Kuuhullut

Eilisen CR-tunnin jälkeen (ja sen aikana) en oikein tiennyt että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Päätin nauraa, koska jos olisin alkanut itkemään ei siitä olisi varmaan tullut loppua. Nauraminenkin alkoi olla hysteerisen puolella.
Nemo oli päättänyt heti alussa lähteä kentältä ja jumittaa portin eteen, koska oli jo tehnyt yhden tunnin ennen kuin menin selkään. Kaiken lisäksi Viivi lähti samaisesta portista ulos. Nemo siis oli vahvasti sitä mieltä että nyt loppu tämä pelleily ja lähdetään kotiin syömään. Olo oli kuin alkeistunnilla kun yritin epätoivoisesti saada ponia portilta pois... Pari kertaa siihen jumitettiin ja sen jälkeen paloi jo hermo poneiluun ja kerroin Nemolle nätisti että hänen toimintansa on kaikkea muuta kuin hyväksyttävää. Taisi poni tosin vähän naureskella partaansa. Naureskelua kuului myös kentän reunalta, hmm :D
Tunnistamme meni noin puoli tuntia kävelyyn. Tai oikeammin ympäriinsä palloiluun. Kentän reunalla oli ihan varmasti mörköjä, Milla täytyi oikein herätellä yhdellä pikkuspurtilla. Lisäksi kentän keskellä olisi paljon kivempaa. Ratsastajalta unohtui alaselän rentous, käden jousto, katse ja voi mitä kaikkea. Anne huomasi että lantioni oli koko ajan oikealle kääntynyt, ylävartaloni kiertyessä vasemmalle. Sain korjata tätä "heittämällä" oikean istuinluun eteen.
Ravi meni upeasti pää ylhäällä sinkoilemalla, tässä vaiheessa harkitsin jo itkemistä aika vakavasti mutta nauroin edelleen. Liian taakse siirtyvää sisäjalkaani korjattiin ottamalla vähemmän liikettä ylös sisältä ja enemmän ulkohartiaa päin. Anne päätti teettää pääty-ympyrällä käynti-harjoitusravi -siirtymisiä, koska saimme mukavat vauhdit aina metsän puoleisesta kulmasta. Siirtymiset menivät välillä mukavasti, useimmiten katsoin alas ja poni lähti ravaamaan kuin Vermon loppusuoralla. Tai ainakin siltä se tuntui. Ulkokylkeni jäi jälkeen useasti, varsinkin oikealle kääntymisissä. Vasemmalle sujui jo paremmin. Kyljen mukaan ottamista helpotti mielikuva siitä, että aloitamme ympyrän ulkohartialla ja -kyljellä, johdatamme hevosen näin käännökseen.
Ihan lopputunnista teimme helpompaan suuntaan, eli vasemmalle, pääty-ympyrää kevyessä ravissa. Sen aikana poni alkoi jo keskittyä ja meno alkoi muistuttaa enemmän normaalia. Muutama tosi hyvä pätkä saatiin tällekin tunnille :-)

Viimeisen muutaman kuukauden aikana on tuntunut että ratsastukseni ja kehoni hallinta on kokenut aivan mielettömän taantuman, palikat on poissa paikaltaan useammin ja korjauksia täytyy tehdä enemmän. Anne kuitenkin koko ajan jaksaa huomauttaa siitä, kuinka kehoni on tullut tarkemmaksi ja tarkemmaksi. Että koko ajan hivuttaudutaan enemmän hienosäätöalueelle.

Tänään voisin Eetun kanssa käydä kentällä muistelemassa eilisen oppeja. Nyt ei ole täysikuukaan häiritsemässä vaan voimme rauhassa mennä ilman kuuhulluuksia.. :D