esteitä

Jooo. Koittakaa kestää, vielä viikko koulua jäljellä ja sen jälkeen alkaa armoton Centered Riding -kirjan lukeminen ja suomentaminen ja miettiminen, saan lisää aikaa istua sisällä selailemassa nettisivuja jotta voin kasailla sitä hurjaa sarjaa joka on tänne tulossa... :-)

Tänään harjoitusestekilpailut. Selkeästi oman painopisteen löytäminen on auttanut myös esteillä, kääntymiset sujuvat luontevammin enkä enää kaada hevosta sisälle sisäohja-ulkopohje -tyylillä. Esteiden pällä oikea laukka vaihtuu koska hallitsen paremmin istuntani ja voin kertoa hevoselle selkeämmin suunnan.
Menin Roosalla 60-70 cm radan, ponilla oli selvästi vaikeuksia uskaltaa luottaa omiin ja ratsastajan taitoihin. Verryttelyssä kerran kierto, kerran kielto ja radalla ensimmäiselle esteelle kierto. Koko rata meni ponnistuspaikkoja hakiessa, poni epäröi paljon ja hypyt tulivat ilman selkää. Toiseksi viimeisellä esteellä osui ponnistus kohdalleen ja viimeinen este meni epäröimättä. Silti jäi paha mieli, poni ei selvästikään nauttinut radasta kuin yleensä. Huomenna estevalmennus, onneksi estekorkeus jää 50 senttiin niin saadaan neidille vähän jotain kivempaa tekemistä :)

80-senttinen rata taas issikkaruuna Kallella meni hyvin ja piristi päivän, 0-0 tulos ja selvästi ponikin piti vähän hauskaa :-)

Nyt täytyisi päästä vuokraamaan poni tunniksi jotta pääsisi kävelemään ja ravailemaan kentälle ihan omalla aikataululla, tuntuu että esteratsastuksen jälkeen kantapäiden painaminen alas jää koulupuolellakin päälle. Hyppään sellaisilla poneilla joita täytyy rohkaista jalalla kauheasti (Roosa tarvitsee aavistuksen pienempää tukea jotta tuntee olonsa turvalliseksi, Kalle taas voi pehmeämmän jalan välistä luikahtaa omiin suuntiin, kunnon rautapohkeen kanssa kuuntelee loistavasti (voisikohan tämä taas toisaalta johtua siitä että poni on niin tarkka painosta, että jos ei ole pohje antamassa selkeää merkkiä niin pakenee herkästi vähänkin epätasapainoisempaa istuntaa?)), jonka seurauksena en osaa rentouttaa jalkojani enää sileälle. Jalkani jännittyy kun painan kantapäätä alas, pohje joutuu liian eteen joka taas näkyy koko ylävartalossani. Parempihan tietysti olisi jos voisin rennolla jalalla myös hypätä, mutta tuntuu etten osaa olla yhtä aikaa rentona ja jämäkkänä selässä. Olen tosi tyytyväinen siihen että sileällä kuitenkin hahmotan jo jos jalkani on liian jännittynyt ja osaan korjata tilanteen.

Ja hei, jo 18 lukijaa! Missä vaiheessa pääsitte lisääntymään? Kiitos kuitenkin kaikille ja myös heille jotka eivät tuossa Bloggerin listassa näy! Vaikka uskottelenkin itselleni että tämä blogi on vain itseäni varten, on kuitenkin ihana lukea teidän kommentteja ja nähdä kävijälaskurista että vierailemassa on käyty.. :-)