The Vasemmalle Valahtaminen

Sunnuntainen CR-tunti oli niin mahtavuutta etten oikein tiedä mistä aloittaa. Sain niin tuhdin paketin tietoa että pyydän jo etukäteen anteeksi, etten kykene järkeviin suomenkielisiin virkkeisiin ajatuksiani muokkaamaan.. :-) Lisäksi olin edellisenä yönä nukkunut vähän päälle neljä tuntia, ja aamulla siivonnut pari tuntia karsinoita kofeiinin voimalla, elikkä kaikki viimeisetkin aivotoiminnan rippeet olin kerännyt tähän yhteen tuntiin jonka vietin satulassa. Tuntuu että palautuminen voi kestää pari päivää...
Asia- ja ajatusvirheet siispä jälleen kerran mahdollisia :D

Kääntyminen oli jotain niin hankalaa etten voinut käsittää miten tällainen taantuma olikaan mahdollinen. Syy kyllä löytyy siitä, että taisin hiukan luistaa tallitöissä talikkokäden vaihtamisesta... Eli siis kaikkea täytyisi tehdä molemmilla puolilla, myös sitä karsinoiden siivoamista. Mutta enpäs tehnyt, siitä konditionaali edellisessä virkkeessä.
Oikea kylkeni siis oli paaljon kireämpi kuin vasen, aiheuttaen sitten The Vasemmalle Valahtamisen mikä hankaloitti toimintaa tunnin mittaa aika ammattimaisesti. Tämän takia Eetu hakeutui uralta pois vasemmassa kierroksessa, johon minä tietysti: vedetään oikealla ohjalla ja nakutellaan vasemmalla pohkeella, varmuuden vuoksi vielä rojahdetaan enemmän vasemmalle että hevonen varmasti menee pois tasapainosta. Ei näin! Taas kerran korjaus (niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin): kyljet yhtä pitkiksi, vasenta puolta jäntevämmin ylös, oikea hartia ja käsi eteen, vasen tasapainottamassa omalla paikallaan. Kaikki korjaukset täytyy lisäksi muistaa tehdä tahdissa, ei yhtäkkiä liikettä vastaan jumittaen. Kun keho on tasapainossa, lihakset lepäävät kun asentoa ei tarvitse koko aikaa korjailla.

Todella herkkäsuisena Eetua häiritsi heti kun jäin kädelläni jälkeen liikkeestä. Tällä hetkellä on parempi että Eetu on edestä hiukan tyhjä kuin että jäisin vetämään ohjasta , jarruttaen liikettä.

Eetu rentona mutta reippaana. Milla ratsastaa kottareilla...

Kevennyksessä myös olin aika tavalla jäljessä: ylävartalo takana, istuen satulaan ja antaen hevosen ponnauttaa itseni ylös. Luultavasti takanojani johtui siitä, että yritin liikaa saada alaselän pyöreäksi , lisäksi hidasta hevosta siirtyy helposti ratsastamaan "käsijarru päällä", taakse nojaten. Kerrataan kuitenkin sitä oikeaoppista kevennystä:
- Ylävartalo (edelleen) polvien päälle ja pysyy paikallaan liikkeen läpi.
- Kevennys ylös, "häntäluu leukaan", jolloin lonkat aukeavat reilusti.
- Satulaan ei istuta, vaan tasapainoinen asento mahdollistaa syvien lihasten avulla nopean palautumisen ylös. Ideana siis että takajalat käydään vain hipaisemassa liikkeeseen mukaan.
- Käsi myötää eteen, kohti kuolainta.

Ratsuun saatiin taas vauhtia tuomalla juoksutuselementit mukaan kuvioihin (=juosutusraippa). Herra reipastui heti, tosin ratsastaja tuppasi jäämään liikkeestä jälkeen ylävartalolla. Ihmisen tasapainokeskus sijaitsee korvien välissä, joten kun ylävartalo jäi liikkeestä jälkeen, kehoni tasapainotti menoa jättämällä pään eteen. Kun ylävartalo oli balanssissa niin pää pysyi paikallaan :-)

