava hevonen. Jos olisin jonkin ihmeen kaupalla päässyt tilaan, jossa en mieti kääntymistä ja aloitan voltin "aivot narikassa", niin varmasti viimeistään puolessa välissä volttia herään: "Apua, mun vasen puoli alkaa jäädä jälkeen, joten joudun A-B-C." Tulos on sama.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-kY2rgNi4Kgk/TasrIfSiKeI/AAAAAAAAAg0/ol6UveBzA-4/s1600/flow2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="http://3.bp.blogspot.com/-kY2rgNi4Kgk/TasrIfSiKeI/AAAAAAAAAg0/ol6UveBzA-4/s320/flow2.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">flow?<br />
syksy 2010</td></tr>
</tbody></table><br />
<b>Alas, ulos ja lenkille</b><br />
Tulimme alas hevosten selästä ja lähdimme taluttamaan niitä maneesin toiseen päähän ja takaisin. Anne käski ottamaan pari juoksuaskelta, ja vähän hölmistyneenä tottelin. No enkös lähtenyt juoksemaan aina ja poikkeuksetta vasemmalla jalalla. Oikealla aloitus ei vaan tuntunut järkevältä kun sitä alkoi maistelemaan!<br />
Tämä sama toispuoleisuus heijastuu ratsastukseen, varsinkin kevennykseen. Vasen aloittaa, se jää ikäänkuin tukijalaksi, kun oikea kylki jää kasaan ja vasen venyy. Tämän korjaamiseen sain kotiläksynä tehdä harjoitusta, jossa seison maassa oikea jalka tukijalkana. Tästä nostan vasenta lonkkaa niin, että kylki lyhenee kunnolla. Liike ei saa lähteä taaksepäin, vaan sen täytyy tuntua tuossa jalan taitekohdassa, öö, koukistajassa? :D Samalla täytyy tarkistaa että keho pysyy suorana. Tätä liikettä käytän myös hevosen selässä nostamassa vasenta puoltani. Joskus korjaus "vasemmalta enemmän ylös" meneekin överiksi ja siitä tulee "vasemmalta jalustimelta enemmän vauhtia", jolloin tulos on vähän +-0-1...<br />
Lisäksi tuo talutusharjoitus oli hyvä siltä kannalta, että siinä pääsi tunnustelemaan omaa aktiivisuutta jalkojen nostelun suhteen. Jotkut ihmiset laahaavat jalkoja perässään, samoin kuin hevoset jotka liikkuvat "takajalat tallissa", kun taas joiltakin sujuu luonnostaan jalkojen pitäminen kropan alla sen kummempia ihmettelemättä. Tämä jäntevyys, yllätys yllätys, seuraa satulaan.<br />
<br />
Sain taas tunnista todella paljon! Toivottavasti onnistuin ympäriinsä lentelevien ajatuksieni kokoamisessa jonkin asteen järkevyydeksi.. :-)<br />
<br />
***<br />
<br />
Ensi viikonloppuna lähdenkin ottamaan ihan kunnon annoksen CR:a Helénin Ratsutilan kahden päivän kurssille... Hihi ja jaksan mukamas odottaa, täytyy ottaa muistivihko mukaan :Dmillahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-40932474748064374902011-04-15T08:45:00.000+03:002011-04-15T08:45:57.748+03:00Asiasta ja vähän sen vierestä...ongelmana on ilmennyt se, että kovasti haluaisin kirjoittaa mutta aihetta ei oikein ole. Aivot eivät ole toiminnassa syvälliseen pohdiskeluun, tai oma ratsastamiseni on "murtovaiheessa" (=olen keksimässä jonkun jutun miksi joku toinen juttu tapahtuu mutta jota en saa ihan vielä keksittyä) jolloin en pysty sitä analysoimaan. Enkä joka viikko viitsi tulla tänne vain listaamaan syitä miksi ei tällä viikollakaan tekstiä irtoa.<br />
SIISPÄ, aloittelin kakkos(eikun kolmos-)blogin, Kirjotusvireessä. Toimintaperiaate on, että jos teitä alkaa ahdistamaan ja/tai ärsyttämään kun ei se koskaan kirjoita, käykää huviksenne kurkkaamassa Kirjotusvireestä (joo, taivutus oikeasti olisi Kirjoitusvireessästä mutta se näyttää ja kuulostaa niin tyhmältä että itselleni suomilla oikeuksilla kutsun sitä nyt Kirjoitusvireestä)<br />
*ajatuskatko koska tungen noita sulkuja nyt joka paikkaan*<br />
....että mikä mahtaisi Palikan elämää tällä kertaa ravistaa suuresti. Koulu, koulu, koulu, vaiko kenties koulu. Yleinen laiskuuskohtauskin on hyvin mahdollinen. Tällöin en tietysti kehtaa Palikkaratsastajaan tulla ölisemään sen hetkisiä tuntemuksia ylipäätään mistään. Silloinhan postaukset olisivat tällaisia:<br />
<br />
<b>asiogyumovui eiorjied.</b><br />
<b>s.</b><br />
<br />
Ja niitä emme halua. Tänne siis, Kirjotusvireeseen (Kirjotusvireessään?) kyllä.<br />
