Ylösylösylös

Kahden kuukauden tauon jälkeen ensimmäinen CR-tuntini toi taas miljoonia ajatuksia ja (erityisesti) kotona korjattavia ja treenattavia juttuja. Harmi kun kaikki kysymykset keksii vasta kotona, hevosen selässä sitä on jotenkin niin ylikeskittynyt että aivotoiminta lakkaa joiltakin alueilta kokonaan.

Ratsastin 19-vuotiaalla, hollantilaisella ruunalla nimeltä Jack, joka on ihanan positiivinen ja seurallinen herra. Osaavakin, voin ihan rehellisesti sanoa että näin hienoa hevosta en ole koskaan ennen ratsastanutkaan. Voisin kehua hevosen maasta taivaisiin.. (; ja niin teenkin. Heti tunnin alussa etsiskellessäni tasapainoa ja istuinluita ja energian virtausta kehoni läpi ja kaikkea muutakin hienoa minkä yritin palautella mieleen, Jacki kuunteli tarkasti istuntaani ja yritti ilmiselvästi saada selvää aavistuksen ristiriitaisista avuistani.

Ensimmäiseen oikeaan ongelmaan kohtasin kun sain tehtäväkseni kääntyä käynnissä ympyrälle. Ajattelin että no, tätähän on tullut harjoiteltua jo pari kertaa, joten ei sen suurempi homma kuin viime tunnillakaan. Tästä vain hevosen käynnin mukana alan kääntämään vartaloani aavistuksen sisäänpäin, mutta muistan etten kaadu sisälle, etten jää roikkumaan kumpaankaan ohjaan ja että joustan käsistä.. Not. Ratsuni jatkoi muina hevosina eteenpäin, joten automaationa tein niin kuin aina oli opetettu jos hevonen ei tottele: pyydä enemmän ja isommalla avulla. Tämän seurauksena sisähartiani ajautui taakse, sisäkäteni veti ohjasta taaksepäin ja kädet lukkiutuivat paikalleen, joka sitten johti siihen että sain hevosen menemään vähän ei-niin-oppikirjamaista avotaivutusta uraa pitkin. Heti, kun pääsin Annen supertarkan silmän alle, alkoi kääntyminenkin sujua. Kuulemma "yliyrittäminen" on aika yleinen ongelma, ja täytyisi muistaa että aina jos hevonen ei toimi, täytyisi aloittaa korjaaminen siten, että tarkastaa oman tasapainonsa ja suoruutensa. Itsehän olin tämän pienen tilanteen aikana lyhentynyt sisäpuolen kyljestäni ja iskenyt katseeni hevosen kaulaan, joten ei ihmekään että hevosella oli pieniä vaikeuksia yrittäessään tulkita apujani. Niinä kääntämiskertoina kun vain ajattelin ympyrää, hevonen kääntyi loistavasti, mutta jos aloin ihan kääntämällä kääntämään, ei siitä meinannut tulla mitään.

Se katse. Ratsastajanhan kuuluisi katsoa "korkealta ja kauas", venyttäen kaulaansa niskasta asti yöspäin ja aavistuksen laskien leukaa, kuitenkin jännittämättä. Ihanteena on perifeerinen näkökenttä, jossa ei katsota vain tiettyyn pisteeseen, vaan vähän niinkuin autolla ajaisi: näet kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Olisin tunnilla ollut todella onnellinen, jos maan alle vajoaminen olisi ollut mahdollista, sillä muistutuksen "katse" sain kuulla noin kerran minuutissa. Toinen ongelmakohtani olivat kädet, jotka aina unohtuvat jännittyneinä paikalleen eivätkä jousta ollenkaan, kun niissä täytyisi tapahtua melko suurtakin liikettä. Eikä hevosen täytyisi itse joutua pyytää tilaa, vaan ratsastajan tulisi olla tarpeeksi nopea jotta saisi aikaan mielikuvan, jossa kahdella tikulla ikäänkuin työntää hevosen päätä aina eteenpäin. Takajalkojen energian täytyisi saada virrata esteittä hevosen päähän asti, "takaa eteen", eikä sitä saisi "blokata" käsien kohdalta. Tämä sama täytyisi jatkua myös alku- ja loppukäyntien aikana, koska hevonen tuntee ihme kyllä pienimmänkin vastuksen ohjasta.