Jotta Eetu saataisiin liikkumaan pohkeen eteen, teimme Annen kanssa ihan perusherkistämistä pohkeelle. Samaa mitä nuoren hevosen kanssa tehdään koulutusvaiheessa. Annoin pienesti pohjetta ja heti sen jälkeen Anne muistutti raipalla jos reaktiota ei pienellä avulla saatu. Eetu tajusi jutun nopeasti ja sain itsekin lisäoppia apujen käyttöön ja ajoitukseen. Apujen tulee olla sähkösen nopeita, en saa "hyökätä hevosen kimppuun" niillä vaan raippaakin käytetään coolisti, ihan kuin sähköiskusta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan oikeanlaista ranneliikettä mikä olisi tarpeeksi nopea mutta rento :D

"Hätäkäännös"

Maasta käsin Anne opetti meille myös "hätäkäännöksen": jos tuntuu että Eetu ei käänny, väistätän etuosaa koskettamalla ohjalla kaulalle, viemällä siis ulkokäden eteen ja kaulan toiselle puolelle, kuitenkaan vetämättä tai nyppimättä ohjasta. Eetu oppi tämänkin tosi nopeasti, ja sai kehuja siitä ettei tunge herneitä nenäänsä vähän isommastakaan säätämisestä vaan oli tosi kärsivällinen koulutuksessa.

Kiittämisestä. Nyt kun Eetua tavallaan koulutetaan uudelleen avuille, minun täytyy muistaa kiittää sitä joka välissä, luonnollisesti jotta se tietää mitä siltä odotetaan. Kiitos on iso myötäys ohjalla, silitys ja äänellä kehuminen, ja se jatkuu niin pitkään kunnes hevonen rentoutuu eikä ole "epäilevän oloinen" annetun avun jälkeen.

Saimme paljon kotiläksyä:
- Avuille herkistämistä. Pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä.
- Muistan ottaa vasemmalta jäntevästi ylös ja oikeaa hartiaa eteen.
- Ylävartalon paikka kevennyksessä.
- Katse!
- Käsi myötää. Kevyessä ravissa myös, käsi on edessä myötäämässä.
- Johdonmukaisuus kaikessa: jokaisen pohjeavun jälkeen täytyy tulla reaktio!, kun Eetu liikkuu, myötään heti ja istun hiljaa.
- Kiitos! Aina kun on pienintäkään aihetta.
- Maasta käsin ohjan paineesta poispäin kääntymistä, taluttaessani kävelen hevosen lavan kohdalla. Ylipäätään maastakäsin työskentelyä.

Unohdin varmasti jotain. :-)
Välitsemppaus, vielä vähän aikaa jos jaksaa lukea niin kohta kirjoitustulva on ohi! :D

Koskapa eilen kävin pikkumiehen ratsastamassa. Samaan aikaan oli estevalmennus, mikä oli hyvä, koska nyt jouduin tekemään paljon käynnissä asioita etten ollut tiellä. Menimme puolisen tuntia käyntiä, harjoittelimme pysähdystä ja liikkeellelähtöä. Pysähdys....pohje(-raippa) -tyylillä Eetu alkoi herkistymään siinä määrin, että sain jo pyytää herraa odottamaan merkkiäni! Kehuin kovasti joka kerta kun Eetu lähti liikkeelle, ja tämä oli selkeästi ponin mieleen koska käynti oli reipasta ja hän yritti kovasti. Treenasimme myös hätäkäännöstä, minkä Eetu muisti tosi hyvin. Ja kehuja sateli :-)
Ravissa meinasin pudottaa alaleukani, kun Eetu parin kierroksen jälkeen alkoi pidentää askeltaan ja tahti reipastui. Olin onnistunut olemaan johdonmukainen avuissani ja pysyä hiljaa kun Eetu liikkui. Maiskutin lisää vauhtia, ja kun Eetu reagoi, ehdin hyvin ohjalla mukaan ja silittelin ponin kaulaa samalla kehuen äänellä. Eetun mielestä tämä oli tosi hauskaa ja ravi oli todella reipasta ja kevyttä! Niin reippaasti ei Eetu ole koskaan mennyt kun olen ratsastanut itsenäisesti! Hevosellakin taisi olla kivaa :-) Energiaa sillä ainakin oli, tosin laukkailut meiltä jäi koska ohjaus ei vielä ole sillä mallilla että uskaltaisin esteryhmän seassa laukkailla...

Nyt on taas tosi hyvä fiilis! Tällaista tämä on, yhtä tunteiden vuoristorataa... :)