<br />
> <a href="http://kirjotusvireessa.blogspot.com/">KIRJOTUSVIREESSÄ</a>.<br />
<br />
Sitten vähän asiasta, koska tuossa oli jo pitkä pätkä sen vierestä. Eetupoika on ollut oikein mukavalla tuulella, tosin kesä ja lämmin yhdistettynä kenttäilyyn equals Eetun mielestä löllöilyä. Ihmetys oli suuri, kun pitikin Kouluvalmennuksessa olla ihan yhtä reipas kentällä kuin maneesissakin! Varmasti hämmentävää.<br />
Viime tiistaina kävin siis Kouluvalmennuksessa Eetun kanssa, ja suunnitelmissa on nyt alkaa käydä niissä useammin.<br />
Totuttelemista on ollut siinä, että nyt korjataan hevosta, ei ratsastajaa. Olenkin tehnyt paljon töitä jotta "eteen"-käsky tarkoittaisi ensimmäiseksi sitä, että tarkistan oman istuntani, ja vasta sen jälkeen annan avun. On ollut tosi vaikeaa, mutta samalla hirvittävän palkitsevaa, analysoida sekunneissa koko oma istunta ja yrittää tehdä korjaus. Minullehan on ollut ongelmana se, että jään liikaa miettimään, jolloin koko liike hidastuu. Nyt, kun joku on koko ajan patistamassa, pitää tsempata nimenomaan nopeudessa.<br />
Tietysti se, että joku ei ole muistuttamassa esimerkiksi liikkeestä jäävästä ulkohartiasta, saa aikaan sen, että teen paljon virheitä. Paljon. Jään kevennyksestä todella helposti jälkeen, ja käsi jännittyy herkästi. Onneksi myös Kouluvalkku tietää, mihin ratsastuksellani pyrin, ja muistuttaa aina ehtiessään istunnastani. Jalka ei saa jäädä hetkeksikään pumppaamaan, ja jos käden jännittyneisyys alkaa lähentyä "vetotuntumaa", noottia seuraa. Kiitos!<br />
<br />
Pst. Toivottavasti kesä alkaa mahdollistaa myös kuvien saamisen... Pidetään peukkuja...millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-12738315941976872132011-04-09T19:42:00.000+03:002011-04-09T19:42:38.226+03:00terkkuja koeviikolta...kyllä, tähän kirjoittamattomuuteen on Hyvä Syy. Koeviikko oli mukavasti päällä ja viikonloppuna olin menossa koko ajan, nyt on hengähdystauko ennen huomista :D<br />
<br />
Viime viikon CR-tunnista. Teen nyt paljon lyhyemmän sepustuksen koska jotenkin nyt on luova kirjoittaminen täysin hukassa, ollut jo pidemmän aikaa eli kirjoittamiset ovat olleet tavallaan "pakkopullaa" - kovasti tahtoisi selittää mutta kun ei sanoiksi osaa laittaa!<br />
<br />
Saimme jo taas alkukäynneistä kehuja, Eetu oli kivan pirteänä :) Ohjia aloin keräilemään harjoituksella, jossa ratsastin viisi askelta lyhyempää käyntiä ja samalla lyhensin ohjia muutamalla sentillä. Sitten askelta pidennettiin kymmenen askeleen ajaksi, muistaen kuitenkin tehdä se hevosen tahdissa, ei yhtäkkiä lykkimällä lantiolla. Eetu alkoi kuunnella istuntaa mukavasti ja sain ohjat kivuttomasti keräiltyä, yleensä ongelmana on se että ohjat käteen -> pää ylös jännittyneenä. Nyt pää oli ylhäällä mutta ei niin jännittynyt kuin voisi olla :D Olin tyytyväinen siihen että Anne sanoi käteni joustavan mukavasti myös tiukemmalla ohjalla, jee!<br />
<br />
Seuraavaksi kevyessä ravissa tehtävänä oli saada ennen kulmaa siirtyminen pariksi askeleeksi käyntiin josta taas ravia, ympyrä päätyyn tai keskelle ja suoristuksen kautta käyntisiirtyminen taas. Ohjaus oli vähän hukassa, keskiympyrä varsinkin näytti joskus joltain ylilevahtaneelta neliöltä. Eli ei ainakaan ympyrältä. Siirtymiset käyntiin ja raviin sain mukavasti ajoitettua, kunhan muistin pitää jalan tarpeeksi nopeana ja kevyenä. Usein on niin (ainakin Eetulla), että mitä kovempi pohje on, tai mitä voimakkaammin sitä käyttää, sitä vähemmän hevonen liikkuu eteenpäin. Pohkeella potkaiseminen saa toki reaktion eteen, mutta onko se tie herkkyyteen? Hevonen on juuri sellainen, millaiseksi sen ratsastaa.<br />
<br />
Kevennyksessä minun täytyi keskittyä siihen, että yläkeho on tarpeeksi edessä ja katse korvien välistä eteen. Ei korviin, vaan niiden välistä ylös.<br />
Taas kerran huomasin, miten herkkä Eetu on ja kuinka hyvin se peilaa ratsastajaa. Kun oikea puoleni on liikkeestä jäljessä, kääntyy hevosen nenä oikealle ja toisin päin.<br />
