Missä Milla meneekään tällä ällistyttävällä urallaan Centered Riderina, katsomme nyt :D Valaistumisen taivalta on takana ( *luntti* ) melko tarkalleen neljä kuukautta, jonka aikana on tullut harjoiteltua joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän. CR-tunteja takana noin suurinpiirtein pyöristettynä viisi kappaletta, asioiden mietintään ja kotona kokeiluun menneitä tunteja moninkertaisesti enemmän. Ja halu kehittyä on kova.
Missä tällä hetkellä siis menen ratsastuksellisesti. Sanotaanko niin, että jos puoli vuotta sitten olisin rehvastellut olevani tasolla helppo B-helppo A, niin nyt kysyttäessä menisi miettimiseen muutama hiljainen minuutti ja pätkä armotonta pohdiskelua, sillä omaa tasoani en näillä perinteisillä kouluradoilla osaa sanoa. Voisin sanoa näin:
Ratsastaminen käynnissä onnistuu hetkittäin. Kun olen päässyt taas mukaan hevosen liikkeeseen, saanut lonkat irtonaisiksi ja hartiat ja olkapäät rennoiksi, katseen laajaksi ja niskan pitkäksi, käden joustavaksi ja jalat rennoiksi, voisin jopa uskaltaa sanoa että osaan ratsastaa käyntiä. Kunnes pitkä sivu loppuu ja kulma alkaa ;-)
Kääntäminen käynnissä on ajoittain ongelmallista. Miten voi olla niin paljon liikkuvia osia! Harjoittelulla olen saanut käteni joustavammaksi ja sisäohjaa hellemmäksi, mutta istuntani saattaa ajoittain antaa merkkejä joiden johdosta saan hevosen kävelemään avotaivutusta etäisesti muistuttavaa liikettä uraa pitkin. En voi silti sanoa etteikö kääntämiseni ole parantunut.
Pysähdys käynnistä, tässä on jotain niin vaikeaa ettei ole tosikaan! Ajattelen istuvani raskaasti ja hidastavani istuinluilla hevosen jalkojen liikettä. No tähän asti se vielä onnistuu ja hevonen lyhentää askeltaan. Sitten kun täytyisi pysähtyä paikalleen hiljaa seisomaan ilman liikettä eteenpäin niin reiteni jännittyvät, istuin nousee penkistä ja pohje irtoaa hevosen kyljistä. Ja kädet lukkiutuvat. ARH.
Siirtyminen harjoitusraviin muistuttaa pikemminkin joko käynnin kiihdyttämistä tai ratsastajan hyppelemistä keskenään satulassa. Lopulta hevonen siirtyy raviin neljäksi askeleeksi jonka jälkeen se taas hyytyy koska ratsastaja ei vielä osaa tahdittaa ravia istunnallaan.
Keventäminen on parantunut. Löydän mukavasti tasapainon ja yksi alas-kaksi ylös -harjoitukset toimivat mukavasti. Tosin vieläkin kevennän liikaa eteen... Kääntyminen onnistuu myös hetkittäin.
Katse on nyt muutaman viikon aikana parantunut huimasti! Enää ei ole suurempia tarpeita tuijottaa hevosen niskaa, paitsi tietysti jos menen sekaisin askeleesta (mikä ei ole kovinkaan tavatonta.. :D)
Laukkaa en ole vielä CR-tunneilla harrastanut. Nyt muistan ne hetket seitsemän vuoden takaa kun innolla odotti sitä tuntia kun pääsee karauttamaan laukassa pitkin kenttää.. Ne tunteet olivat melkoisen pelonsekaisia : D
Tämä on ympäripyöreästi Millan CR-taso. Melkoisen huimaa.
Mitä tästä voisimme sumsummarummata? Sen että neljän kuukauden harjoittelulla tästä on ehkä ihan hyvä lähteä ja ehkäpä sitä kehitystäkin on tapahtunut jonkun verran :-)
Ja sitten vielä! 23. päivä on CR-tunti piiiitkästä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti