tunnelmia pilvien päältä ja juttua kääntämisestä

Vau. Siinä oli ainoa sana jolla pystyin kuvailemaan eilisen CR-tuntia. Tunnin jälkeen leijuin pitkään, pää on vieläkin jossain pilvien yläpuolella.
Menin tallille juuri tulleella ponikokoisella puoliverisellä, Midaksella. Katselin kentän viereltä tuntia joka oli ennen omaani ja kaverini esitteli tämän uuden hevosen. Melkoisen säpäkän näköinen oli, huokaisin helpotuksesta että viime kerralla Anne oli luvannut ratsukseni pienen ja melkein laittoman söpön welshin täksi tunniksi. Kun vielä asian varmistelin, loksahti leukani maahan asti kun Anne sanoi että saankin mennä tällä uudella puoliarabilla.. Ennen tunnin alkua hengittelin ja käppäillessäni kentälle ja selkään rukoilin mielessäni viimeiset rukoukset.. :D
Joidenkin hevosten kanssa on heti sellainen turvallinen ja varma olo. Tällainen tuli Midaksen kanssa heti ensimmäisestä askeleesta. Vaikka herra oli selvästi hereillä, ei tullut sellaista fiilistä että "kohta se sinkaisee jonnekin ja putoan ja kuolen ja ää."
Kääntämisestä kysyin heti alussa. Että miten se nyt teoriassa ja käytännössä meneekään, koska tuntuu että saan kaikki hevoset vaan avoon jatai ajautumaan lapa edellä suoraan. Sainkin tosi hyvän ja yksityiskohtaisen kerronnan kääntämisestä, jonka nyt yritän muistella tähän.

Tätä voi kokeilla ihan ilman hevostakin vaikka siinä tietokoneen vieressä tai jossain missä on vähän tilaa käveleskellä. Kun ihminen kävelee eteenpäin, liikkuvat myös hartiat joustaessaan jaloista tulevaa liikettä. Kun käännytään, ei käännytä pelkästään yhdestä tietystä kohtaa. Esimerkiksi, jos käännät pelkästään rintakehää, tulee käännöksestä aavistuksen... jännän näköinen. Sama jos astut pelkästään ulkojalalla ristiin tai sisäjalalla käännät ilman muun vartalon seuraamista samanaikaisesti. Kannattaa ottaa muutama askel itsekseen ja kääntyä luonnollisesti turhia miettimättä. Sitten kääntyä vastakkaiseen suuntaan ja vähän antaa ajatusta sille, mitä kehossa tapahtuu. Tällaista kääntyilyä voi jatkaa vaikka maailman tappiin, kunnes keksii kuinka käännös toimii.
Centered Ridingissa on tarkoituksena löytää tasapaino ja kehon keskusta, jonka ympärillä kaikki liike tasapainoisesti tapahtuu. Tämä keskus ihmisellä on selkärangan sisäpuolella, navan takana. Kun ratsastamme käyntiä, annamme kaiken navasta alaspäin hevosen vietäväksi, jolloin lonkkaluu tekee pientä liikettä ylös alas, sivulta sivulle. Tavoitteena on tavallaan olla hevosen takajalkojen jatkeena, kun takajalka nousee ylös, sen puolimmainen lonkka nousee myös ja ottaa liike-energian jäntevästi, ikäänkuin "imaisee" liikkeen ylös hartioihin ja niskaan asti. Toisin sanoen ylävartalo ja hartiaseutu toimii samalla tavalla kuin kävellessä ilman hevosta. Tässä voi kestää hetken ennen kuin tajuaa sen, kannattaa katsella tarkkaan mitä hevosen kävellessä tapahtuu niin asian voi sisäistää helpommin.
Nyt kun ratsastaja on jäntevästi mukana hevosen liikkeessä, on suhteellisen helppo alkaa kääntämään. Voi miettiä itse kääntyvänsä keskustasta asti, tavallaan ohjailevansa lonkilla hevosen takajalkojen liikettä, ylävartalolla kääntää kuin kääntyisit itse. Täytyy muistaa, että kyse on millin tai parin, maksimissaan sentin liikkeestä (joka alkaa jo olla liikaa)! Ratsastajat eivät usein edes tajua, kuinka pienellä saisivat hevosen kääntymään ja alkavat yliratsastaa etenkin rintakehällä, eli kääntävät ja kääntävät rintakehää sisäänpäin. Tässä helpottaa mielikuva kumilenkistä, joka on kiinnitetty ulkohartiasta hevosen ulkotakajalkaan, jolloin on pakko myös palauttaa rintakehä takaisin paikoilleen. Kuitenkaan liike eteen ja taakse ei ole suuri, ja täytyy myös muistaa ottaa liikettä jäntevästi ylöspäinkin. Tämä sama mielikuva auttaa myös suoraan ratsastaessa, paitsi että hartioiden liike ei suuntaudu juuri ollenkaan eteen ja taakse.

Hm. Tässä välissä tuli pieni ajatuskatkos ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi, mutta toivottavasti teksti auttoi hiukan edes niitä jotka painivat saman ongelman kanssa kuin minä.. Noita ohjeita olen vähän käännellyt kansakielisemmäksi ja kirjoittanut sen miten olen itse asian ymmärtänyt ja tuntenut.
Mutta leijun vähän aikaa taas. Midas oli juuri sopivan herkkä minulle, se kuittasi heti jos unohdin joustaa käsillä ja samaten kiitti kun käteni oli pehmeä. Tajusin myös miten tämä kevennys nyt toimikaan, olin tosi onnellinen :D Kuvittelin vetäväni häntäluutani leukaani kohti, katsoin vähän alta kulmien pidentäen niskaa ja ajattelin olevani kevyessä istunnassa välillä vain käväisten nopeasti satulassa. Vaikeaa oli pitää ylävartalo koko ajan etujalkojen päällä, koska se tuppasi aina alas istuessani siirtyä taaksepäin.
Voisin kehua hevosta tässä muutaman metrin verran, mutta sanon nyt vain tämän noiden muiden kehujen lisäksi: Midas on ehdottomasti yksi miellyttävimmistä, herkimmistä, yritteliäimmistä, mukavimmista ja hienoimmista hevosista joilla olen ikinä koskaan milloinkaan ratsastanut. Ja ensi kerralla (parin viikon päästä) täytyy päästä tämän hevosen selkään, ehdottomasti! :-)