<br />
Laukannostoihin saimme aivan uskomattoman paljon apua! Nostot tehtiin ympyrällä käynnistä, mikä on paras tapa varmistua että laukka todellakin nousee eikä hevonen ajaudu kiitoravin kautta laukkaan.<br />
Ongelmanani on ollut se, että olen lähtenyt työntämään ja tönimään hevosta laukkaan. Tosiasiassa tällöin vain jarrutan entisestään. Valmennustunti upealla tukkajumalasuokilla teki kuitenkin niin hyvää, että nyt pystyin istumaan ja odottamaan.<br />
Käynnissä hain aluksi tuntuman liikkeeseen. Tärkeää oli pysyä noston ajan keskellä hevosta. Nyt nostin laukan pelkästään sisäpohkeella, ilman istuinluiden pyöräyttämisiä tai muita. Vein siis sisäpohkeen eteen, puristamatta, painamatta. Jos en saanut haluamaani reaktiota, muistutin raipalla. Vaati monen monta toistoa että ravin sijasta nousikin laukka, mutta tuon CR-tunnin jälkeen laukka on noussut joka kerta uskomattoman helpolla! Vasen laukka on Eetulle (ja kuskille ilmeisesti) vaikeampi kuin oikea, jota poni tarjoaa jatkuvasti, mutta sen ongelman ratkaisimme viime tiistaina siten, että ratsastin ulkopohkeen kunnolla "läpi", ettei Eetu pääsisi siksakkaamaan ulospäin. Istun siis jotenkin vinossa jolloin Eetun on entistä vaikeampi nostaa vasenta laukkaa?<br />
<br />
Laukkojen välissä tehtiin käynti-pysähdys -siirtymisiä. Pysähdyksestä käyntiin siirtyminen voi tapahtua joko etu- tai takavetoisesti, ja oikeaoppinen siirtyminen lähtee takaa. Jos etujalat lähtevät viemään askellajia, siirtymisestä tulee pitkänomainen ja löysä.<br />
<br />
Laukkojen jälkeen Eetu oli todella upea! Kevyt, herkkä ja reipas! Ja ihan ilman juoksutuspiiskaa! :D<br />
Teimme kolmikaarista kiemurauraa kevyessä ravissa, ja jokaisen suoristuksen kohdalla siirryimme käyntiin aluksi muutaman, ja lopulta vain kahden askeleen ajaksi. Yleisesti ottaen harjoitus meni tosi kivasti, mutta muutama siirtyminen tuli kuin kellottaen! Eetu säilyi reippaana ja positiivisena koko ajan.<br />
Kun kevyessä ravissa hidastin käyntiin, heilahdin yläkeholla taakse aika usein. Kun keskityin pitämään keskivartalon lihakset töissä ja kehon oikeasti jalkojen päällä koko ajan, pysyin suorassa. Liike hidastui siis eteenpäin, ei taakse!<br />
<br />
Loppuravit olivat hienoja. Kun Anne sanoi maagiset sanat "tanssita sitä!", tuntui että koko paketti ryhdistäytyi (: Eetu sai kehuja liikkeistään, kuulemma kunhan pääsee itsensä kanssa tasapainoon niin liikkeistä tulee upeat.<br />
<br />
Tuo CR-tunti oli mieletön harppaus eteenpäin. Eetu on ollut kevyt, tasainen ja herkkä ratsastaa, laukat ovat nousseet moitteettomasti. Vau :) Tosi positiivista on se, että Eetu on ollut reipas olematta liitokavio. Eli siis mitä tarkoitan, on se, että muutos on luultavasti melkoisen pysyvä sillä selkeästi nykyään "perus-Eetu" on muutaman asteen reippaampi kuin pari viikkoa sitten! :)millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-85713596012748729602011-03-28T18:21:00.000+03:002011-03-28T18:21:24.898+03:00Video!Parhaita paloja eilisen CR-tunnilta. Kirjoittelen selostuksen myöhemmin, kun ajatus kulkee eikä tarvitse hakea kymmentä sekunttia jatkoa sanalle "ajatus....." (kulkee). Lyhyesti vain sanon että Eetu oli aivan mahtava, herkkä ja reipas! Olen tosi ylpeä :-) Meno oli aivan toisen näköistä kuin vaikka pari viikkoa, saati kuukautta sitten.<br />
<br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=LcK-WOT1I9I">VIDEO</a>.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-14539874155853767992011-03-26T10:26:00.000+02:002011-03-26T10:26:55.795+02:00Ai, ai, ai...Eilen pääsin ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen Kouluratsastustunnille, tänään sängystä ylös pääsemiseen tarvittiin pari minuuttia tsemppausta ja tekniikan miettimistä...<br />
