Tänään ei ollutkaan enää niin suuria ongelmia vasemman kyljen kanssa, keskityin siihen koko ajan ja vähän päällekin, nyrkitkin pysyi oikein päin :-)
Pakko oli tulla vähän hehkuttamaan...
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
lauantai 24. huhtikuuta 2010
sinänsä hengittäminen ei ole tarpeellista...
...näin ilmeisesti ajattelin eilen CR-tunnilla..
Ratsastin aivan upealla lusitano-miniatyyrillä, risteytysponilla nimeltä Rainbow Capt'n Nemo, aka "Nemo". Kun katselin ponia tytöllä joka meni ennen minua, olin ihan järkyttynyt: tuon tunnin ratsastajat keventelevät kuin se olisi aivan helppo ja mitään ylimääräisiä ponnisteluja vaatimaton asia, istuvat harjoitusravissa ilman että poni hyytyy tai lähtee kiitämään, LAUKKAAVAT upeasti jajaja... Muistin äkkiä millaista oli kuusi vuotta sitten katsella kokeneiden tuntia ja miettiä että voi hitsi, joskus mäkin osaan ratsastaa noin hyvin...
Respektini tyttöä kohtaan nousivat vielä ennestään kun kömmin ponin selkään ja lähdimme kävelemään uralla. Tai siis, näin olin ajatellut, mutta poni oli selvästi aivan hukassa, kiemurteli pää ylhäällä tehden avoja ja väistöjä sen oloisena että kohta muuten lähden ja lujaa... Mietin että juu, näin tasapainoisena täällä istun.. Muutaman ei-ehkä-niin-toivotun ravispurtin jälkeen alkoi poni hiukan rentoutua. Ratsastaja sen sijaan unohti hengittää ja lukkiutui kasaan painuneesta vasemmasta kyljestään, josta pääsemme takaisin siihen että poni jännittyi ja ratsastaja jännittyy enemmän ja sitten poni vielä...
Yritimme ravia.
> Millan saappaat hankaavat satulaan päästäen järkyttävää ääntä.
> Poni pelästyy.
> Milla pelästyy.
> Milla lukkiutuu eikä hengitä.
> Poni kuumuu.
> Tasapaino lähtee.
Tästä voikin sitten aloittaa uudestaan tuosta Yritimme ravia -kohdasta ja lueskella sitä vähän aikaa.
Ei, ei sitä niin pitkään kuitenkaan ehtinyt jatkua, koska Anne pelasti ponin saapasmöröiltä ja pyysi hakemaan sadeloimen. Kun olimme saaneet sadeloimen saappaiden ja satulan väliin, alkoi ravikin jo sujua.
Harrastimme vielä hiukan spurttailua, mutta niistä selvisimme ihan normaaleilla pidätteillä. Kun sain kevyeeseen raviin tahdin (jes, nyt sain senkin aina hetkittäin), poni oli aivan uskomattoman kevyt ja mukava ratsastaa!
Summataan:
Millan täytyy nyt alkaa venytella kunnolla vasenta kylkeä, koska se oli selvästi kasassa koko tunnin. Tuossa kuvassa näkyy inhottavasti kuinka vasen käsi laskee...
Hengitys ON oikeasti melkoisen tärkeää ja se kannattaa muistaa.
Nemo on ihan oikeasti ihan normaali poni joka toimii ihan normaaleilla avuilla vaikka se näyttääkin satuponilta, eikä se mene rikki jos teen väärin (tämä on varmaan näistä vaikein sisäistää.. :D).
Katse pysähdyksessä(kään) ei saa nauliutui ponin niskaan.
Hengitä. Se tulikin jo mutta parempi laittaa toisen kerran niin ei pääse unohtumaan.
