lauantai 30. huhtikuuta 2011

Ilmoitusluontoosta asiaa

Kiireinen lukiolainen ilmoittaa lähtevänsä Wieniin ensi viikoksi - eli luultavasti pari seuraavaa viikkoa on aika hiljaista. Jooo, tiedän että olen Huono Bloggaaja koska jätän blogin toissijaiseksi mutta nyt on kyllä pakko sanoa että kaikki muu menee vähän edelle.... Tänä viikonloppuna kirjoittelen pari esseetä ja tutkielman, jotta voin sitten ensi viikonloppuna tehdä viikon ajalta kaikki läksyt (koska taisin unohtaa jättää kirjat kouluun), ratsastelen jossain vaiheessa ensi viikolla ja pakatakin pitäisi tänään ja huomenna. Ja siivota.

Kyllä vähän infoan viime kouluvalmennuksesta. Tuntui, että heti kun istuin hevosen selkään, kaunis ja huolella pinoiltu kurssipalikkapino romahti ja tein taas ihan samoja virheitä kuin aikaisemmin... Jalan kanssa yritin olla varovainen ja olla pumppaamatta, yritin muistaa pitää ylävartalon linjassa... Huoh.
Toisaalta, nyt kun jälkeenpäin olen katsellut videota tunnista ja verrannut sitä muutaman viikon takaiseen, huomaan että istun itse asiassa paremmin ja eleettömämmin vaikka sainkin tehdä paljon enemmän töitä että saisin Eetun tajuamaan että pohje = eteenpäin. Ehkä mulla vielä onkin toivoa! :D

Pari päivää valmennustunnin jälkeen kävin ratsastelemassa kevyesti kentällä ja Eetu yllätti! Poni oli kiva kaulastaan ja pohkeitakin ymmärrettiin paremmin. Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä :)

Hauskoja vappuja kaikille!!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Sneak Peak

Pari tuntia sitten kotiuduin CR-kurssilta. Viikonloppu oli todellakin intensiivinen ja KOKONAISVALTAISESTI KEHITTÄVÄ. Tässä vähän esimakua mitä tuleman pitää kun joskus kykenen järkevään mietintään ja tänne kirjoittamaan:

  • Kurssihevosenani kärsivällisesti toimi FWB-ruuna Vito, joka on aivan mahtava ponipakkaus. Herkkä kuin mikä, mutta hyvinkin anteeksiantava ja sainkin rauhassa korjata esimerkiksi laukassa jännityvän alapohkeen.
  • Hermostuin laitteelle, joka herjasi korvan juuressa aina, kun tasapainoni horjahti. "JOO JOO MÄ KORJAAN MÄ KORJAAN TULE ITE RATSASTAA!!". Kuulen varmaan seuraavat kolme viikkoa päässäni: "right. right. right. right. back. right. left. front. right. right." 
  • Tajusin viimein, että "enemmän ylös vasemmalta" ei tarkoita "nojaudu vasempaan jalustimeen". Päinvastoin kevennä painoa vasemmalta jalustimelta ja nipistä kylkeä. Ja ajattele käännös eteen, ei taakse. Ja pidä se sisähartia linjassa. Mutta ei liikaa, muuten se vasen puoli romahtaa......


  • Sentin kurakerroksen alta löysin hevosen.


  • Opettelin venyttelemään ratsastustunnille.


  • Istuin mukana muutamassa passageaskeleessa liinan päässä. Tosin heti kun Anne kertoi tämän mulle, reaktioni oli salamannopea TÄH ja huolellisesti kasaamani palikkapinon kokoaminen...


  • Pääsin höpöttämään hevosista ja viettämään aikaa ihanien heppaihmisten kanssa. :-)

Kurssi oli todellakin aivan mahtava, opin paljon ja vähän päälle, ja aivot työskenteli yötä päivää... Nyt onkin vähän..... väsynyt olo :D

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Älä mieti, tunne

Sain ratsastaa tänään CR-tunnilla tosi hauskalla suokkitammalla, jonka kanssa ollaan melkein jo vanhoja tuttuja. Kerran aikaisemmin siis olen tällä neidolla ratsastanut. Tammalla on ihan päinvastainen reaktio epätasapainoiseen ratsastajaan kuin Eetulla, lähdetään siis alta pois. Vaikka vähän taisimme kaahailla ympäriinsä niin tosiaan paras sana kuvaamaan tuota "Norsuhevosta" on hauska (:

Anne kysyi, olisiko jotain tiettyä ongelmakohtaa mihin tahtoisimme keskittyä. Back to basics oli toiveena, ja lisäksi olisi tosi kiva saada tietää miksei se hevonen käännykään... Kuulostaapa yksinkertaiselta näin kirjoitettuna!

Back to Basics
Aluksi Annen täytyi suoristaa mieletön notko selässäni. Olin heti selkään noustuani tuntenut miten väärin lantioni on, mutta pah, mitäs korjauksista...
Alaselkä täytyy siis jättää rennoksi, vaikka nostamalla jalat satulan eteen. Tässä hakeudutaan keskelle satulaa, missä istuinluut tuntuvat selkeimmin. (Milla sai liukua ainakin kymmenen senttiä eteenpäin, eh ohohups.) Alaselkä päästetään rennoksi esimerkiksi keikauttamalla lantio vartalon alle, vetämällä häntää koipien väliin, häntäluuta kohti leukaa... Tapoja on monia ja on yksilöllistä mikä sopii kenenkin kropalle ja tuntemuksille parhaiten.
Tässä vaiheessa Millalla yleensä hartiat lysähtävät eteen ja leuka säestää, muodostaen kauniin neandertalilais-ilmeen. Seuraavaksi pitääkin ajatella selkää seinää vasten, niin että niska venyy ja "aukeaa". Linjan korva-hartia tulee olla täysin pystysuora, pää siis hartioiden päälle! Niska on yksi tärkeimmistä muuttujista ratsastajan kehossa, kun se pääsee romahtamaan, ei ole toivoakaan että muu keho säilyttäisi tasapainon. "Leuka ylös!" käsky menee samaan ristiriitaisten merkkien sarjaan kuin "Kantapäät alas!". Usein leuan ylös nostaminen ensinnäkin jännittää leuan mutta myös lyttää niskan nikamat ja aiheuttaa esimerkiksi pään tai jonkin muun ratsastajan ruumiinosan heilumisen, koska liike ei pääse jatkumona kypärännupista ylös.
hyvä esimerkki kuinka "pää on irti seinästä"...
syksy 2010

Aivot narikkaan (ainakin osa)
Ratsastus on todella vahvasti tunnelaji. Kun hevonen on liikkeessä, ei voi jäädä miettimään, mittailemaan ja analysoimaan. Ratsastus on flow-tyyppinen tila, missä asioiden pitää antaa tapahtua, hevosen rytmissä, kavioiden lyönnit maahan taustamusiikkina.
Toinen aivojen puolisko (olisiko ollut oikea..) ohjailee tunteita, se toinen käsittelee tietoa. Tämä "tietopuolisko" saa työskennellä täysillä silloin, kun ollaan siinä kentän keskellä "Milla tuleppa tänne" -pyynnön jälkeen ja kun mietiskellään syitä, seurauksia, korjauksia ja elämän tarkoitusta siinä sivussa. Silloin yleensä asiat tuntuukin todella helpoilta: niin tietysti, koska teen A, tapahtuu B, ja korjatakseni minun tulee tehdäkin C. Liikkeessä ei ole aikaa miettiä kehityskulkua A-B-C, vaan tietopuoliskoaivojen täytyy väistyä tunteen tieltä. Korjaukset ovat ohimeneviä välähdyksiä, ilman analysointeja ja miettimistä. Lyhyitä muutaman sanan käskyjä, "vasen ylös".
Yhdistin tämän kääntymisongelmaan: kun esimerkiksi juttelin jonkun kanssa selästä käsin ja käännyin automaattisesti pitkän sivun keskeltä takaisinpäin jotta kuulisin maassa seisovan ihmisen, en jäänyt pohtimaan: "Kääntyyköhän tämä nyt?". Ei ollut vaihtoehtoa etteikö hevonen olisi kääntynyt, koska oli Tunne, minä ja hevonen, yhteys hevosen jalkoihin ominani, kääntyminen oli luontaista.
Mutta heti, kun Ratsastan: puolipidäte, kääntyyköhän, varmuudeksi toinen puolipidäte, asetus, kääntyyköhän, no ei kääntynyt, kehon korjaus, ohja, pohje. Tuloksena on silti lapa edellä junnaava hevonen. Jos olisin jonkin ihmeen kaupalla päässyt tilaan, jossa en mieti kääntymistä ja aloitan voltin "aivot narikassa", niin varmasti viimeistään puolessa välissä volttia herään: "Apua, mun vasen puoli alkaa jäädä jälkeen, joten joudun A-B-C." Tulos on sama.