Ratsastin aivan upealla kansallisen tason tukkajumalasuokilla, opetusmestarilla joka tekee juuri sen verran mitä pyydetään, ei enempää tai vähempää. Viimeksi ratsastin näin tasokkaalla hevosella "normitunnilla" silloin, kun kävin vielä valmennuksissa - eli ehkä viitisen vuotta sitten? Kesti aikansa kunnes löysin taas sisäpohkeen ulko-ohjaa kohti, uskalsin asettaa ja taivuttaa. Tunnin tavoite oli siis ylälinjan pyöreyden saavuttaminen asetusten avulla. Aluksi käynnissä vasta- ja myötäasetuksilla, sen jälkeen ravissa ja lopuksi laukassa.<br />
Suokilla sain luvan kokeilla, liioitella ja tehdä virheitä. Sain vähän siitä fiiliksestä kiinni, millaista ihan perusratsastus on, hevosen korjaamisen kautta. Sain myös vinkkiä kevennykseeni, käteni nousi sitä mukaa kun nousin satulasta ja oli tämän takia epävakaa. Kun ajattelin painavani kättä alas aina kevennykseen, sain ohjastuntuman vakaaksi ja hevonen rentoutui suustaan.<br />
Huomasin myös, miten suuren ongelman olen laukannostosta saanut tehtyä. Heti kun Anne pyysi valmistelemaan laukannoston, lamaannuin ja suurella työllä kasattu paketti "ratsukko" hajosi... Mutta yhden superhyvän noston sain aikaiseksi kun <b>ajattelin</b>. Ylöspäin, ei eteen.<br />
Tykkäsin tunnista todella paljon, oli mukavaa vaihtelua ja ratsu oli upea ja kärsivällinen :-)<br />
<br />
Tunnin jälkeen ratsastin vielä Eetun, jota ei enää niin kovasti elämä kiukuttanut :) Tosin huurussa olevat ikkunat ihmetytti, niitä piti silmät lautasen kokoisina tuijotella... Loppujen lopuksi herra päätti että hengissä selvitään vaikka ei ihan teräväpiirtona tallinpihan näkymät tulekaan.<br />
Käynnissä kokeilin pari kertaa taivuttaa pienen taivutuksen ja Eetu hoksasi idean nopeasti. En kuitenkaan keskittynyt muotoon sen enempää, vaan jatkoin sillä linjalla että muoto tulee kun on tullakseen - eli kun istun hiljaa hevosta häiritsemättä ja teen sen työn helpoksi.<br />
Hetken ravailimme vähän päämäärättömästi (sana?) ympäri maneesia. Päätin keskittyä käsiini ja iskin ne vähän lähemmäs hevosen kaulaa ja miettiä niitä alas-eteen kevennyksen tahtiin. Eetu laski päänsä pitkälle ohjalle ja kuolaimelle, tehden töitä selällään :) Itsekin tunsin kuinka tasainen tuntuma oli ja kuinka Eetu oli suustaan rentona.<br />
Loppukäynneissä oikeasti tunsin kuinka tulimme pysähdykseen istunta-avuilla! Vapain ohjin tein aluksi puolipidätteen, energia kypärännupista ja niin edes päin, sitten lähdin hidastamaan käyntiä istuinluilla hevosen tahdissa. Kaksi viimeistä askelta ennen pysähdystä mulla oli todellinen kontrolli hevosen jalkoihin, ja kun päätin että seuraavan askeleen jälkeen emme enää liiku, hengitin ulos (sekin on välillä ihan hyödyllistä) ja yksinkertaisesti pysähdyimme. Ei ehkä ihan tasajaloin, mutta juuri silloin kun minä halusin, ilman ensimmäisenkään lihaksen jännittymistä tai ohjan kiristymistä. Vau!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh4.googleusercontent.com/-IEFhHfGDgmY/TY2hlBHSXHI/AAAAAAAAAeo/Xw_um-K2jlQ/s1600/172939_1619676491297_1217941282_31386375_2613074_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://lh4.googleusercontent.com/-IEFhHfGDgmY/TY2hlBHSXHI/AAAAAAAAAeo/Xw_um-K2jlQ/s320/172939_1619676491297_1217941282_31386375_2613074_o.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><3<br />
© Tiinamari Karvinen</td></tr>
</tbody></table><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">Kuvat eivät ehkä ihan aiheeseen liity, mutta yritän saada ratsastuskuvia joku päivä vaikka varastoon :D</span><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;"><br />
</span></div><div><b>Ja hei te ihanat lukijat! Kiitos paljon palautteestanne, on ollut ihana lukea teidän kommenttejanne! Saan teiltä tosi paljon motivaatiota bloggaamiseen. Ja tervetuloa uusille lukijoille :)</b></div><div><b><br />
</b></div><div><b>Onko jotain erityisiä toiveita tulevia postauksia varten? Eli jonkunlaisia toivepostauksia voisi olla tuloillaan jos teillä vaan on kiinnostusta niihin :--)</b><br />
