Rokotuksen jälkeen määrättiin kolme päivää kevyttä liikuntaa - ei hikoilua. Tosin meidän perusliikuntokin tuntuu välill olevan niin kevyttä että mitään muutoksia ei olisi tarvinnut tehdä : D
Eetu oli kuitenkin vielä vähän mömmöissä niin päätin mennä vain vähän aikaa käyntiä. Maneesi humisi ja paukkui tuulenpuuskista, tosin taisi ratsastajaa enemmän jännittää. Aina kun alkoi kuulostaa siltä että katto vähintäänkin menisi menojaan tuulen mukana, oli ilmeeni aika lailla tällainen: O__________O Eetu siitä tietysti vähän kuulosteli mutta onneksi oli meistä se jolla aivotoiminta riitti päättelemään sen, että luultavimmin vankka maneesi pysyy paikallaan koska ensimmäistäkään puuta ei ollut edes kaatunut (joo tiedän, "ei tuu ees verta nii ei voi sattua" -ilmiö..). Minä olin tietysti aivan varma että Eetu rauhoittui siksi että keskityin kovasti käsiini ja iskin ohjia ainakin kymmenen senttiä pidemmäksi ja liioittelin myötäämistä aina kun alkoi jännityttää.
Ahaa-elämykset on kivoja ja niitä tulee aina silloin tällöin. Nyt huomasin että pystyn istunnallani pyytämään Eetua hetkellisesti ryhdistäytymään ja sitten taas jatkamaan pidemmässä käynnissä. =PUOLIPIDÄTE. Oho oho.
Pitkässä ja matkaavoittavassa käynnissä siis istuinluut pyytävät askelta ylemmäs, siten että ajattelen liike-energian takajaloista reilusti kypärännupista ylös. Kasvoin siis pituutta parin askeleen ajaksi ja ryhdistäydyin itsekin. Vaikka askel lyhenikin hetkellisesti niin käden jousto täytyi säilyttää, ajauduin helposti "myötäämään itselleni" taaksepäin, kun myötäyksen kuuluisi tulla hevoselle. Yhden tosi kivan puolipidätteen sain aikaiseksi, pari muuta menivät siihen että unohdin myödätä kädellä tarpeeksi.
Voi miten ihana kuva onkin : ))
VastaaPoistaEetu kiittää, tämä varmasti kannustaa herraa malliuralla :D
VastaaPoistaTsajajaja, mahdottoman komea kuva herrasta! :o
VastaaPoistaOew Eemeli kiittää! :D
VastaaPoista