flow?
syksy 2010

Alas, ulos ja lenkille
Tulimme alas hevosten selästä ja lähdimme taluttamaan niitä maneesin toiseen päähän ja takaisin. Anne käski ottamaan pari juoksuaskelta, ja vähän hölmistyneenä tottelin. No enkös lähtenyt juoksemaan aina ja poikkeuksetta vasemmalla jalalla. Oikealla aloitus ei vaan tuntunut järkevältä kun sitä alkoi maistelemaan!
Tämä sama toispuoleisuus heijastuu ratsastukseen, varsinkin kevennykseen. Vasen aloittaa, se jää ikäänkuin tukijalaksi, kun oikea kylki jää kasaan ja vasen venyy. Tämän korjaamiseen sain kotiläksynä tehdä harjoitusta, jossa seison maassa oikea jalka tukijalkana. Tästä nostan vasenta lonkkaa niin, että kylki lyhenee kunnolla. Liike ei saa lähteä taaksepäin, vaan sen täytyy tuntua tuossa jalan taitekohdassa, öö, koukistajassa? :D Samalla täytyy tarkistaa että keho pysyy suorana. Tätä liikettä käytän myös hevosen selässä nostamassa vasenta puoltani. Joskus korjaus "vasemmalta enemmän ylös" meneekin överiksi ja siitä tulee "vasemmalta jalustimelta enemmän vauhtia", jolloin tulos on vähän +-0-1...
Lisäksi tuo talutusharjoitus oli hyvä siltä kannalta, että siinä pääsi tunnustelemaan omaa aktiivisuutta jalkojen nostelun suhteen. Jotkut ihmiset laahaavat jalkoja perässään, samoin kuin hevoset jotka liikkuvat "takajalat tallissa", kun taas joiltakin sujuu luonnostaan jalkojen pitäminen kropan alla sen kummempia ihmettelemättä. Tämä jäntevyys, yllätys yllätys, seuraa satulaan.

Sain taas tunnista todella paljon! Toivottavasti onnistuin ympäriinsä lentelevien ajatuksieni kokoamisessa jonkin asteen järkevyydeksi.. :-)

***

Ensi viikonloppuna lähdenkin ottamaan ihan kunnon annoksen CR:a Helénin Ratsutilan kahden päivän kurssille... Hihi ja jaksan mukamas odottaa, täytyy ottaa muistivihko mukaan :D

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Asiasta ja vähän sen vierestä

...ongelmana on ilmennyt se, että kovasti haluaisin kirjoittaa mutta aihetta ei oikein ole. Aivot eivät ole toiminnassa syvälliseen pohdiskeluun, tai oma ratsastamiseni on "murtovaiheessa" (=olen keksimässä jonkun jutun miksi joku toinen juttu tapahtuu mutta jota en saa ihan vielä keksittyä) jolloin en pysty sitä analysoimaan. Enkä joka viikko viitsi tulla tänne vain listaamaan syitä miksi ei tällä viikollakaan tekstiä irtoa.
SIISPÄ, aloittelin kakkos(eikun kolmos-)blogin, Kirjotusvireessä. Toimintaperiaate on, että jos teitä alkaa ahdistamaan ja/tai ärsyttämään kun ei se koskaan kirjoita, käykää huviksenne kurkkaamassa Kirjotusvireestä (joo, taivutus oikeasti olisi Kirjoitusvireessästä mutta se näyttää ja kuulostaa niin tyhmältä että itselleni suomilla oikeuksilla kutsun sitä nyt Kirjoitusvireestä)
*ajatuskatko koska tungen noita sulkuja nyt joka paikkaan*
....että mikä mahtaisi Palikan elämää tällä kertaa ravistaa suuresti. Koulu, koulu, koulu, vaiko kenties koulu. Yleinen laiskuuskohtauskin on hyvin mahdollinen. Tällöin en tietysti kehtaa Palikkaratsastajaan tulla ölisemään sen hetkisiä tuntemuksia ylipäätään mistään. Silloinhan postaukset olisivat tällaisia:

asiogyumovui eiorjied.
s.