Kun olin päässyt siihen pisteeseen, että sain aloitella ravia, luulin että muistaisin kuinka kevennetään. Muutaman ensimmäisen raviaskeleen jälkeen ratsuni kuitenkin hyytyi. Nolona myönsin että taitaa olla niin, etteivät muistikuvani oikein vastaa todellisuutta.

Kevennykseni oli aina ollut mielikuvana "istun alhaalla ja käväisen ylhäällä", kun sen täytyisi olla toisinpäin, jolloin ikäänkuin nostaisin hevosen takajalat ravin tahdissa ylös. Kevennyksen täytyisi olla "ruttu vatsassa", eli ylhäällä ollessa ei saisi painaa kantapäätä alas ja tukeutua jalustimeen nousten puolen metrin korkeudelle satulasta, vaan liikkeen täytyisi olla sama kuin "vetäisi häntää koipien väliin". Ylävartalo ei saisi myöskään nousta paikaltaan. Siinä vaiheessa tunsin itseni todella huonoryhtiseksi ja etukenoiseksi ensimmäistä kertaa ratsastavaksi, mutta kun olin vähän aikaa saanut totutella ajatukseen, alkoi tämä tyyli tuntua paljon helpommalta.

Suurimman riemastuksen koin, kun sain Jackin siirrettyä harjoitusraviin pelkästään istunnalla. Mutta kun yritin jäljitellä sitä toistamiseen, aloin lykkiä hevosta eteenpäin lantiolla tai pomppia satulassa ylös-alas, kun ideana on nostaa hevonen raviin ottamalla hevosen jalkojen liike satulasta ylävartalon ja istunnan avulla, kuin olisi itse lähdössä juoksemaan  - ikäänkuin nyppiä jalat liikkeelle. Harjoitusravissa vuorottaiset istuinluut ylläpitävät ravin tahdin, loistava mielikuva oli että kuin ne soittaisivat pianoa :D

Joo, tunnilta sain taas hurjasti vinkkejä ratsastukseeni, ja se oli taas yksi palautus maanpinnalle muistuttamaan kuinka pitkä matka tässä on edessä. Ensi kertaa odotellessa.. c(:

tahtoo.

Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen kirjoittaman, istuntaharjoituksia sisältävän kirjan Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia. Eniten kiinnostavat ilman hevosta tehtävät harjoitukset, joita voi näköjään treenata myös esimerkiksi hampaita harjatessa :D Mielekästä ratsastusta sisältää näitä harjoitteita myös, mutta useimmissa on treenausvälineenä jumppapallo, jota ei tähän hätään ikävä kyllä löydy...

...näin by the way :D

extreme makeover

Tällainen siis tapahtui blogin ulkoasulle. Toivottavasti miellyttää silmää, itse pidän tästä ainakin enemmän kuin edellisestä ja vähän sotkuisesta versiosta. Mutta, koska helposti kyllästyvänä ihmisenä luultavasti vaihdan vähän ajan kuluttua ulkoasua taas, saa parannusehdotuksilla heittää ihan mielelläänkin (:

Sitten aiheesta toiseen. Eilen ratsasteltuani tällä joskus jo mainitulla suokkipojalla, huomasin miten huono keskittyminen (ja kunto?) minulla sitten oikeastaan onkaan ratsastajana. Kun jaksoin jarrutella istunnalla paljon ja vähän päälle, poni kuunteli mukavasti eikä kaahailtu oikeastaan ollenkaan. Kun tästä hetkellisen kontrollin hurmasta sitten vähän rentouduin ja aloitin matkustelemisen, voi jokainen arvata lopputuloksen. Tästä sitten taas kesti vähän aikaa ennen kuin herra suvaitsi kuunnella ja itse jaksoin keskittyä taas tarpeeksi.

