Eli eli, tiistaina eipä ollut taas tuntia koska: 1. Olin flunssassa ja 2. tallilla -25°C ja tuuli tukkalähteepäästä km/h..
Torstaina kuitenkin oli keli jo sellainen että hevosen selässä kehtasi jo vähän tällainen puolikuntoinenkin viettää tunnin, joten jätin kaverini keskenään hiihtolomaleiriläisten kanssa ja suuntasin tallille :-)
Pääsin taas ratsastamaan Midaksella, oi sitä onnen ja riemun määrää :D Hevosen selässä tosin toppahousut ja viikon pituinen sängyn pohjalla makoilu ja tauko ratsastuksesta näkyi melkoisen selvästi, siitä fiiliksestä ei meinannut saada kiinni yhtään.. Onneksi vielä puolikuntoisuutenikin takia menimme melkein pelkästään käyntityöskentelyä...
Mitä enemmän on mietittävää, sitä hitaammaksi käy kaikki tekeminen, mitä hitaammin reagoi, sitä hitaammin menee hevonen, kun käynti hidastuu, kaikki asiat tekee isommin ja käy vaikeammaksi, josta seuraa taas tämä että on enemmän mietittävää.. Tällainen oravanpyörä siis oli nyt vaikeuttamassa vielä ennestäänkin vaikeaa asiaa, eli käynnissä kääntämistä.
Otimme uusiksi vähän perusjuttuja, ja syvennyimme tarkemmin että mitä siinä käynnissä sitten tapahtuukaan. Kävimme läpi vaiheittain "tarkastuslistan", mikä täytyisi käydä läpi aina ratsastuksen alussa. Ensiksi etsimme laajan, perifeerisen katseen, jolloin katsomme korkealta ja kauas. Annamme lantion liikkua hevosen vietävänä, "laskemme", eli pyöristämme hiukan alaselkää joka auttaa satulaan juurtumisessa. Vuorottaiset istuinluut alkavat ottaa liikettä jäntevästi ylöspäin, kuitenkin muistaen, että vähemmän on enemmän. Tarkoituksena ei ole heilua koko kropalla puolelta toiselle.. Istuinluut eivät saa myöskään alkaa painaa alas jokaisella askeleella, silloin vaikutus on hevosta hidastava. Molemmat kädet joustavat kuolainta kohti, itselläni ainakin oli se vika että liike oli hevosen silmiä päin, eli liian ylös. Kun sitten tarkastin kuolaimen paikan, jäin tuijottamaan käsiäni ja koko palapeli romahti siihen..
Tähän asti olin jo jotenkuten sisäistänyt asiat. Mutta kun aloitimme kääntämisen, tuli taas sama ongelmakohta kuin viime tunnilla: myös hartioiden täytyy joustaa liikkeessä. Kun hevosen oikeanpuoleinen lapa nousee ylös, oikea hartia ottaa takajalan liikkeen ylös-eteen, ja toisinpäin. Hui, liian paljon liikkuvia osia!! Käännöksessä tähän sitten vielä se, että kun sisälapa nousee, käsi myötää..
Opettelin myös pysähtymään! Idea on ihmeen yksinkertainen (siis jos tavoitteena on jotenkin vaan saada hevonen pysähtymään välittämättä tasapainosta, suoruudesta ja jalkojen asennosta.. :D), ja kaiken lisäksi se toimi tänään myös vakkaritallini tuntsarilla, jolla pysähtyminen on aina ollut ongelmallista. Pysähdyksessä vuorottaisten istuinluiden liike ylikorostuu, eli ajatellaan liikettä yyyyylös ja aaaaalas, joka hidastaa hevosen liikettä huomattavasti.Tällä tavalla voi myös päättää, mille jalalle hevonen pysähtyy. Tätä tosin en vielä edes miettinyt, ihastelin vain kuinka löysinä ohjat olivat.. :-) Liikkeellelähdössä täytyy olla tarkkana, olla valmiina ottamaan liike taas jäntevästi ylös ja myötäämään myös ohjalla..
Menimme myös vähän aikaa kevyttä ravia, joka taisi olla täysi fiasko.. Kevennykseen en saanut ollenkaan tuntumaa, yritän selitellä sitä paksuilla toppahousuilla.. Kääntymisestä ei ollut tietoakaan, saatika ympyröistä :D No, aina ei voi voittaa.
Tällaiset "maan päälle palautus" -tunnit ovat todella tarpeellisia, tuli monia ahaa-hetkiä ja uusia juttuja joista sain selkoa! Ja Midde oli loistava.
Täytyypä vielä vähän kertoa tämän päivän "normitunnista".. Menin 18-vuotiaalla russitammalla M.N. Roora jolla pari vuotta sitten "kisasin esteitä" (taso 70cm seuraluokat.. :-)), ja joka on osoittautunut todella herkäksi istunnalle ! Olin siitä hehkuttanut ratsastuksenopettajalleni, jota kyllä nauratti tänään kun laukoissa poni taisi hiukan olla ei-niin-kontrollissa.. "Seeär-ratsastaja nyt sitten näyttää kuinka poni pysäytetään istunnalla" hän hekotteli kun yritin epätoivoisesti saada ponia kuuntelulle ja vaihtamaan ravin kautta laukkaa.. :D Neiti ei edes ryöstämällä ryöstänyt, vaan laukkasi mukavan tahdikasta ja reipasta laukkaa ympyrällä samalla kun minä kuulemma istuin kauniin eleettömästi, kun tosiasiassa yritin saada sitä raviin, omasta mielestäni isoilla avuilla... Ehkä olen vain alkanut jo tottua niin pienillä avuilla ratsastukseen :D
se on kyllä ! :)
VastaaPoista