</div>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-86824624699081667572011-03-24T20:44:00.000+02:002011-03-24T20:44:58.544+02:00KäyntiäRokotuksen jälkeen määrättiin kolme päivää kevyttä liikuntaa - ei hikoilua. Tosin meidän perusliikuntokin tuntuu välill olevan niin kevyttä että mitään muutoksia ei olisi tarvinnut tehdä : D<br />
Eetu oli kuitenkin vielä vähän mömmöissä niin päätin mennä vain vähän aikaa käyntiä. Maneesi humisi ja paukkui tuulenpuuskista, tosin taisi ratsastajaa enemmän jännittää. Aina kun alkoi kuulostaa siltä että katto vähintäänkin menisi menojaan tuulen mukana, oli ilmeeni aika lailla tällainen: O__________O Eetu siitä tietysti vähän kuulosteli mutta onneksi oli meistä se jolla aivotoiminta riitti päättelemään sen, että luultavimmin vankka maneesi pysyy paikallaan koska ensimmäistäkään puuta ei ollut edes kaatunut (joo tiedän, "ei tuu ees verta nii ei voi sattua" -ilmiö..). Minä olin tietysti aivan varma että Eetu rauhoittui siksi että keskityin kovasti käsiini ja iskin ohjia ainakin kymmenen senttiä pidemmäksi ja liioittelin myötäämistä aina kun alkoi jännityttää.<br />
Ahaa-elämykset on kivoja ja niitä tulee aina silloin tällöin. Nyt huomasin että pystyn istunnallani pyytämään Eetua hetkellisesti ryhdistäytymään ja sitten taas jatkamaan pidemmässä käynnissä. =PUOLIPIDÄTE. Oho oho.<br />
Pitkässä ja matkaavoittavassa käynnissä siis istuinluut pyytävät askelta ylemmäs, siten että ajattelen liike-energian takajaloista reilusti kypärännupista ylös. Kasvoin siis pituutta parin askeleen ajaksi ja ryhdistäydyin itsekin. Vaikka askel lyhenikin hetkellisesti niin käden jousto täytyi säilyttää, ajauduin helposti "myötäämään itselleni" taaksepäin, kun myötäyksen kuuluisi tulla hevoselle. Yhden tosi kivan puolipidätteen sain aikaiseksi, pari muuta menivät siihen että unohdin myödätä kädellä tarpeeksi.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-UqO1YzqmX6w/TYuQyJyXEuI/AAAAAAAAAek/mn8sDy-EULE/s1600/linssilude.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://lh3.googleusercontent.com/-UqO1YzqmX6w/TYuQyJyXEuI/AAAAAAAAAek/mn8sDy-EULE/s320/linssilude.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pakko oli laittaa kun näin söpön kuvan löysin Eetusta :D<br />
Linssilude kesällä<br />
- kuvaa ennen oltiin jo useampi hetki kävelty korvat tiukasti asennossa ja katse kameraan...<br />
tässä siis oli tarkotus lähteä talliin sisälle.</td></tr>
</tbody></table>On tämä muuten ihan ihmeellistä räpeltämistä. Ajattelemista sinne ja kuvittelemista tonne, hengittämistä vähän enemmän tuolle puolelle ja lihaksia käyttämättä. Pitää kaikki tehdä niin ylihienoksi, eikö olisi vaan helpompaa potkia pohkeella eteen ja hiljentää ja kääntää vetämällä ohjista? No olisi, mutta ei se toisi näin upeita fiiliksiä.millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-87311134758487597342011-03-21T20:16:00.000+02:002011-03-21T20:16:24.241+02:00EI OLE TOTTA!!!!!KIRJOITIN ÄSKEN EHKÄ UPEIMMAN BLOGIKIRJOITUKSEN JOKA SISÄLSI USKOMATTOMAN MÄÄRÄN MONIMUTKAISIA LAUSERAKENTEITA JA UMMET LAMMET KIRJOITIN PÖLYHIUKKAISISTA JA NIIDEN HATUISTA JA KYLTEISTÄ JOISSA LUKEE EIKÖ OLEKIN PÖLYISTÄ JA VANHAA!<br />
<br />
Sitten kun olin vielä aloittanut vuoropuhelun lukijoiden kanssa ja kysellyt että mitä haluatte että teen ulkoasulle ja että että palautetta saa antaa ja että mitä haluatte blogiin lisää ja vähemmän ja niin,<br />
<br />
PAINOIN VAHINGOSSA SHIFT JA JOTAIN, KOSKA MUSTASIN KOKO PITKÄN TEKSTIN,<br />
<br />
rekisteröin aivoissani vain sen että olin tehnyt kirjoitusvirheen,<br />
<br />
ja automaattisesti painoin<br />
<br />
TUOTA ENTERIN YLÄPUOLELLA OLEVAA NÄPPÄINTÄ.<br />
<br />
Ehkä elämäni hirvein hetki, jota seurasi pieni toivonkipinä kun Blogger ilmoitti että luonnos tallennettu minuuttia aikaisemmin,<br />
<br />
juuri kun olin painamassa nopeasti tallennettuihin teksteihin,<br />
<br />
Blogger tallensi automaattisesti tekstin johon olin kirjoittanut paniikissa "S".<br />
<br />
Eli nyt siitä upeasta tekstistä on jäljellä enää tämä:<br />
<br />
<b>s</b>.<br />
<br />