Kovasti olisi varmasti vielä asiaa, mutta opiskelijan elämä on siitä rankkaa että läksyt täytyy tehdä joskus ;)

klassista

Englanninkielen taitoisille löysin upean videon jossa ratkaistaan istuntaongelmia satulassa. Sain itsekin useita hyviä vinkkejä ratsastamiseeni, ja oli hyvä nähdä ne ihan videolla, kun yleensä saa arvailla pelkkien tekstien pohjalta, että miltäköhän lopputulosen täytyisi sitten näyttääkään.

PS. Ensi maanantaina yritetään cr-tuntia uudestaan (; Pidetäänpä peukkuja ettei pakkanen taas kiristy, tänään oli tosi hyvä keli.

-18°C

= ei CR-tuntia tänään. Ärsyttääkö? Ei toki.

Jos olisin alkoholisti, olisin nyt Siwan pihalla "pienessä" hiprakassa, jos tupakoisin, olisin vetänyt kaksi askia muutamassa tunnissa tänään. Mutta koska olen Centered Riding -koukussa, jupisen itsekseni ja luen.

Tanja Kortelaisen sivuilta löytyi loistava kuvasarja kulman ratsastamisesta, mikä ei todellakaan ole niin helppoa kuin alkeistunneilla kuvitteli: "ei se heppa aitaa päin juokse".. Teksti tosin kannattaa muutaman kerran lukea ajatuksen kanssa, sen verran hienoja ja pitkiä sanoja se tuntuu sisältävän.

Samoilta sivuilta lueskelin harjoitusravissa istumisesta - kuulostaapa oudolta. Tätä on ehdottomasti kokeiltava itsekseen seuraavan kerran kun hevosen selässä käväisen (...voi poniparkaa). Sivuilla esiteltiin asia niin, että kun istuinluu nousee hevosen ravin mukana ylös, saman puolen jalka venyy alas ja toisinpäin. CR:ssahan minulle uusi asia oli istuinluilla ratsastaminen ikäänkuin takajalkojen tahdissa ja siten hevosen askeleen kontrolloiminen - istuinluiden liike oli enemmän sivullepäin kuin olin kuvitellutkaan (tässä taas idea mitä voisin myöhemmin käsitellä lisää).

Equstomissa järjestetään näköjään myös Centered Riding -kursseja, erityisesti kiinnostuin estekurssista, jossa kiinnitetään huomiota istuntaan ja hyppyihin mukautumiseen. Myös Luomajärven Hevoskievarissa järjestettävät Mini Wahlbergin kurssit kiinnostavat.

Oikeastaan ei ole ollut yhtään pahitteeksi istua sisällä kun ulkona paukkuu pakkanen. Oma cr-taitoni on kumminkin sitä luokkaa että tunti olisi mennyt keskellä kenttää seistessä korjaillessa istuntaa ja pitkin uraa kävellessä. Onneksi kumminkin koko aika mennään kesää kohti. Silloin on aikaa itsenäisestikin harjoitella enemmän.

uusi vuosi

Onneksi vielä ei ole täytynyt kirjoitella kokeisiin tai muihinkaan papereihin päivämääriä, muuten olisin aivan sekaisin. Kyllä sekin on vielä edessä, mutta tarvitsen pehmeän laskun tähän vuosikymmenen vaihtumiseen.