On muuten oikeasti jännä miten ihminen voikin olla pitkään hengittämättä, menin varmaan monta kierrosta ennen kuin ihan oikeasti tajusin että Annen "Hengitä!" käsky tarkoitti sitä että ILMAA otetaan KEUHKOIHIN ASTI ja sieltä sitten myös ULOS. Eikä pelkästään sisäänsisäänsisään tai ulosulosulos. On muuten hartiat vähän kipeät, ei toki johdu jännittämisestäni...
Jep. Seuraavan CR-tunnin meinasin varata sitten kun olen opiskellut näitä juttuja kotona ettei ihan hävetä mennä sinne tyylillä "juu kyllä mä haluan kehittyä, en vaan ole tehnyt sen eteen mitään.." :D
Yritimme ravia.
> Millan saappaat hankaavat satulaan päästäen järkyttävää ääntä.
> Poni pelästyy.
> Milla pelästyy.
> Milla lukkiutuu eikä hengitä.
> Poni kuumuu.
> Tasapaino lähtee.
Tästä voikin sitten aloittaa uudestaan tuosta Yritimme ravia -kohdasta ja lueskella sitä vähän aikaa.
Harrastimme vielä hiukan spurttailua, mutta niistä selvisimme ihan normaaleilla pidätteillä. Kun sain kevyeeseen raviin tahdin (jes, nyt sain senkin aina hetkittäin), poni oli aivan uskomattoman kevyt ja mukava ratsastaa!
Millan täytyy nyt alkaa venytella kunnolla vasenta kylkeä, koska se oli selvästi kasassa koko tunnin. Tuossa kuvassa näkyy inhottavasti kuinka vasen käsi laskee...
Hengitys ON oikeasti melkoisen tärkeää ja se kannattaa muistaa.
Nemo on ihan oikeasti ihan normaali poni joka toimii ihan normaaleilla avuilla vaikka se näyttääkin satuponilta, eikä se mene rikki jos teen väärin (tämä on varmaan näistä vaikein sisäistää.. :D).
Katse pysähdyksessä(kään) ei saa nauliutui ponin niskaan.
Hengitä. Se tulikin jo mutta parempi laittaa toisen kerran niin ei pääse unohtumaan.
On muuten oikeasti jännä miten ihminen voikin olla pitkään hengittämättä, menin varmaan monta kierrosta ennen kuin ihan oikeasti tajusin että Annen "Hengitä!" käsky tarkoitti sitä että ILMAA otetaan KEUHKOIHIN ASTI ja sieltä sitten myös ULOS. Eikä pelkästään sisäänsisäänsisään tai ulosulosulos. On muuten hartiat vähän kipeät, ei toki johdu jännittämisestäni...
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
ongelma...
Eilen aloittelimme estekauden ja hyppäsin aivan ihanalla 18-vuotiaalla russtammalla Roosalla. Oli ihana tuntea miten poni kiisi esteelle nauttien joka hypystä ihan täysillä :D
Huomasin muuten että CR-tunnit olivat auttaneet tosi paljon kevyeen (Kevyeeseen? Suomi on vaikiaa..) istuntaani. Mulla on aina ollut jonkunasteinen ongelma sen kanssa, en jaksanut olla kevyessä istunnassa kauaa tai kaaduin eteen- tai taaksepäin. Nyt kun on jalkoja ja tasapainopistettä saatu raahattua vähän oikeammalle kohdalle, oli yllättävän helppoa olla kevyessä istunnassa koko pitkäsivu. Fiilis oli aika jännä :D
MUTTA nyt siihen ongelmaan, jos vaikka joltain löytyisi ratkaisu: kun istun alas satulaan, niin silloinhan vauhdin säätely toimii ihan hyvin (istuinluut ylös alas, energiavirtaus jenejene..). Mutta kun nousin kevyee(see)n istuntaan, alkoi poni vähän ajan päästä hidastaa vauhtia.
Hm, tässä vaiheessa ajatustauko ja mietiskellään ihan kunnolla. Tietysti siis se hidastaa, koska en anna sille ns. merkkiä istunnalla jatkaa eteenpäin tai polveni puristavat. Ja omasta mielestäni polveni eivät puristaneet.