Ja niitä emme halua. Tänne siis, Kirjotusvireeseen (Kirjotusvireessään?) kyllä.

> KIRJOTUSVIREESSÄ.

Sitten vähän asiasta, koska tuossa oli jo pitkä pätkä sen vierestä. Eetupoika on ollut oikein mukavalla tuulella, tosin kesä ja lämmin yhdistettynä kenttäilyyn equals Eetun mielestä löllöilyä. Ihmetys oli suuri, kun pitikin Kouluvalmennuksessa olla ihan yhtä reipas kentällä kuin maneesissakin! Varmasti hämmentävää.
Viime tiistaina kävin siis Kouluvalmennuksessa Eetun kanssa, ja suunnitelmissa on nyt alkaa käydä niissä useammin.
Totuttelemista on ollut siinä, että nyt korjataan hevosta, ei ratsastajaa. Olenkin tehnyt paljon töitä jotta "eteen"-käsky tarkoittaisi ensimmäiseksi sitä, että tarkistan oman istuntani, ja vasta sen jälkeen annan avun. On ollut tosi vaikeaa, mutta samalla hirvittävän palkitsevaa, analysoida sekunneissa koko oma istunta ja yrittää tehdä korjaus. Minullehan on ollut ongelmana se, että jään liikaa miettimään, jolloin koko liike hidastuu. Nyt, kun joku on koko ajan patistamassa, pitää tsempata nimenomaan nopeudessa.
Tietysti se, että joku ei ole muistuttamassa esimerkiksi liikkeestä jäävästä ulkohartiasta, saa aikaan sen, että teen paljon virheitä. Paljon. Jään kevennyksestä todella helposti jälkeen, ja käsi jännittyy herkästi. Onneksi myös Kouluvalkku tietää, mihin ratsastuksellani pyrin, ja muistuttaa aina ehtiessään istunnastani. Jalka ei saa jäädä hetkeksikään pumppaamaan, ja jos käden jännittyneisyys alkaa lähentyä "vetotuntumaa", noottia seuraa. Kiitos!

Pst. Toivottavasti kesä alkaa mahdollistaa myös kuvien saamisen... Pidetään peukkuja...

lauantai 9. huhtikuuta 2011

terkkuja koeviikolta

...kyllä, tähän kirjoittamattomuuteen on Hyvä Syy. Koeviikko oli mukavasti päällä ja viikonloppuna olin menossa koko ajan, nyt on hengähdystauko ennen huomista :D

Viime viikon CR-tunnista. Teen nyt paljon lyhyemmän sepustuksen koska jotenkin nyt on luova kirjoittaminen täysin hukassa, ollut jo pidemmän aikaa eli kirjoittamiset ovat olleet tavallaan "pakkopullaa" - kovasti tahtoisi selittää mutta kun ei sanoiksi osaa laittaa!

Saimme jo taas alkukäynneistä kehuja, Eetu oli kivan pirteänä :) Ohjia aloin keräilemään harjoituksella, jossa ratsastin viisi askelta lyhyempää käyntiä ja samalla lyhensin ohjia muutamalla sentillä. Sitten askelta pidennettiin kymmenen askeleen ajaksi, muistaen kuitenkin tehdä se hevosen tahdissa, ei yhtäkkiä lykkimällä lantiolla. Eetu alkoi kuunnella istuntaa mukavasti ja sain ohjat kivuttomasti keräiltyä, yleensä ongelmana on se että ohjat käteen -> pää ylös jännittyneenä. Nyt pää oli ylhäällä mutta ei niin jännittynyt kuin voisi olla :D Olin tyytyväinen siihen että Anne sanoi käteni joustavan mukavasti myös tiukemmalla ohjalla, jee!

Seuraavaksi kevyessä ravissa tehtävänä oli saada ennen kulmaa siirtyminen pariksi askeleeksi käyntiin josta taas ravia, ympyrä päätyyn tai keskelle ja suoristuksen kautta käyntisiirtyminen taas. Ohjaus oli vähän hukassa, keskiympyrä varsinkin näytti joskus joltain ylilevahtaneelta neliöltä. Eli ei ainakaan ympyrältä. Siirtymiset käyntiin ja raviin sain mukavasti ajoitettua, kunhan muistin pitää jalan tarpeeksi nopeana ja kevyenä. Usein on niin (ainakin Eetulla), että mitä kovempi pohje on, tai mitä voimakkaammin sitä käyttää, sitä vähemmän hevonen liikkuu eteenpäin. Pohkeella potkaiseminen saa toki reaktion eteen, mutta onko se tie herkkyyteen? Hevonen on juuri sellainen, millaiseksi sen ratsastaa.

