perjantai 19. maaliskuuta 2010

the day i missed riding ring so much

Kävinpäs taas muistelemassa CR:ia ihan tunnilla asti :D Kun lähdimme täältä Mäntsälän päästä oli keli mitä ihanin, muutamaa pientä lumihiukkasta lukuun ottamatta. Tai toivathan nekin tiettyä tunnelmaa jossa oli ihana ratsastaa.. Enivei, köröttelimme noin puolisen tuntia kunnes huomattiin että hetkonen, tässä ei meinaa eteensä nähdä kun lunta tuiskuaa kuin sieltä kuuluisasta Esteristä. Loimme kauhukuvia siitä kuinka Anne laittaisikin viestiä että juu sori, täällä sataa lumiukkoja ja myrskyää, ei tuntia... Ja eikös heti seuraavalla hetkellä tullutkin Annelta viesti :D Onneksi sisältö ei ollut sama mitä ajattelimme, saatiin tietää ratsut, ja kukaan ei nyt varmasti arvaa kenellä Milla meni. No Midaksella tietysti (heh heh) (-;

Hei anteeksi, olenpas nyt perjantaituulella :D

Näin. Tallilla todellakin satoi lumiukkoja ja tuuli, ei kuitenkaan vielä myrskylukemissa. Kun tulimme kentälle, Midden hyperaktiiviset korvatutkat lakkasivat kääntyilemästä ja alkoivat tiirailla kentän vieressä olevalle pellolle päin. Ponin järkytykseksi pari kettua hyppeli metsään ihan kentän vierestä, onneksi herra pysyi sivistyneesti nahoissaan ja tyytyi vain tuijottamaan ilmeisen järkyttyneessä tilassa silmät ja sieraimet lautasen kokoisina pellolle päin.

Noustuani selkään ja käveltyni pari kierrosta, kehotti Anne minua pysäyttämään ja sanoi että katsellaanpas Milla tota sun istuntaasi vähän. Pakko oli jotain surkeaa selitystä tähän istuntani romahtamiseen yrittää, ja aloin selittää kuinka olen kotona treenaillut katsetta ja sitten olenkin huomannut kuinka muu kroppa on ihan väärinpäin ja että no on jalustimetkin aika lyhyet... Sain kuitenkin etsiä taas istuinluut heittämällä jalat satulan eteen ja siitä laskemalla ne takaisin paikoilleen. Ongelmanani oli alussa ollut se, että olin painanut kantapäitä alas (luulin jo että olin päässyt siitä tavasta..), jolloin siirryn istumaan satulan takakaarelle. Nyt jalkojani siirrettiin taas lonkista lähtien alaspäin (jolloin tuntui että ne olisivat tooosi takana) jolloin tasapainoni oli jälleen paljon parempi.

Pikkuhiljaa aloin taas tuntea takajalkojen liikettä ylös ja saamaan ne mukaan myös istunnalla ja rennolla ristiselällä. Kun käynti alkoi uralla sujua, siirryimme harjoitukseen, jossa teimme täyskaarrot heti jokaisen kulman jälkeen, eli pysyimme koko ajan samalla pitkällä sivulla. Huomasin että vaikka poni tekikin lumipyryä vasten aavistuksenomaista avoa, käännyimme ainakin yleensä suurinpiirtein siinä missä olin suunnitellut. Kun lisäsimme harjoitukseen vielä voltin pitkän sivun keskelle, alkoi olla niin paljon liikkuvia osia että sai ihan tosissaan laittaa sata prosenttia peliin. Tämähän tarkoitti minulla tietysti sitä, että aloin tuijottaa hevosen niskaa ja kaulaa. Yllätys yllätys, tällöinhän kääntyminen pissi kokonaan. Kun muistin katsoa eteenpäin, kääntymiset olivat jopa siedettäviä!
Oikealle kääntymisen mysteeri selvisi myös, nimittäin ihmettelin kun eivät hevoset suostuneet sinne päin kääntyä. Syyksi löytyi vasen lonkkani, joka painuu alemmas kuin oikea lonkkani, joten painoni on ulkona eikä hevonen pääse kääntymään. Kun laskin oikeaa lonkkaa ja ajattelin vasenta lonkkaa ja istuinluuta koko aika ylös, oli vasta silloin liike oikeanlaista...
Jouduin myös antamaan pohkeita, ensimmäistä kertaa CR-tunneilla :D Käynnissä tämä tarkoitti sitä, että kun vasemman puolen lonkka laski (eli hevosen vasen takajalka nousee), annetaan saman puolen pohkeella merkki, ja toisinpäin. Eli pohkeita annetaan vuorotellen.

