Tehtävärata ja ulkohartian kanssa tappelua...

Tänään oli Eetulla kraniosakraalihoito, ja samalla menin CR-tunnille. Tällä kertaa sain Nemon kiinni ilman ongelmia, olin varautunut suorittamaan Monty Robertsit jonkunasteen Join Upin muodossa, mutta en päässytkään pyörittelemään narua kun poni tuli korvat hörössä luokseni ja oli heti kaveria.
Alkukäynneissä ei mulla ollut oikein minkäänlaista suunnitelmaa. Niinpä poni seilasi ympäri kenttää ja ohjailin sitä aina vastakkaiseen suuntaan.. Anne laittoi meille hienon tötsäradan (yritin piirtää siitä kuvan mutten enää yhtään hahmota miten se meni! :D kuitenkin siinä tehtiin loivien kaarten tapaiset kummallekin pitkälle sivulle), jonka menimme aluksi käynnissä. Kun muistin pitää sisäkylkeni pitkänä ja ulkokäden ulkona edessä, käännökset sujuivat hyvin ja Nemo hakeutui välillä ihan näppärään muotoon. Siirryimme kevyeeseen raviin, joka meinasi aina välillä olla asteen reippaampaa mitä olin kuvitellut... mutta silti selvisimme ilman yhtäkään tötsän kaatumista!!
Teimme aika tiukkoja kurveja radalla, joten jokainen kulma täytyi valmistella hyvin. Tämä tarkoitti sitä, että liike täytyi ottaa ylöspäin vähän jäntevämmin, ja vähän aikaa "painaa pause-nappia" ilmassa, palautuen sen jälkeen taas satulaan sekunnin murto-osan ajaksi ja ottaa takajalat taas liikkeeseen mukaan. Eli olla todella skarppina, itse ajattelin lyhentäväni hevosen askelta istuntani avulla.
Kun tehtävä sujui hyvin kevyessä ravissa, istuimme joka toisen tötsänvälin alas harjoitusraviin ja joka toisen kevensimme. Aloin nojaamaan harjoitusravissa herkästi taakse, joten minun täytyi ajatella ylävartalolla eteen ja alaselkää rennoksi. Aina kun sain muutaman hetken ajaksi liikkeestä kiinni ja pääsin mukaan takajalkojen liikkeeseen, Nemo kiitti ja ravasi aivan mielttömän nätisti! Niin kouluratsastajaoloa ei ole ollut ikinä (:
Siirryimme pääty-ympyrälle. Tantan-taa, pääsin treenaamaan laukannostoja! Ne ovatkin ikuisuusongelma ratsastuksessani, alan aina nojaamaan sisään ja eteen ja tuuppaamaan lantiolla... Tämä ei kuulemma ole Nemolla mahdollista koska poni lähtee periferiaan aika nopeasti tällä tyylillä. Nostin siis laukan nätisti... Aluksi tein pysähdyksen, josta lähdin käyntiin ja parin askeleen jälkeen nostin laukan, istumalla ulkotakajalan päälle, ajattelemalla sisäjalkaa eteen, ulkohartiaa ulos; ja pienen pienen pienellä istuinluun liikkeellä olimme kauniissa laukassa juuri sillä tiellä minkä olin etukäteen perifeerisen, uljaan katseeni avulla valmistellut. NOT :D Jos sain Nemon pysähdykseen asti suht hyvin, ryysäsimme käyntiaskelten jälkeen raviin, minä kallistuen - minnepä muuallekaan kuin sisään! Ulkohartiaani helpottaakseni minun täytyi nyt mennä avoa käynnissä ympyrällä, pitäen ulkokäden tarkasti ulkona ja edessä, ja kun avo sujui, nostaa siitä laukka ja laukata yksi kierros ja siirtyä kevyen ravin kautta käyntiin ja uudestaan. Muutama pieni melkeen-periferiaan-pyrähdys taisi tulla ennekuin sain laukan nostettua... En kyllä tajua miten se ulkokäsi aina ajautui takaisin taakse ja sisään!! Alan pitämään jotain tikkua satulasta johon aina tökkään käteni jos se meinaa lipsua...
Harjoittelinpa myös rodeoratsastajan uraa. Toisin sanoen tökin muutaman kerran (...) laukassa hiukan liikaa ulkopohkeella, jolloin Nemo kainosti pyysi minua hiukan irroittamaan ulkopohjetta kyljestään. Sen kokoisen pukin kyydissä taisin viimeksi olla *pitkä miettimistauko* viiiiime talvena..? Mutta taisi se ulkojalka pysyä hiljaa loppumatkan :--D
Loppuraveissa meinasi kyynärkulma suoristua ja siitä Annen täytyi muutaman kerran huomauttaa, mutta muuten olin tyytyväinen siihen, että sain ponin taas rentoutumaan. Meno kun oli aina välillä ollut ei-niin-rentoa...
Tunti oli jälleen tosi opettavainen, ja fiilistä paransi se, että Anne sanoi meidän tehneen aika vaikeita juttuja, selviten niistä loppupeleissä kunnialla. Kyllä mä taisin pari kertaa tunnin aikana punoa kiero suunnitelmaa jossa Eetu saa pienen valkoisen kaverin mukaan kotimatkalle... :-)

Eetun kraniohoidosta kirjoittelen poikan omaan blogiin, sieltä voi käydä kurkkimassa (: Näin nopeasti sanottuna, super-iso taakka putosi harteilta hoidon jälkeen ja herra käyttäytyikin oikein hyvin.
Anteeksi mahdolliset kirjoitus- ja ajatusvihreiset, pistetään pitkän päivän piikkiin.. :D