Kevennyksessä minun täytyi keskittyä siihen, että yläkeho on tarpeeksi edessä ja katse korvien välistä eteen. Ei korviin, vaan niiden välistä ylös.
Taas kerran huomasin, miten herkkä Eetu on ja kuinka hyvin se peilaa ratsastajaa. Kun oikea puoleni on liikkeestä jäljessä, kääntyy hevosen nenä oikealle ja toisin päin.

Laukannostoihin saimme aivan uskomattoman paljon apua! Nostot tehtiin ympyrällä käynnistä, mikä on paras tapa varmistua että laukka todellakin nousee eikä hevonen ajaudu kiitoravin kautta laukkaan.
Ongelmanani on ollut se, että olen lähtenyt työntämään ja tönimään hevosta laukkaan. Tosiasiassa tällöin vain jarrutan entisestään. Valmennustunti upealla tukkajumalasuokilla teki kuitenkin niin hyvää, että nyt pystyin istumaan ja odottamaan.
Käynnissä hain aluksi tuntuman liikkeeseen. Tärkeää oli pysyä noston ajan keskellä hevosta. Nyt nostin laukan pelkästään sisäpohkeella, ilman istuinluiden pyöräyttämisiä tai muita. Vein siis sisäpohkeen eteen, puristamatta, painamatta. Jos en saanut haluamaani reaktiota, muistutin raipalla. Vaati monen monta toistoa että ravin sijasta nousikin laukka, mutta tuon CR-tunnin jälkeen laukka on noussut joka kerta uskomattoman helpolla! Vasen laukka on Eetulle (ja kuskille ilmeisesti) vaikeampi kuin oikea, jota poni tarjoaa jatkuvasti, mutta sen ongelman ratkaisimme viime tiistaina siten, että ratsastin ulkopohkeen kunnolla "läpi", ettei Eetu pääsisi siksakkaamaan ulospäin. Istun siis jotenkin vinossa jolloin Eetun on entistä vaikeampi nostaa vasenta laukkaa?

Laukkojen välissä tehtiin käynti-pysähdys -siirtymisiä. Pysähdyksestä käyntiin siirtyminen voi tapahtua joko etu- tai takavetoisesti, ja oikeaoppinen siirtyminen lähtee takaa. Jos etujalat lähtevät viemään askellajia, siirtymisestä tulee pitkänomainen ja löysä.

Laukkojen jälkeen Eetu oli todella upea! Kevyt, herkkä ja reipas! Ja ihan ilman juoksutuspiiskaa! :D
Teimme kolmikaarista kiemurauraa kevyessä ravissa, ja jokaisen suoristuksen kohdalla siirryimme käyntiin aluksi muutaman, ja lopulta vain kahden askeleen ajaksi. Yleisesti ottaen harjoitus meni tosi kivasti, mutta muutama siirtyminen tuli kuin kellottaen! Eetu säilyi reippaana ja positiivisena koko ajan.
Kun kevyessä ravissa hidastin käyntiin, heilahdin yläkeholla taakse aika usein. Kun keskityin pitämään keskivartalon lihakset töissä ja kehon oikeasti jalkojen päällä koko ajan, pysyin suorassa. Liike hidastui siis eteenpäin, ei taakse!

Loppuravit olivat hienoja. Kun Anne sanoi maagiset sanat "tanssita sitä!", tuntui että koko paketti ryhdistäytyi (: Eetu sai kehuja liikkeistään, kuulemma kunhan pääsee itsensä kanssa tasapainoon niin liikkeistä tulee upeat.

Tuo CR-tunti oli mieletön harppaus eteenpäin. Eetu on ollut kevyt, tasainen ja herkkä ratsastaa, laukat ovat nousseet moitteettomasti. Vau :) Tosi positiivista on se, että Eetu on ollut reipas olematta liitokavio. Eli siis mitä tarkoitan, on se, että muutos on luultavasti melkoisen pysyvä sillä selkeästi nykyään "perus-Eetu" on muutaman asteen reippaampi kuin pari viikkoa sitten! :)