Siinä teille sitten.<br />
<br />
Nyt kokoan itseni ja asiallisesti mutta lyhyesti ilmoitan sen, mitä yritin ehkä kahden liuskan verran edellisessä kirjoituksessa saada esille.<br />
<br />
<b>Mitä te lukijat haluaisitte nähdä ja lukea blogissa jatkossa? Tiukkaa teoriaa, aivovuotoa, kuvia..? Myös muu palaute ja parannusehdotukset ovat todella tervetulleita! Laita sähköpostia tai kommentoi :)</b>millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-38359040126430084102011-03-16T17:35:00.001+02:002011-03-21T19:41:12.879+02:00The Vasemmalle ValahtaminenSunnuntainen CR-tunti oli niin mahtavuutta etten oikein tiedä mistä aloittaa. Sain niin tuhdin paketin tietoa että pyydän jo etukäteen anteeksi, etten kykene järkeviin suomenkielisiin virkkeisiin ajatuksiani muokkaamaan.. :-) Lisäksi olin edellisenä yönä nukkunut vähän päälle neljä tuntia, ja aamulla siivonnut pari tuntia karsinoita kofeiinin voimalla, elikkä kaikki viimeisetkin aivotoiminnan rippeet olin kerännyt tähän yhteen tuntiin jonka vietin satulassa. Tuntuu että palautuminen voi kestää pari päivää...<br />
Asia- ja ajatusvirheet siispä jälleen kerran mahdollisia :D<br />
<br />
<a href="https://lh6.googleusercontent.com/-KzehnBkynT8/TYDYGUpk4LI/AAAAAAAAAdk/MVi_DgX-17A/s1600/14.3.2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://lh6.googleusercontent.com/-KzehnBkynT8/TYDYGUpk4LI/AAAAAAAAAdk/MVi_DgX-17A/s200/14.3.2.JPG" width="200" /></a>Kääntyminen oli jotain niin hankalaa etten voinut käsittää miten tällainen taantuma olikaan mahdollinen. Syy kyllä löytyy siitä, että taisin hiukan luistaa tallitöissä talikkokäden vaihtamisesta... Eli siis kaikkea täytyisi tehdä molemmilla puolilla, myös sitä karsinoiden siivoamista. Mutta enpäs tehnyt, siitä konditionaali edellisessä virkkeessä.<br />
Oikea kylkeni siis oli paaljon kireämpi kuin vasen, aiheuttaen sitten The Vasemmalle Valahtamisen mikä hankaloitti toimintaa tunnin mittaa aika ammattimaisesti. Tämän takia Eetu hakeutui uralta pois vasemmassa kierroksessa, johon minä tietysti: vedetään oikealla ohjalla ja nakutellaan vasemmalla pohkeella, varmuuden vuoksi vielä rojahdetaan enemmän vasemmalle että hevonen varmasti menee pois tasapainosta. Ei näin! Taas kerran korjaus (niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin): kyljet yhtä pitkiksi, vasenta puolta jäntevämmin ylös, oikea hartia ja käsi eteen, vasen tasapainottamassa omalla paikallaan. Kaikki korjaukset täytyy lisäksi muistaa tehdä tahdissa, ei yhtäkkiä liikettä vastaan jumittaen. Kun keho on tasapainossa, lihakset lepäävät kun asentoa ei tarvitse koko aikaa korjailla.<br />
<br />
Todella herkkäsuisena Eetua häiritsi heti kun jäin kädelläni jälkeen liikkeestä. Tällä hetkellä on parempi että Eetu on edestä hiukan tyhjä kuin että jäisin vetämään ohjasta , jarruttaen liikettä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh4.googleusercontent.com/-3RGN7xoOMfk/TYDYIvgpTYI/AAAAAAAAAdw/cWHgFj5ImBc/s1600/14.3.5..png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="248" src="https://lh4.googleusercontent.com/-3RGN7xoOMfk/TYDYIvgpTYI/AAAAAAAAAdw/cWHgFj5ImBc/s320/14.3.5..png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eetu rentona mutta reippaana. Milla ratsastaa kottareilla...</td></tr>
</tbody></table>Kevennyksessä myös olin aika tavalla jäljessä: ylävartalo takana, istuen satulaan ja antaen hevosen ponnauttaa itseni ylös. Luultavasti takanojani johtui siitä, että yritin liikaa saada alaselän pyöreäksi , lisäksi hidasta hevosta siirtyy helposti ratsastamaan "käsijarru päällä", taakse nojaten. Kerrataan kuitenkin sitä oikeaoppista kevennystä:<br />
- Ylävartalo (edelleen) polvien päälle ja pysyy paikallaan liikkeen läpi.<br />
- Kevennys ylös, "häntäluu leukaan", jolloin lonkat aukeavat reilusti.<br />
- Satulaan ei istuta, vaan tasapainoinen asento mahdollistaa syvien lihasten avulla nopean palautumisen ylös. Ideana siis että takajalat käydään vain hipaisemassa liikkeeseen mukaan.<br />
