Tätä on täydellisyys.

Tunnilla Eetun kanssa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia "Kakeiltiin", pelättiin lapsia keinussa kentän laidalla. Siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Voltteja. Uralla kevyttä ravia ja haettiin rentoutta pääty-ympyröillä.

Siirrymme harjoitusraviin. Hevonen on virkeä, juuri sopivasti. Ylimääräisen tuijotteluenergian saamme kanavoitua työskentelemiseen. Pidän katseen korkealta, kauas. Lonkat auki, polvet, nilkat joustavat, jalkapohjat tukevana maassa. Juurrun ulkojalastani maahan.

Kädet rentoutan olkapäistä asti. Lasken kyynärpäät tukevasti jalustalle, ajatellen energiaa ohjaa pitkin kuolaimeen.Ylävartaloni pysyy tasapainossa lantioni päällä, kun kuvittelen kypärännupin sinkoavan ylöspäin jokaisesta askeleesta, samalla kun naru rintalastastani satulan takakaareen kiristyy. Istuinluut tahdittavat takajalkojen vuorottaista liikettä ylös, kypärännupista ulos.

Tunnen hevosen molemmat suupielet ohjissa kevyenä, tasaisena. Hevonen pyöristyy, polkee takajaloillaan runkonsa alle. Ja minä istun, annan kaiken tapahtua, säilytän itseni samanlaisena, energia virtaa, hengitä, hengitä, myötään. Katseeni pääsee valumaan muutaman sentin alemmas. Nopea korjaus, istuinluut eivät enää riitä ylläpitämään ravin tahtia. Pohkeenantolihas löytyy helposti, nopea, rento pohjeapu saa hevosen taas rydistäytymään.

Kaikki on helppoa. Hengitys, tahti, tiet. Päätämme yhdessä, työskentelemme yhdessä.

Pilvilinnat rakoilevat laukkatyöskentelyssä. Rentous, tahti, me katoamme. Olemme hevonen ja ratsastaja. Käskyttäjä ja työläinen.

Lopussa kevyt ravi. Eteen-alas, askellamme samaa tahtia. Olemme jälleen. Keveys, energisyys, kuuntelu, molemmin puolin.
Väsymys. Viimeiset minuutit tunnista. Kannustamme toinen toistamme, jaksamme viimeiset askeleet. Kannamme itsemme, siirrymme harjoitusraviin. Pehmeys. Siirrymme käyntiin. Pehmeys, tahdikkuus, rentous. Hyvä olo. Onnistuminen. Kehut.