Viime vuosikymmenellä on tapahtunut melkoisen paljon kun alkaa miettiä. Sen loppupuolisko oli erityisen tapahtumarikas, ja yksi viisaimmista teoista oli lopettaa liian vakavaksi käynyt "kilpavalmentautuminen". Siitä lähti hevosharrastukseni aivan toiseen suuntaan, ja vaikka joskus on tullut mietittyä, että missä sitä tässä vaiheessa olisikaan jos olisin kestänyt valmentajalta tulleet kritiikit (...joita ei aina niin nätisti annettu, en sentään ihan niin herkkähipiäinen ole etten asiallista kritiikkiä kestäisi) ja ne monet kyyneleet huonosti menneen valmennuksen tai kisan jälkeen (...joita tuli liian paljon, kun nyt ajattelee ja katsoo taaksepäin. Silloin se vain kuului harrastukseen.), olen silti todella onnellinen että uskalsin kääntää ihan uuden lehden harrastuksessani.
Tällä hetkellä en kilpaile kansallisissa ratsastuskoulun upealla vaativan tason puoliverisellä, niinkuin muutama vuosi sitten olin ajatellut tekeväni 16-vuotiaana. Mutta sen sijaan olen oppinut kuuntelemaan, vaihtamaan väkivallalla hallitsemisen pehmeään tien näyttämiseen ja yhdessä kulkemiseen, sekä miettimään enemmän hevoseni parasta. Taisin ennen ajatella kaikennäköisten centered ridingien  kannattajien olevan pelkkiä ilman tavoitteita narua heiluttelevia kukkaishörhöjä, joilla ei ole mitään tekemistä kilpaurheilun kanssa. Mutta missäs sitä nyt ollaan, toitottamassa koko maailmalle kuinka mahtavaa tämä kaikki on ;-)
En vaihtaisi mitään pois muhkuraisesta ratsastustiestäni tähän asti. Varmasti seuraava vuosikymmen tuo mukanaan paljon lisää epäonnistumisia ja masennuksentäyteisiä päiviä, mutta myös runsaasti onnistumisen hetkiä, ratsun kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ahaa-elämyksiä, pirteitä laukkapätkiä ja ihania hetkiä hevosten kanssa.

Ah, onpa runollinen ja onnellinen olo :DD

Peeäspeeäs, kaksi kuukautta viimeisimmästä CR-tunnistani! Onneksi asiaan on tulossa muutos (jos sää pysyy hyvänä..), sillä ensi perjantaina olisi taas nokka kohti mielettömiä fiiliksiä.
Hmm, kaksi päivää koulua takana ja tekstini pomppii nyt jo kuin.. kani? Vertauskuviakaan ei irtoa :( Koulu ei tee missään nimessä hyvää Millalle ja sen luovalle kirjoitukselle.

Ja vielä. Ryhdissä pysyminen on vaikeaa, aina välillä huomaan könöttäväni kaksinkerroin..

Avustuksia tilille, kiitos!

http://www.humantool.fi

Tuon näköinen on uusin ihastukseni Human Tool. Lueskelin netistä kuinka hyvin se kuulemma auttaa ryhdin ylläpitämisessä ja toispuoleisuuden korjaamisessa ja kehittää lantion ja vatsan lihaksia. Käyttäjät olivat suorastaan hurmiossa, joten herkkänä hurahtamaan kaikkeen uuteen ja hienoon mietiskelin jo vuorosanoja joilla taivuttelisin vanhemmat sponsoroimaan tuollaisen hankinnassa. Luettuani keskustelua eteenpäin oli pakko pysähtyä erääseen viestiin ja tavata se noin neljä kertaa peräkkäin ihan hissukseen jotta sisäistäisin sen sanoman. Tämä äärimmäisen loistava apu CR:n opettelussa maksaa noin 150 euroa. Sataviisikymmentä. Anteeksi mitä. Muistelin nähneeni aivan täysin samanlaisen HIHS:ssa eikä se silloin noin kallis ollut, korkeintaan viisikymppiä. Vai oliko.

Epätoivon partaalle ajauduin myös kun teimme sponsorini kanssa pieniä laskelmia mitä centered riding -tuntini tulisivat maksamaan. 80 kilometriä suuntaansa tallille jo yksistään maksaa monta kymppiä ja siihen lisäksi (verrattaen halpa) 25 euron tuntihinta. Apua, apua, apua. Siinä vaiheessa manasin jälleen yliherkät ja varmasti häiriintyneet kyynelkanavani samalla kun mietiskelin vaihtoehtoja. Tulin siihen tulokseen että nyt alkoi armoton säästäminen, (lähes..) kaikki kesätyö-, syntymäpäivä- ja joululahjarahat saavat luvan mennä ratsastukseen. (Kun tarkemmin ajattelen niin niinhän ne oikeastaan on mennyt tähänkin asti, tosin vain tuntien sijasta vuokraukseen.)
Human Tool tosin saa luvan jäädä kaupan hyllylle, ainakin siihen asti kunnes voitan lotossa.