Kun olimme menneet tätä noin vartin, Anne kysyi että haluammeko vielä jatkaa tässä säässä. Pikaisen pohdiskelun päätteeksi tulimme siihen tulokseen että kokeilemme vielä ravia. Otimme kevyttä ravia ja teimme pääty-ympyrät kummallekin lyhyelle sivulle. Ajoittain jopa onnistuin kevennyksessä ja olin tosi ylpeä itsestäni :D Kääntyminenkin sujui mainiosti, muutamaa kommunikaatio-ongelmaa lukuun ottamatta.
Pitkillä sivuilla kevensimme kahden askeleen ajaksi ylös ja kävimme satulassa yhden askeleen ajaksi. Tämä on loistava tapa testata tasapainoa, ja olin todellakin iloisesti yllättynyt kun kaksi ylös-yksi alas -kevennys sujui helposti! Olen siis pääsemässä jyvälle ;-)

Päätimme jatkaa vielä tuntia, koska sää oli tuntunut huomattavasti helpommalta ravissa. Teimme uralla seuraavanlaisia siirtymisiä: kymmenen "normaalia" käyntiaskelta - viisi askelta lyhennetyssä käynnissä tahti säilyttäen - viisi askelta aavistuksen lyhennettyä harjoitusravia. Tätäkin aion kokeilla kun seuraavan kerran ratsastan itsenäisesti! Käynnin lyhentäminen sujui helpommin kuin olin luullut, istuinluut ottavat silloin "lyhyesti" askelta ja reilusti ylöspäin. Raviin siirtymistä täytyy treenailla, Midde ei oikein ymmärtänyt mitä yritin pomppia selässä.. Kun siirtymisessä ikäänkuin "pompautetaan" takajalka istuinluulla raviin. Jos sain Midden siirrettyä raviin, en saanut ravia pysymään yllä vaan poni hyytyi heti kahden askeleen jälkeen.. Sain tehtäväksi ajatella enemmän istuinluilla ylöspäin, ei niinkään sivulta sivulle.

Huomaamattamme olimme menneet kokonaisen tunnin tässä varsin mahtavassa säässä, jota ei sitten loppujen lopuksi enää huomannutkaan :-) Hevoset olivat kylläkin sentin paksuisen lumikuorrutteen alla, ja Millan meikit tyylikkäästi pitkin poskia..


Uusimmassa Hippoksessa oli muuten mainos Ratsastajan Kunto-oppaasta. Tällainenhan on ihan pakko saada! Voisin alkaa käyttää muutenkin vähän enemmän aikaa johonkin muuhun kuin koneella istumiseen..

lauantai 13. maaliskuuta 2010

pakollinen pikahehkutus

Jes, jes, jes! Ihan ihkaensimmäistä kertaa tänään "normitunnilla" sain yhden tietyn ponin kulkemaan hyvin ja reippaasti takajaloilla allensa polkien, pelkästään päättämällä että nyt ei muuten laiskotella! Otin harjoitusravissa oikein reippaan ja jäntevän istunnan ja venytin ponin askelta istunnalla, ajattelemalla istuinluita vuorotellen eteen-ylös. Ja vautsi mikä tunne oli kun poni alkoikin koota itseään ja aavistuksen venyttää askeltaan :D Kyseessä on siis parikymppinen ponipappa, joka ei ihan vetreimmässä kunnossa kumminkaan enää ole (:

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Kursseja tulee ja menee

Nimittäin 2.5. olisi täytynyt mennä Anne Helénille viikonlopun mittaiselle CR-kurssille mutta valitettavasti homma peruuntui..
Kuitenkin jo nyt on nokka kohti uusia kursseja, nimittäin Virolahdella, Talli Whiterslakessa on 24.-25.7. Tanja Korpelaisen pitämä CR-kurssi, jonne olen (näillä näkymin) jompana kumpana päivänä menossa kuunteluoppilaaksi, luultavasti tulee kamerakin mukaan. Joten jos joku on tulossa ratsastamaan asti ja haluaisi joltain tunnilta kuvia, niin minulta voi kysyä ja tulla vaikka hihasta nykäisemään ja moikkaamaan (: Luultavasti tunnistaa helposti, järjestelmäkameran kanssa heilun ympäriinsä :-)