Täällä ohjelmassa seuraavaksi on rauhallishenkinen joulumaasto tallikaverin kanssa (...koskaan ei tulisi asettaa odotuksia porukkamaastolle, etenkään edes pienesti rauhallisuuteen viittaavaa..) ja pienet kouluvääntelyt kentällä, jotta huomiseksi saataisiin onnistumaan maastokävely ilman ylimääräisiä energioita. Pakkasta tosiaan täällä on parikymmentä astetta, mutta se ei todellisia puskaratsastajia pelota!
...no ehkä vähän, suunnitelma A oli mennä piiiitkälle käyntimaastolle mutta se ei oikeen saanut tänä aamuna enää tuulta purjeisiinsa...
Kenttätyöskentelyä haluan tehdä myös sen takia, että Eetu oli eilen niin upea! Odotin vapaapäivän jälkeistä pöllöilyä ja poukkoilua mutta herra olikin todella herkkä avuille, jopa pohkeelle se vastasi nopeasti. Oli ilo ratsastaa motivoitunutta hevosta, ja kun vielä koin AHAA-ELÄMYKSEN pitkästä aikaa, teki se ratsastuksesta täydellisen. Eikä yhteinen kävelyretki lopuksi maastossa ainakaan huonontanut fiilistä :-)
Ahaa-elämykseni koski laukkaa, tarkemmin nostoa. Olin päättänyt treenata sitä ihan kunnolla kunnes tajuaisin mikä juju siinä on, koska heppa oli muutenkin niin herkällä päällä. Muutamien epäonnistuneiden toistojen jälkeen (joista en edes menettänyt hermojani, jes!) tajusin nojata taakse ulkotakajalkaa päin. Tämä on asia jota CR-tunneilla päähäni on yritetty jankuttaa. Nyt vasta ihan oikeasti nojasin taakse, siirsin sisäpohjetta eteen ja myötäsin ohjalla. Eetu oli laukassa heti, sain seota ahaa-elämyksen tuottamasta hysteriasta! Takaisin käyntiin ja uudestaan. Toinenkin nosto onnistui, mutta parilla seuraavalla Eetu lösähti raviin. Olin melkein vaipumassa uudestaan epätoivoon, kunnes tajusin pitää ohjat kädessä tukemassa. Nosto toisensa jälkeen onnistui, jäi ihan mieletön fiilis!!
Tästä on hyvä jatkaa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti