Onneksi vielä ei ole täytynyt kirjoitella kokeisiin tai muihinkaan papereihin päivämääriä, muuten olisin aivan sekaisin. Kyllä sekin on vielä edessä, mutta tarvitsen pehmeän laskun tähän vuosikymmenen vaihtumiseen.
Viime vuosikymmenellä on tapahtunut melkoisen paljon kun alkaa miettiä. Sen loppupuolisko oli erityisen tapahtumarikas, ja yksi viisaimmista teoista oli lopettaa liian vakavaksi käynyt "kilpavalmentautuminen". Siitä lähti hevosharrastukseni aivan toiseen suuntaan, ja vaikka joskus on tullut mietittyä, että missä sitä tässä vaiheessa olisikaan jos olisin kestänyt valmentajalta tulleet kritiikit (...joita ei aina niin nätisti annettu, en sentään ihan niin herkkähipiäinen ole etten asiallista kritiikkiä kestäisi) ja ne monet kyyneleet huonosti menneen valmennuksen tai kisan jälkeen (...joita tuli liian paljon, kun nyt ajattelee ja katsoo taaksepäin. Silloin se vain kuului harrastukseen.), olen silti todella onnellinen että uskalsin kääntää ihan uuden lehden harrastuksessani.
Tällä hetkellä en kilpaile kansallisissa ratsastuskoulun upealla vaativan tason puoliverisellä, niinkuin muutama vuosi sitten olin ajatellut tekeväni 16-vuotiaana. Mutta sen sijaan olen oppinut kuuntelemaan, vaihtamaan väkivallalla hallitsemisen pehmeään tien näyttämiseen ja yhdessä kulkemiseen, sekä miettimään enemmän hevoseni parasta. Taisin ennen ajatella kaikennäköisten centered ridingien kannattajien olevan pelkkiä ilman tavoitteita narua heiluttelevia kukkaishörhöjä, joilla ei ole mitään tekemistä kilpaurheilun kanssa. Mutta missäs sitä nyt ollaan, toitottamassa koko maailmalle kuinka mahtavaa tämä kaikki on ;-)
En vaihtaisi mitään pois muhkuraisesta ratsastustiestäni tähän asti. Varmasti seuraava vuosikymmen tuo mukanaan paljon lisää epäonnistumisia ja masennuksentäyteisiä päiviä, mutta myös runsaasti onnistumisen hetkiä, ratsun kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ahaa-elämyksiä, pirteitä laukkapätkiä ja ihania hetkiä hevosten kanssa.
Ah, onpa runollinen ja onnellinen olo :DD
Peeäspeeäs, kaksi kuukautta viimeisimmästä CR-tunnistani! Onneksi asiaan on tulossa muutos (jos sää pysyy hyvänä..), sillä ensi perjantaina olisi taas nokka kohti mielettömiä fiiliksiä.
Hmm, kaksi päivää koulua takana ja tekstini pomppii nyt jo kuin.. kani? Vertauskuviakaan ei irtoa :( Koulu ei tee missään nimessä hyvää Millalle ja sen luovalle kirjoitukselle.
Ja vielä. Ryhdissä pysyminen on vaikeaa, aina välillä huomaan könöttäväni kaksinkerroin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti