Ai, ai, ai...

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen Kouluratsastustunnille, tänään sängystä ylös pääsemiseen tarvittiin pari minuuttia tsemppausta ja tekniikan miettimistä...
Ratsastin aivan upealla kansallisen tason tukkajumalasuokilla, opetusmestarilla joka tekee juuri sen verran mitä pyydetään, ei enempää tai vähempää. Viimeksi ratsastin näin tasokkaalla hevosella "normitunnilla" silloin, kun kävin vielä valmennuksissa - eli ehkä viitisen vuotta sitten? Kesti aikansa kunnes löysin taas sisäpohkeen ulko-ohjaa kohti, uskalsin asettaa ja taivuttaa. Tunnin tavoite oli siis ylälinjan pyöreyden saavuttaminen asetusten avulla. Aluksi käynnissä vasta- ja myötäasetuksilla, sen jälkeen ravissa ja lopuksi laukassa.
Suokilla sain luvan kokeilla, liioitella ja tehdä virheitä. Sain vähän siitä fiiliksestä kiinni, millaista ihan perusratsastus on, hevosen korjaamisen kautta. Sain myös vinkkiä kevennykseeni, käteni nousi sitä mukaa kun nousin satulasta ja oli tämän takia epävakaa. Kun ajattelin painavani kättä alas aina kevennykseen, sain ohjastuntuman vakaaksi ja hevonen rentoutui suustaan.
Huomasin myös, miten suuren ongelman olen laukannostosta saanut tehtyä. Heti kun Anne pyysi valmistelemaan laukannoston, lamaannuin ja suurella työllä kasattu paketti "ratsukko" hajosi... Mutta yhden superhyvän noston sain aikaiseksi kun ajattelin. Ylöspäin, ei eteen.
Tykkäsin tunnista todella paljon, oli mukavaa vaihtelua ja ratsu oli upea ja kärsivällinen :-)

Tunnin jälkeen ratsastin vielä Eetun, jota ei enää niin kovasti elämä kiukuttanut :) Tosin huurussa olevat ikkunat ihmetytti, niitä piti silmät lautasen kokoisina tuijotella... Loppujen lopuksi herra päätti että hengissä selvitään vaikka ei ihan teräväpiirtona tallinpihan näkymät tulekaan.
Käynnissä kokeilin pari kertaa taivuttaa pienen taivutuksen ja Eetu hoksasi idean nopeasti. En kuitenkaan keskittynyt muotoon sen enempää, vaan jatkoin sillä linjalla että muoto tulee kun on tullakseen - eli kun istun hiljaa hevosta häiritsemättä ja teen sen työn helpoksi.
Hetken ravailimme vähän päämäärättömästi (sana?) ympäri maneesia. Päätin keskittyä käsiini ja iskin ne vähän lähemmäs hevosen kaulaa ja miettiä niitä alas-eteen kevennyksen tahtiin. Eetu laski päänsä pitkälle ohjalle ja kuolaimelle, tehden töitä selällään :) Itsekin tunsin kuinka tasainen tuntuma oli ja kuinka Eetu oli suustaan rentona.
Loppukäynneissä oikeasti tunsin kuinka tulimme pysähdykseen istunta-avuilla! Vapain ohjin tein aluksi puolipidätteen, energia kypärännupista ja niin edes päin, sitten lähdin hidastamaan käyntiä istuinluilla hevosen tahdissa. Kaksi viimeistä askelta ennen pysähdystä mulla oli todellinen kontrolli hevosen jalkoihin, ja kun päätin että seuraavan askeleen jälkeen emme enää liiku, hengitin ulos (sekin on välillä ihan hyödyllistä) ja yksinkertaisesti pysähdyimme. Ei ehkä ihan tasajaloin, mutta juuri silloin kun minä halusin, ilman ensimmäisenkään lihaksen jännittymistä tai ohjan kiristymistä. Vau!

<3
© Tiinamari Karvinen

Kuvat eivät ehkä ihan aiheeseen liity, mutta yritän saada ratsastuskuvia joku päivä vaikka varastoon :D

Ja hei te ihanat lukijat! Kiitos paljon palautteestanne, on ollut ihana lukea teidän kommenttejanne! Saan teiltä tosi paljon motivaatiota bloggaamiseen. Ja tervetuloa uusille lukijoille :)

Onko jotain erityisiä toiveita tulevia postauksia varten? Eli jonkunlaisia toivepostauksia voisi olla tuloillaan jos teillä vaan on kiinnostusta niihin :--)