- Käsi myötää eteen, kohti kuolainta.<br />
<br />
Ratsuun saatiin taas vauhtia tuomalla juoksutuselementit mukaan kuvioihin (=juosutusraippa). Herra reipastui heti, tosin ratsastaja tuppasi jäämään liikkeestä jälkeen ylävartalolla. Ihmisen tasapainokeskus sijaitsee korvien välissä, joten kun ylävartalo jäi liikkeestä jälkeen, kehoni tasapainotti menoa jättämällä pään eteen. Kun ylävartalo oli balanssissa niin pää pysyi paikallaan :-)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh5.googleusercontent.com/-YI0NQeWgYig/TYDYGwqNtcI/AAAAAAAAAdo/z4tpZXY9Pf4/s1600/14.3.3..png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="156" src="https://lh5.googleusercontent.com/-YI0NQeWgYig/TYDYGwqNtcI/AAAAAAAAAdo/z4tpZXY9Pf4/s200/14.3.3..png" width="200" /></a></div>Jotta Eetu saataisiin liikkumaan pohkeen eteen, teimme Annen kanssa ihan perusherkistämistä pohkeelle. Samaa mitä nuoren hevosen kanssa tehdään koulutusvaiheessa. Annoin pienesti pohjetta ja heti sen jälkeen Anne muistutti raipalla jos reaktiota ei pienellä avulla saatu. Eetu tajusi jutun nopeasti ja sain itsekin lisäoppia apujen käyttöön ja ajoitukseen. Apujen tulee olla sähkösen nopeita, en saa "hyökätä hevosen kimppuun" niillä vaan raippaakin käytetään coolisti, ihan kuin sähköiskusta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan oikeanlaista ranneliikettä mikä olisi tarpeeksi nopea mutta rento :D<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh4.googleusercontent.com/-UPf6dO9T2zA/TYDYGNGHbdI/AAAAAAAAAdg/BF-ZXelkx28/s1600/14.3.1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="163" src="https://lh4.googleusercontent.com/-UPf6dO9T2zA/TYDYGNGHbdI/AAAAAAAAAdg/BF-ZXelkx28/s200/14.3.1.JPG" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Hätäkäännös"</td></tr>
</tbody></table>Maasta käsin Anne opetti meille myös "hätäkäännöksen": jos tuntuu että Eetu ei käänny, väistätän etuosaa koskettamalla ohjalla kaulalle, viemällä siis ulkokäden eteen ja kaulan toiselle puolelle, kuitenkaan vetämättä tai nyppimättä ohjasta. Eetu oppi tämänkin tosi nopeasti, ja sai kehuja siitä ettei tunge herneitä nenäänsä vähän isommastakaan säätämisestä vaan oli tosi kärsivällinen koulutuksessa.<br />
<br />
Kiittämisestä. Nyt kun Eetua tavallaan koulutetaan uudelleen avuille, minun täytyy muistaa kiittää sitä joka välissä, luonnollisesti jotta se tietää mitä siltä odotetaan. Kiitos on iso myötäys ohjalla, silitys ja äänellä kehuminen, ja se jatkuu niin pitkään kunnes hevonen rentoutuu eikä ole "epäilevän oloinen" annetun avun jälkeen.<br />
<br />
Saimme paljon kotiläksyä:<br />
- Avuille herkistämistä. Pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä.<br />
- Muistan ottaa vasemmalta jäntevästi ylös ja oikeaa hartiaa eteen.<br />
- Ylävartalon paikka kevennyksessä.<br />
- Katse!<br />
- Käsi myötää. Kevyessä ravissa myös, käsi on edessä myötäämässä.<br />
- Johdonmukaisuus kaikessa: jokaisen pohjeavun jälkeen täytyy tulla reaktio!, kun Eetu liikkuu, myötään heti ja istun hiljaa.<br />
- Kiitos! Aina kun on pienintäkään aihetta.<br />
- Maasta käsin ohjan paineesta poispäin kääntymistä, taluttaessani kävelen hevosen lavan kohdalla. Ylipäätään maastakäsin työskentelyä.<br />
<br />
Unohdin varmasti jotain. :-)<br />
Välitsemppaus, vielä vähän aikaa jos jaksaa lukea niin kohta kirjoitustulva on ohi! :D<br />
<br />
Koskapa eilen kävin pikkumiehen ratsastamassa. Samaan aikaan oli estevalmennus, mikä oli hyvä, koska nyt jouduin tekemään paljon käynnissä asioita etten ollut tiellä. Menimme puolisen tuntia käyntiä, harjoittelimme pysähdystä ja liikkeellelähtöä. Pysähdys....pohje(-raippa) -tyylillä Eetu alkoi herkistymään siinä määrin, että sain jo pyytää herraa odottamaan merkkiäni! Kehuin kovasti joka kerta kun Eetu lähti liikkeelle, ja tämä oli selkeästi ponin mieleen koska käynti oli reipasta ja hän yritti kovasti. Treenasimme myös hätäkäännöstä, minkä Eetu muisti tosi hyvin. Ja kehuja sateli :-)<br />
