sinänsä hengittäminen ei ole tarpeellista...

...näin ilmeisesti ajattelin eilen CR-tunnilla..

Ratsastin aivan upealla lusitano-miniatyyrillä, risteytysponilla nimeltä Rainbow Capt'n Nemo, aka "Nemo". Kun katselin ponia tytöllä joka meni ennen minua, olin ihan järkyttynyt: tuon tunnin ratsastajat keventelevät kuin se olisi aivan helppo ja mitään ylimääräisiä ponnisteluja vaatimaton asia, istuvat harjoitusravissa ilman että poni hyytyy tai lähtee kiitämään, LAUKKAAVAT upeasti jajaja... Muistin äkkiä millaista oli kuusi vuotta sitten katsella kokeneiden tuntia ja miettiä että voi hitsi, joskus mäkin osaan ratsastaa noin hyvin...

Respektini tyttöä kohtaan nousivat vielä ennestään kun kömmin ponin selkään ja lähdimme kävelemään uralla. Tai siis, näin olin ajatellut, mutta poni oli selvästi aivan hukassa, kiemurteli pää ylhäällä tehden avoja ja väistöjä sen oloisena että kohta muuten lähden ja lujaa... Mietin että juu, näin tasapainoisena täällä istun.. Muutaman ei-ehkä-niin-toivotun ravispurtin jälkeen alkoi poni hiukan rentoutua. Ratsastaja sen sijaan unohti hengittää ja lukkiutui kasaan painuneesta vasemmasta kyljestään, josta pääsemme takaisin siihen että poni jännittyi ja ratsastaja jännittyy enemmän ja sitten poni vielä...

Yritimme ravia.

> Millan saappaat hankaavat satulaan päästäen järkyttävää ääntä.
> Poni pelästyy.
> Milla pelästyy.
> Milla lukkiutuu eikä hengitä.
> Poni kuumuu.
> Tasapaino lähtee.

Tästä voikin sitten aloittaa uudestaan tuosta Yritimme ravia -kohdasta ja lueskella sitä vähän aikaa.

Ei, ei sitä niin pitkään kuitenkaan ehtinyt jatkua, koska Anne pelasti ponin saapasmöröiltä ja pyysi hakemaan sadeloimen. Kun olimme saaneet sadeloimen saappaiden ja satulan väliin, alkoi ravikin jo sujua.
Harrastimme vielä hiukan spurttailua, mutta niistä selvisimme ihan normaaleilla pidätteillä. Kun sain kevyeeseen raviin tahdin (jes, nyt sain senkin aina hetkittäin), poni oli aivan uskomattoman kevyt ja mukava ratsastaa!

Summataan:
 Millan täytyy nyt alkaa venytella kunnolla vasenta kylkeä, koska se oli selvästi kasassa koko tunnin. Tuossa kuvassa näkyy inhottavasti kuinka vasen käsi laskee...
Hengitys ON oikeasti melkoisen tärkeää ja se kannattaa muistaa.
 Nemo on ihan oikeasti ihan normaali poni joka toimii ihan normaaleilla avuilla vaikka se näyttääkin satuponilta, eikä se mene rikki jos teen väärin (tämä on varmaan näistä vaikein sisäistää.. :D).
 Katse pysähdyksessä(kään) ei saa nauliutui ponin niskaan.
 Hengitä. Se tulikin jo mutta parempi laittaa toisen kerran niin ei pääse unohtumaan.

On muuten oikeasti jännä miten ihminen voikin olla pitkään hengittämättä, menin varmaan monta kierrosta ennen kuin ihan oikeasti tajusin että Annen "Hengitä!" käsky tarkoitti sitä että ILMAA otetaan KEUHKOIHIN ASTI ja sieltä sitten myös ULOS. Eikä pelkästään sisäänsisäänsisään tai ulosulosulos. On muuten hartiat vähän kipeät, ei toki johdu jännittämisestäni...

Jep. Seuraavan CR-tunnin meinasin varata sitten kun olen opiskellut näitä juttuja kotona ettei ihan hävetä mennä sinne tyylillä "juu kyllä mä haluan kehittyä, en vaan ole tehnyt sen eteen mitään.." :D