Onko se nyt vaan kevyessä istunnassa niin, että täytyy unohtaa kaiken maailman ravin tahdittamiset (vrt. istuinluut) ja vaan olla joustavana selässä ja aina kaasuttaa pohkeilla?
Höh.
Tuo nyt kuulosti niin oudolta kun sen tuohon kirjoitin, mutta kun se jäi vaivaamaan ihan oikeasti.. :D
Huomasin muuten että CR-tunnit olivat auttaneet tosi paljon kevyeen (Kevyeeseen? Suomi on vaikiaa..) istuntaani. Mulla on aina ollut jonkunasteinen ongelma sen kanssa, en jaksanut olla kevyessä istunnassa kauaa tai kaaduin eteen- tai taaksepäin. Nyt kun on jalkoja ja tasapainopistettä saatu raahattua vähän oikeammalle kohdalle, oli yllättävän helppoa olla kevyessä istunnassa koko pitkäsivu. Fiilis oli aika jännä :D
MUTTA nyt siihen ongelmaan, jos vaikka joltain löytyisi ratkaisu: kun istun alas satulaan, niin silloinhan vauhdin säätely toimii ihan hyvin (istuinluut ylös alas, energiavirtaus jenejene..). Mutta kun nousin kevyee(see)n istuntaan, alkoi poni vähän ajan päästä hidastaa vauhtia.
Hm, tässä vaiheessa ajatustauko ja mietiskellään ihan kunnolla. Tietysti siis se hidastaa, koska en anna sille ns. merkkiä istunnalla jatkaa eteenpäin tai polveni puristavat. Ja omasta mielestäni polveni eivät puristaneet.
Onko se nyt vaan kevyessä istunnassa niin, että täytyy unohtaa kaiken maailman ravin tahdittamiset (vrt. istuinluut) ja vaan olla joustavana selässä ja aina kaasuttaa pohkeilla?
Höh.
Tuo nyt kuulosti niin oudolta kun sen tuohon kirjoitin, mutta kun se jäi vaivaamaan ihan oikeasti.. :D
perjantai 16. huhtikuuta 2010
kuntoilua part. 1
Voi sentäs mikä fiilis! :D
Nimittäin takana yhteensä 15 kilometriä pyöräilyä joiden välissä todellakin tasapainoa harjoittava tunti ratsastusta, kaikki tämä raikkaassa kevätsadesäässä. Pakko vähän hehkuttaa tästä pyöräilykauden avauksesta, nimittäin hyvään ratsastukseenhan kuuluu myös ratsastajan kunnon ylläpitäminen (joka ei talven aikana ollut ainakaan tällä lukiolaisella mikään mieltä ylentävä) :-)
Kotona laskin tuskastuneena minuutteja siihen kunnes oli IHAN PAKKO lähteä fillaroimaan tai olisi myöhästynyt, mutta heti kun olin tullut kotiin kuin kylmän suihkun kautta, oli jotenkin ihanan freessi olo käydä ihan oikeassa suihkussa ja laittaa mukavan kuivat vaatteet päälle ja käydä syömään.. Reidet kyllä lauloivat hallelujaa mutta mitäs pienistä! Huomasin että jossain alitajunnassa tätä fiilistä oli koko jäinen talvi odoteltu :-) Kannattaa pyöräillä, se on oikeasti ihan kivaa! :D
Ratsastustunnista. Ratsunani jälleen nuori issikkapoika Kalle, joka ennen laukkoja toimi oikein mukavasti istuntaa kuunnellen (tosin voi johtua myös siitä että olen vähän taas kehittynyt istuinluiden ja käsien liikkeen yhteensovittamisessa). Laukan nostettuani sain kokea melkoisen mielenkiintoisen pukkisarjan, tunnin edetessä niitä taisi tulla toinen, kolmas, neljäskin.. ainakin niin monta että huomasi herralla jääneen maastoilumode päälle. Se on ihan hassu poni :-) Loppuraveissa oli poni jo sen verran kiihtynyt laukasta että kaarteet alkoivat vähän venyä, ja tein sen virheen että istuntani korjaamisen sijasta napautin vähän voimakkaammin ulkopohjetta... tästä herra ei pitänyt yhtään ja tuloksena oli jopa vähän koomiselta näyttävä laukka """pyrähdys""" (suomeksi: poni laukkasi pitkänä ja hiiitaaasti, en ihan oikeasti osannut siirtää sitä raviin! :D ).
Huomasin että jäin herkästi käynnissä junnaamaan pohkeilla ja jumittamaan käsilläni VAIKKA ihan selkeästi huomasin että se vaan hidastaa ponia entisestään.. lisäksi käsieni "pehmentäminen" tarkoitti tänään taas sitä että nyrkkini aukesivat ja "pehmeä" tuntuma sitä ettei tuntumaa olut laisinkaan.. luulin jo että olin päässyt siitä tavasta. Tästä muuten olen joskus ennekin valittanut, ey? Haluisinkin nyt myös kuulla, että millaisia pahoja tapoja teillä on ratsailla?
Nimittäin takana yhteensä 15 kilometriä pyöräilyä joiden välissä todellakin tasapainoa harjoittava tunti ratsastusta, kaikki tämä raikkaassa kevätsadesäässä. Pakko vähän hehkuttaa tästä pyöräilykauden avauksesta, nimittäin hyvään ratsastukseenhan kuuluu myös ratsastajan kunnon ylläpitäminen (joka ei talven aikana ollut ainakaan tällä lukiolaisella mikään mieltä ylentävä) :-)
Kotona laskin tuskastuneena minuutteja siihen kunnes oli IHAN PAKKO lähteä fillaroimaan tai olisi myöhästynyt, mutta heti kun olin tullut kotiin kuin kylmän suihkun kautta, oli jotenkin ihanan freessi olo käydä ihan oikeassa suihkussa ja laittaa mukavan kuivat vaatteet päälle ja käydä syömään.. Reidet kyllä lauloivat hallelujaa mutta mitäs pienistä! Huomasin että jossain alitajunnassa tätä fiilistä oli koko jäinen talvi odoteltu :-) Kannattaa pyöräillä, se on oikeasti ihan kivaa! :D
Ratsastustunnista. Ratsunani jälleen nuori issikkapoika Kalle, joka ennen laukkoja toimi oikein mukavasti istuntaa kuunnellen (tosin voi johtua myös siitä että olen vähän taas kehittynyt istuinluiden ja käsien liikkeen yhteensovittamisessa). Laukan nostettuani sain kokea melkoisen mielenkiintoisen pukkisarjan, tunnin edetessä niitä taisi tulla toinen, kolmas, neljäskin.. ainakin niin monta että huomasi herralla jääneen maastoilumode päälle. Se on ihan hassu poni :-) Loppuraveissa oli poni jo sen verran kiihtynyt laukasta että kaarteet alkoivat vähän venyä, ja tein sen virheen että istuntani korjaamisen sijasta napautin vähän voimakkaammin ulkopohjetta... tästä herra ei pitänyt yhtään ja tuloksena oli jopa vähän koomiselta näyttävä laukka """pyrähdys""" (suomeksi: poni laukkasi pitkänä ja hiiitaaasti, en ihan oikeasti osannut siirtää sitä raviin! :D ).