Ravissa meinasin pudottaa alaleukani, kun Eetu parin kierroksen jälkeen alkoi pidentää askeltaan ja tahti reipastui. Olin onnistunut olemaan johdonmukainen avuissani ja pysyä hiljaa kun Eetu liikkui. Maiskutin lisää vauhtia, ja kun Eetu reagoi, ehdin hyvin ohjalla mukaan ja silittelin ponin kaulaa samalla kehuen äänellä. Eetun mielestä tämä oli tosi hauskaa ja ravi oli todella reipasta ja kevyttä! Niin reippaasti ei Eetu ole koskaan mennyt kun olen ratsastanut itsenäisesti! Hevosellakin taisi olla kivaa :-) Energiaa sillä ainakin oli, tosin laukkailut meiltä jäi koska ohjaus ei vielä ole sillä mallilla että uskaltaisin esteryhmän seassa laukkailla...<br />
<br />
Nyt on taas tosi hyvä fiilis! Tällaista tämä on, yhtä tunteiden vuoristorataa... :)millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-49189992102491585682011-03-08T20:55:00.000+02:002011-03-08T20:55:36.350+02:00PikakelauksellaTositosi nopeasti kerron vähän tämänpäiväisestä, koska NCIS:in kasikauden jaksot alkaa kymmenen minuutin päästä<3<br />
<br />
Maneesissa pyörimme Eetun kanssa, sain istuntani jotenkin tosi oikein! Tunsin molemmat kylkeni ja jalat tavallaan kyljen "jatkona", suoraan maahan ja jalkapohjan maassa. Kyynärkulma säilyi, ohjat ehkä hiukan pitkät (hiukan, loppuraveissa poni olisi voinut kompastua omaan päähänsä jos olisi hiukan enemmän liitokavio) mutta ainakin poni oli rentona!<br />
Kun menimme rennon letkeitä (no enemmän lötköjä) loppuraveja, kokeilin hiukan, mitä Eetu tuumaa pienestä ylitaivuttamisesta. Herra kun tuppaa olemaan vähän jäykkä. Nyt ei ollut kankeudesta tietoakaan, Eetu seurasi rentona ohjaa ja kun vielä muistin pitää katseen edessä ja vastakkaisen käden tasapainottamassa niin lavatkin alkoivat vähän aueta ristiaskeleeseen. Tällaisena Eetun kaula on parhaimmillaan, se on kuin vahaa jota pystyy muovaamaan vaikka mihin asentoon, ilman että joutuisin kannattelemaan hevosen päätä.<br />
<br />
Olen juu tapellut henkisesti noiden FB-nappuloiden kanssa (death glare -katseet sinkoaa joka kerta kun avaan blogin), mutta en ole koodipuolelle vielä ehtinyt menemään. Olen sen verran paljon käynyt muutamat typet ja br:t käynyt vaihtamassa päikseen että katsoo nyt josko tuosta umpisolmusta saisi mitään tolkkua...<br />
<br />
NYT NCIS !!millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5449857555328405893.post-39808706830592786052011-03-05T10:04:00.001+02:002011-03-05T10:05:44.097+02:00Palikkaratsastaja going FBJooo, siinä määrin että huomasin tylsyyksissäni säätäessäni blogin asetuksia että tuonne tekstien alapuolelle pystyy laittamaan tollaset nappulat! Nyt siis Palikka on ihan going Facebook koska sieltä (blogista) löytyy SEKÄ <b>like </b>ETTÄ <b>dislike </b>-napit!<br />
<br />
Yksinkertaistettuna, vuorovaikutus lukijoiden kanssa, jotka eivät jaksa/uskalla/kykene kirjoittaa kokonaista kommenttia, on nyt niiiiiin helppoa ja aikaaviemätöntä, että oksat poies!<br />
Haluan siis tietää, tykkäsittekö vai ettekö kirjoituksesta. Miniohjeet näiden napiskojen käyttöön:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">Jos ilmeesi lukiessa oli seuraavanlainen...</div><div style="text-align: center;"><b>:)</b> = paina <b>LIKE =</b> tykkää</div><div style="text-align: center;">mutta jos se oli tällainen...</div><div style="text-align: center;"><b>:(</b> = <b>DISLIKE = </b>ei tykkää</div><br />
Jeeee, nyt kaikki selaamaan vanhoja postauksia ja klikkailemaan (like-)nappuloita!<br />
<br />
Pienellä saa bloggaajan iloiseksi! :) Olin nyt niin fiiliksissä ja juuri herännyt että antakaa armoa kirjoitus- ja ajatusvirheille ja painakaa LIKE !<br />
<br />
<i>PLUS, sorry English people, I've been soo lazy I haven't written anything in English. Maybe someday :))</i><br />
<br />
<b>PSPSPSPS.</b> Oltiin eilen Eetun kanssa esteponeja! Hyppäsimme hurjaa (sata)kakskyt cm ristikkoa! Oli hurjaa!millahttp://www.blogger.com/profile/05515503765899227351noreply@blogger.com6