Asiasta ja vähän sen vierestä

...ongelmana on ilmennyt se, että kovasti haluaisin kirjoittaa mutta aihetta ei oikein ole. Aivot eivät ole toiminnassa syvälliseen pohdiskeluun, tai oma ratsastamiseni on "murtovaiheessa" (=olen keksimässä jonkun jutun miksi joku toinen juttu tapahtuu mutta jota en saa ihan vielä keksittyä) jolloin en pysty sitä analysoimaan. Enkä joka viikko viitsi tulla tänne vain listaamaan syitä miksi ei tällä viikollakaan tekstiä irtoa.
SIISPÄ, aloittelin kakkos(eikun kolmos-)blogin, Kirjotusvireessä. Toimintaperiaate on, että jos teitä alkaa ahdistamaan ja/tai ärsyttämään kun ei se koskaan kirjoita, käykää huviksenne kurkkaamassa Kirjotusvireestä (joo, taivutus oikeasti olisi Kirjoitusvireessästä mutta se näyttää ja kuulostaa niin tyhmältä että itselleni suomilla oikeuksilla kutsun sitä nyt Kirjoitusvireestä)
*ajatuskatko koska tungen noita sulkuja nyt joka paikkaan*
....että mikä mahtaisi Palikan elämää tällä kertaa ravistaa suuresti. Koulu, koulu, koulu, vaiko kenties koulu. Yleinen laiskuuskohtauskin on hyvin mahdollinen. Tällöin en tietysti kehtaa Palikkaratsastajaan tulla ölisemään sen hetkisiä tuntemuksia ylipäätään mistään. Silloinhan postaukset olisivat tällaisia:

asiogyumovui eiorjied.
s.

Ja niitä emme halua. Tänne siis, Kirjotusvireeseen (Kirjotusvireessään?) kyllä.

> KIRJOTUSVIREESSÄ.

Sitten vähän asiasta, koska tuossa oli jo pitkä pätkä sen vierestä. Eetupoika on ollut oikein mukavalla tuulella, tosin kesä ja lämmin yhdistettynä kenttäilyyn equals Eetun mielestä löllöilyä. Ihmetys oli suuri, kun pitikin Kouluvalmennuksessa olla ihan yhtä reipas kentällä kuin maneesissakin! Varmasti hämmentävää.
Viime tiistaina kävin siis Kouluvalmennuksessa Eetun kanssa, ja suunnitelmissa on nyt alkaa käydä niissä useammin.
Totuttelemista on ollut siinä, että nyt korjataan hevosta, ei ratsastajaa. Olenkin tehnyt paljon töitä jotta "eteen"-käsky tarkoittaisi ensimmäiseksi sitä, että tarkistan oman istuntani, ja vasta sen jälkeen annan avun. On ollut tosi vaikeaa, mutta samalla hirvittävän palkitsevaa, analysoida sekunneissa koko oma istunta ja yrittää tehdä korjaus. Minullehan on ollut ongelmana se, että jään liikaa miettimään, jolloin koko liike hidastuu. Nyt, kun joku on koko ajan patistamassa, pitää tsempata nimenomaan nopeudessa.
Tietysti se, että joku ei ole muistuttamassa esimerkiksi liikkeestä jäävästä ulkohartiasta, saa aikaan sen, että teen paljon virheitä. Paljon. Jään kevennyksestä todella helposti jälkeen, ja käsi jännittyy herkästi. Onneksi myös Kouluvalkku tietää, mihin ratsastuksellani pyrin, ja muistuttaa aina ehtiessään istunnastani. Jalka ei saa jäädä hetkeksikään pumppaamaan, ja jos käden jännittyneisyys alkaa lähentyä "vetotuntumaa", noottia seuraa. Kiitos!

Pst. Toivottavasti kesä alkaa mahdollistaa myös kuvien saamisen... Pidetään peukkuja...