Huomasin että jäin herkästi käynnissä junnaamaan pohkeilla ja jumittamaan käsilläni VAIKKA ihan selkeästi huomasin että se vaan hidastaa ponia entisestään.. lisäksi käsieni "pehmentäminen" tarkoitti tänään taas sitä että nyrkkini aukesivat ja "pehmeä" tuntuma sitä ettei tuntumaa olut laisinkaan.. luulin jo että olin päässyt siitä tavasta. Tästä muuten olen joskus ennekin valittanut, ey? Haluisinkin nyt myös kuulla, että millaisia pahoja tapoja teillä on ratsailla?
perjantai 9. huhtikuuta 2010
nopea tilannekatsaus
Missä Milla meneekään tällä ällistyttävällä urallaan Centered Riderina, katsomme nyt :D Valaistumisen taivalta on takana ( *luntti* ) melko tarkalleen neljä kuukautta, jonka aikana on tullut harjoiteltua joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän. CR-tunteja takana noin suurinpiirtein pyöristettynä viisi kappaletta, asioiden mietintään ja kotona kokeiluun menneitä tunteja moninkertaisesti enemmän. Ja halu kehittyä on kova.
Missä tällä hetkellä siis menen ratsastuksellisesti. Sanotaanko niin, että jos puoli vuotta sitten olisin rehvastellut olevani tasolla helppo B-helppo A, niin nyt kysyttäessä menisi miettimiseen muutama hiljainen minuutti ja pätkä armotonta pohdiskelua, sillä omaa tasoani en näillä perinteisillä kouluradoilla osaa sanoa. Voisin sanoa näin:
Ratsastaminen käynnissä onnistuu hetkittäin. Kun olen päässyt taas mukaan hevosen liikkeeseen, saanut lonkat irtonaisiksi ja hartiat ja olkapäät rennoiksi, katseen laajaksi ja niskan pitkäksi, käden joustavaksi ja jalat rennoiksi, voisin jopa uskaltaa sanoa että osaan ratsastaa käyntiä. Kunnes pitkä sivu loppuu ja kulma alkaa ;-)
Kääntäminen käynnissä on ajoittain ongelmallista. Miten voi olla niin paljon liikkuvia osia! Harjoittelulla olen saanut käteni joustavammaksi ja sisäohjaa hellemmäksi, mutta istuntani saattaa ajoittain antaa merkkejä joiden johdosta saan hevosen kävelemään avotaivutusta etäisesti muistuttavaa liikettä uraa pitkin. En voi silti sanoa etteikö kääntämiseni ole parantunut.
Pysähdys käynnistä, tässä on jotain niin vaikeaa ettei ole tosikaan! Ajattelen istuvani raskaasti ja hidastavani istuinluilla hevosen jalkojen liikettä. No tähän asti se vielä onnistuu ja hevonen lyhentää askeltaan. Sitten kun täytyisi pysähtyä paikalleen hiljaa seisomaan ilman liikettä eteenpäin niin reiteni jännittyvät, istuin nousee penkistä ja pohje irtoaa hevosen kyljistä. Ja kädet lukkiutuvat. ARH.
Siirtyminen harjoitusraviin muistuttaa pikemminkin joko käynnin kiihdyttämistä tai ratsastajan hyppelemistä keskenään satulassa. Lopulta hevonen siirtyy raviin neljäksi askeleeksi jonka jälkeen se taas hyytyy koska ratsastaja ei vielä osaa tahdittaa ravia istunnallaan.
Keventäminen on parantunut. Löydän mukavasti tasapainon ja yksi alas-kaksi ylös -harjoitukset toimivat mukavasti. Tosin vieläkin kevennän liikaa eteen... Kääntyminen onnistuu myös hetkittäin.
Katse on nyt muutaman viikon aikana parantunut huimasti! Enää ei ole suurempia tarpeita tuijottaa hevosen niskaa, paitsi tietysti jos menen sekaisin askeleesta (mikä ei ole kovinkaan tavatonta.. :D)
Laukkaa en ole vielä CR-tunneilla harrastanut. Nyt muistan ne hetket seitsemän vuoden takaa kun innolla odotti sitä tuntia kun pääsee karauttamaan laukassa pitkin kenttää.. Ne tunteet olivat melkoisen pelonsekaisia : D
Tämä on ympäripyöreästi Millan CR-taso. Melkoisen huimaa.
