Harjoitusravi on edelleen ehkä se heikoin kohtani, istuinluuni eivät vaan kykene myötäilemään tahtia tarpeeksi. Ensimmäisissä harjoitusravipätkissä Roosa kuunteli tarkasti missä istuinluuni menivät, joten meno oli sen näköistä: kipikipi lyhyttä ravia, vrouum pidempää ravia, taas muutama kipitysaskel ja sitten jälleen pidennytään. Vähän ajan päästä poni selvästi ajatteli että okei, ton istuinluita ravissa ei ehkä kannata kuunnella. Kun poni otti itse tasaisen reippaan tahdin päälle, auttoi se samalla minua saamaan rytmistä kiinni. Ja ehkä muutamaksi askeleeksi ihan oikeasti rullasin istuinluilla liikkeen mukana.
Pysähdyksessä Roosa on myös tosi tarkka. Paha vaan että pysähtyminen on ponin mielestä tosi tyhmää, jos kerran ollaan töissä niin sitten tehdään töitä ja mennään eteenpäin kunnes tunti loppuu. Sain paljon muistutella ikävä kyllä myös ohjalla, sillä oma osaamiseni rajoittui käynnin hidastamiseen. Tunnin loppuun mennessä neiti kuitenkin oli tajunnut että istunnalla hidastamisen jälkeen lopullinen pysähdys tulee pienellä ohjasavulla. Kun teimme käynnistä pysähdyksiä aina harjoitusten välissä, alkoi ponin käyntiin tulla laatua ja nenä tippua alaspäin! Olipas hiukkasen mahtava fiilis, tuolla ponilla kuitenkin melkoisen kauan aikaa tuuppailtu ja nyt, muutaman vuoden jälkeen, olin viimeinkin tarpeeksi nopea myötäämään käynnissä ohjalla että poni oikeasti uskalsi myödätä itsekin. Jesjesjesjes! :-)
Laukkaharjoituksissa koin myös valaistumisen: herranjumala, tää ponihan siirtyy raviin sillä että hengitän sisään-ulos. Leijuin ehkä hiukan ja kikkailin hengityksen kanssa tehden siirtymisiä, tällaista ei oikeasti ole koskaan ennen tapahtunut ja nyt sitten viimeinkin minä, Milla, ratsastan ponia hengityksen avulla. Voijjessus. No, ehkä laukkaan siirtymisissä vielä käytin pohjeapuja mutta silti!
Teimme muuten tällaista harjoitusta joka oli tosi toimiva, käynnissä ja ravissa:
Tehdään tiuhaan voltteja, noin kaksi-kolme pitkällä sivulla, kulmiin sekä lyhyen sivun keskelle halkaisijaltaan n. 10-15 m riippuen ihan fiiliksestä, mihin ratsukko tuntuu taipuvan parhaiten. Joka toinen voltti ratsastetaan taivuttaen ja aavistuksen yliasettaenkin, joka toinen täysin suorana tai vähän ulospäin asettuneena käyttäen ainoastaan ulkopohjetta ja -ohjaa. Aluksi tuntui tosi oudolta ratsastaa voltti suorana ja jossain vaiheessa kun se sujuu asettaa ulospäin, mutta sisäänpäin asetetuilla volteilla huomasi kuinka poni oli selvästi tasapainoisempana molempien etujalkojensa päällä.
Taitaa tulla muuten maraton, sillä huomenna olen menossa CR-tunnille.. Silloin luultavasti kirjoittelen lisää. Itse asiassa tarkoitukseni oli tänään lukea psykologiaa, mutta kun pääsin riippumatolle ihanasti löhöämään ja avasin kirjat, tuntui että silmissäni oli joku yhteys niihin kirjan kansiin. Aina kun kirja avautui, sulkeutui silmät. Voi hitsi ja taisin ehkä hiukan nukahtaa. Annoin lopulta periksi...
Kuva c. milla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti