terkkuja koeviikolta

...kyllä, tähän kirjoittamattomuuteen on Hyvä Syy. Koeviikko oli mukavasti päällä ja viikonloppuna olin menossa koko ajan, nyt on hengähdystauko ennen huomista :D

Viime viikon CR-tunnista. Teen nyt paljon lyhyemmän sepustuksen koska jotenkin nyt on luova kirjoittaminen täysin hukassa, ollut jo pidemmän aikaa eli kirjoittamiset ovat olleet tavallaan "pakkopullaa" - kovasti tahtoisi selittää mutta kun ei sanoiksi osaa laittaa!

Saimme jo taas alkukäynneistä kehuja, Eetu oli kivan pirteänä :) Ohjia aloin keräilemään harjoituksella, jossa ratsastin viisi askelta lyhyempää käyntiä ja samalla lyhensin ohjia muutamalla sentillä. Sitten askelta pidennettiin kymmenen askeleen ajaksi, muistaen kuitenkin tehdä se hevosen tahdissa, ei yhtäkkiä lykkimällä lantiolla. Eetu alkoi kuunnella istuntaa mukavasti ja sain ohjat kivuttomasti keräiltyä, yleensä ongelmana on se että ohjat käteen -> pää ylös jännittyneenä. Nyt pää oli ylhäällä mutta ei niin jännittynyt kuin voisi olla :D Olin tyytyväinen siihen että Anne sanoi käteni joustavan mukavasti myös tiukemmalla ohjalla, jee!

Seuraavaksi kevyessä ravissa tehtävänä oli saada ennen kulmaa siirtyminen pariksi askeleeksi käyntiin josta taas ravia, ympyrä päätyyn tai keskelle ja suoristuksen kautta käyntisiirtyminen taas. Ohjaus oli vähän hukassa, keskiympyrä varsinkin näytti joskus joltain ylilevahtaneelta neliöltä. Eli ei ainakaan ympyrältä. Siirtymiset käyntiin ja raviin sain mukavasti ajoitettua, kunhan muistin pitää jalan tarpeeksi nopeana ja kevyenä. Usein on niin (ainakin Eetulla), että mitä kovempi pohje on, tai mitä voimakkaammin sitä käyttää, sitä vähemmän hevonen liikkuu eteenpäin. Pohkeella potkaiseminen saa toki reaktion eteen, mutta onko se tie herkkyyteen? Hevonen on juuri sellainen, millaiseksi sen ratsastaa.

Kevennyksessä minun täytyi keskittyä siihen, että yläkeho on tarpeeksi edessä ja katse korvien välistä eteen. Ei korviin, vaan niiden välistä ylös.
Taas kerran huomasin, miten herkkä Eetu on ja kuinka hyvin se peilaa ratsastajaa. Kun oikea puoleni on liikkeestä jäljessä, kääntyy hevosen nenä oikealle ja toisin päin.

Laukannostoihin saimme aivan uskomattoman paljon apua! Nostot tehtiin ympyrällä käynnistä, mikä on paras tapa varmistua että laukka todellakin nousee eikä hevonen ajaudu kiitoravin kautta laukkaan.
Ongelmanani on ollut se, että olen lähtenyt työntämään ja tönimään hevosta laukkaan. Tosiasiassa tällöin vain jarrutan entisestään. Valmennustunti upealla tukkajumalasuokilla teki kuitenkin niin hyvää, että nyt pystyin istumaan ja odottamaan.
Käynnissä hain aluksi tuntuman liikkeeseen. Tärkeää oli pysyä noston ajan keskellä hevosta. Nyt nostin laukan pelkästään sisäpohkeella, ilman istuinluiden pyöräyttämisiä tai muita. Vein siis sisäpohkeen eteen, puristamatta, painamatta. Jos en saanut haluamaani reaktiota, muistutin raipalla. Vaati monen monta toistoa että ravin sijasta nousikin laukka, mutta tuon CR-tunnin jälkeen laukka on noussut joka kerta uskomattoman helpolla! Vasen laukka on Eetulle (ja kuskille ilmeisesti) vaikeampi kuin oikea, jota poni tarjoaa jatkuvasti, mutta sen ongelman ratkaisimme viime tiistaina siten, että ratsastin ulkopohkeen kunnolla "läpi", ettei Eetu pääsisi siksakkaamaan ulospäin. Istun siis jotenkin vinossa jolloin Eetun on entistä vaikeampi nostaa vasenta laukkaa?

Laukkojen välissä tehtiin käynti-pysähdys -siirtymisiä. Pysähdyksestä käyntiin siirtyminen voi tapahtua joko etu- tai takavetoisesti, ja oikeaoppinen siirtyminen lähtee takaa. Jos etujalat lähtevät viemään askellajia, siirtymisestä tulee pitkänomainen ja löysä.

Laukkojen jälkeen Eetu oli todella upea! Kevyt, herkkä ja reipas! Ja ihan ilman juoksutuspiiskaa! :D
Teimme kolmikaarista kiemurauraa kevyessä ravissa, ja jokaisen suoristuksen kohdalla siirryimme käyntiin aluksi muutaman, ja lopulta vain kahden askeleen ajaksi. Yleisesti ottaen harjoitus meni tosi kivasti, mutta muutama siirtyminen tuli kuin kellottaen! Eetu säilyi reippaana ja positiivisena koko ajan.
Kun kevyessä ravissa hidastin käyntiin, heilahdin yläkeholla taakse aika usein. Kun keskityin pitämään keskivartalon lihakset töissä ja kehon oikeasti jalkojen päällä koko ajan, pysyin suorassa. Liike hidastui siis eteenpäin, ei taakse!

Loppuravit olivat hienoja. Kun Anne sanoi maagiset sanat "tanssita sitä!", tuntui että koko paketti ryhdistäytyi (: Eetu sai kehuja liikkeistään, kuulemma kunhan pääsee itsensä kanssa tasapainoon niin liikkeistä tulee upeat.

Tuo CR-tunti oli mieletön harppaus eteenpäin. Eetu on ollut kevyt, tasainen ja herkkä ratsastaa, laukat ovat nousseet moitteettomasti. Vau :) Tosi positiivista on se, että Eetu on ollut reipas olematta liitokavio. Eli siis mitä tarkoitan, on se, että muutos on luultavasti melkoisen pysyvä sillä selkeästi nykyään "perus-Eetu" on muutaman asteen reippaampi kuin pari viikkoa sitten! :)