Mitä tästä voisimme sumsummarummata? Sen että neljän kuukauden harjoittelulla tästä on ehkä ihan hyvä lähteä ja ehkäpä sitä kehitystäkin on tapahtunut jonkun verran :-)
Ja sitten vielä! 23. päivä on CR-tunti piiiitkästä aikaa!
Missä tällä hetkellä siis menen ratsastuksellisesti. Sanotaanko niin, että jos puoli vuotta sitten olisin rehvastellut olevani tasolla helppo B-helppo A, niin nyt kysyttäessä menisi miettimiseen muutama hiljainen minuutti ja pätkä armotonta pohdiskelua, sillä omaa tasoani en näillä perinteisillä kouluradoilla osaa sanoa. Voisin sanoa näin:
Ratsastaminen käynnissä onnistuu hetkittäin. Kun olen päässyt taas mukaan hevosen liikkeeseen, saanut lonkat irtonaisiksi ja hartiat ja olkapäät rennoiksi, katseen laajaksi ja niskan pitkäksi, käden joustavaksi ja jalat rennoiksi, voisin jopa uskaltaa sanoa että osaan ratsastaa käyntiä. Kunnes pitkä sivu loppuu ja kulma alkaa ;-)
Kääntäminen käynnissä on ajoittain ongelmallista. Miten voi olla niin paljon liikkuvia osia! Harjoittelulla olen saanut käteni joustavammaksi ja sisäohjaa hellemmäksi, mutta istuntani saattaa ajoittain antaa merkkejä joiden johdosta saan hevosen kävelemään avotaivutusta etäisesti muistuttavaa liikettä uraa pitkin. En voi silti sanoa etteikö kääntämiseni ole parantunut.
Pysähdys käynnistä, tässä on jotain niin vaikeaa ettei ole tosikaan! Ajattelen istuvani raskaasti ja hidastavani istuinluilla hevosen jalkojen liikettä. No tähän asti se vielä onnistuu ja hevonen lyhentää askeltaan. Sitten kun täytyisi pysähtyä paikalleen hiljaa seisomaan ilman liikettä eteenpäin niin reiteni jännittyvät, istuin nousee penkistä ja pohje irtoaa hevosen kyljistä. Ja kädet lukkiutuvat. ARH.
Siirtyminen harjoitusraviin muistuttaa pikemminkin joko käynnin kiihdyttämistä tai ratsastajan hyppelemistä keskenään satulassa. Lopulta hevonen siirtyy raviin neljäksi askeleeksi jonka jälkeen se taas hyytyy koska ratsastaja ei vielä osaa tahdittaa ravia istunnallaan.
Keventäminen on parantunut. Löydän mukavasti tasapainon ja yksi alas-kaksi ylös -harjoitukset toimivat mukavasti. Tosin vieläkin kevennän liikaa eteen... Kääntyminen onnistuu myös hetkittäin.
Katse on nyt muutaman viikon aikana parantunut huimasti! Enää ei ole suurempia tarpeita tuijottaa hevosen niskaa, paitsi tietysti jos menen sekaisin askeleesta (mikä ei ole kovinkaan tavatonta.. :D)
Laukkaa en ole vielä CR-tunneilla harrastanut. Nyt muistan ne hetket seitsemän vuoden takaa kun innolla odotti sitä tuntia kun pääsee karauttamaan laukassa pitkin kenttää.. Ne tunteet olivat melkoisen pelonsekaisia : D
Tämä on ympäripyöreästi Millan CR-taso. Melkoisen huimaa.
Mitä tästä voisimme sumsummarummata? Sen että neljän kuukauden harjoittelulla tästä on ehkä ihan hyvä lähteä ja ehkäpä sitä kehitystäkin on tapahtunut jonkun verran :-)
Ja sitten vielä! 23. päivä on CR-tunti piiiitkästä aikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)