Onko mitään kamalampaa kuin lukea kokeisiin? No ehkä on. Mutta jos lisään lauseeseen vielä sellaisen sivulauseen joka kuuluu näin: "...kun koulukirjojen vieressä lojuu (melkein..) avaamattomana Sally Swiftin Centered Riding?" Niinpä, johan muuttuu ääni kellossa. Koen aivan sanoinkuvaamatonta ahdistusta tällä hetkellä koeviikosta, en itsessään kokeiden takia vaan koska tuon kirjan täytyi saapua juuri koeviikolle kiusaamaan! Tai oikeammin, koeviikon täytyi juuri tulla häiritsemään tätä kirjallista honeymoonia. Yrh.
Viime viikonloppuna oli tallin pikku harjoituskisat. Ratsastin shettisruuna Frank Frederiksillä ( ah tiedän, ehkä maailman suloisin nimi mustalle palleroshettikselle :D ) raviohjelman. Poni pinkoi innosta puhkuen turpa ryntäissä ohjelman läpi, ratsastajaa nauratti kauheasti ja arvosteluun tuli merkintä sympaattinen pari :-) Helpon C:n ratsastin luottoponilla elikkä russtamma Roosalla. Poni oli aivan uskomattoman upea, kuunteli tarkasti pienimpiäkin apuja radan läpi ja jopa pysähtyi suurinpiirtein siinä missä halusin. Suurin yllätys oli kuitenkin oikea laukka, joka tuppaa aina nousemaan vääränä. Nyt jo verkassa oikea laukka nousi heti, joten en ottanut sen enempiä nostoja. Radalla ennen nostoa tarkistin sen verran mitä ehdin että istun keskellä satulaa ja että kyljet ovat samanmittaiset. Noston jälkeen tarkistelin useampaan otteeseen selästä käsin että ei jumantsuikka, sehän on oikea laukka! 8D Poni pinkoi laukassa kuin esteradalla konsanaan ja Millaa alkoi jälleen naurattaa, virnistelin koko ohjelman läpi. Saimme 65 prosenttia ja voitimme luokan! (:
Roosalla menin vielä KN. Specialin, naureskelin jo valmiiksi (mikä hysteerisyys muka) ja rata tuntui jälleen älyttömän hyvältä. Nyt muistin kunnolla katsoa eteenpäin, sain pidettyä kädet omilla paikoillaan. Ja oikea laukka nousi taas! Vvoi hurjaa! Odotin kyllä rehellisesti sanottuna sijoitusta, mutta kun kuulin että voitimme toisenkin luokan oli fiilis aika mahtava.. :-) Vaikka kyseessä olikin vain pienimuotoiset kisat ja osallistujia keskimäärin viisi per luokka, olin silti superiloinen. Ilman voittojakin olisivat kisat olleet tosi onnistuneet.
Roosa on ihana. Ja paras.
Ja Fredi on ihana myös. Ja hassu.
Hm. Pikapäivitykseni taisi vähän venyä tällaiseen ällöiloiseen hehkutukseen... Nyt täytyisi siihen koulukirjaan taas tarttua.. Kuusi päivää ja viisi koetta enää jäljellä. Kyllä se tästä. Ehkä. ;-)
Juuri nuo onnistumisen elämykset ovat lajin suola! Välillä tuntuu ettei mikään toimi ja sitten tulee taas se hetki, jolloin voi vaan "nauttia kyydistä" ja palikat loksahtaa paikoilleen :-)
VastaaPoistaKyllä se siitä! Hyvä että on mielenkiintoinen kirja odottamassa kaikkien koulukirjojen jälkeen. Ja voimaa lukemiseen taisit saada kilpailuista!
VastaaPoistaOli niin mukavaa lukea niistä, ja varsinkin ne naurut, ja ehdoton ykkönen oli se kommentti, että "sympaattinen pari"! Kilpailuissa saattaa nähdä niin kakenlaisia hyviä mutta samalla kovakätisiä suorituksia. Kuulosti siltä, että symppispari nautti yhdessä suorituksesta! Se on hevosmiestaitoa se! Lisää iloa ja pehmeyttä ratsastukseen!! :)
Hyvää jatkoa, ja onnea viimeisten kokeiden lukemiseen!
idegumman, kiitos!! (:
VastaaPoistaViime viikonloppuna juuri huomasin, miten oikeasti on tärkeämpää nauttia siitä ratsastuksesta eikä ottaa niin paljoa stressiä tuloksesta. Tärkeintä on pitää hauskaa, sitä vartenhan sillon polvenkorkusena tämän aloitti :) Ja nimenomaan, vannotaan sekä ratsulle että ratsastajalle mieluisan ratsastuksen nimeen!
Anonyymi, just sen voimalla jaksaa aina etiäpäin muutaman huonomman kerran.. :)