Hienosäätöä ja hehkutusta

..ja anteeksi epäaktiivisuuttani.. Syysväsymystä ilmassa...

Mutta ei siitä sen enempää, koska tänään olin pitkästä aikaa CR-tunnilla Anne Helénillä. Mulla on ollut tässä ratsastustaukoa Eetun karsinalevosta johtuen, parilla normitunnila olen käynyt ja varoittelinkin Annea että ratsastus voikin olla sen mukaista...
Ratsastin Viivillä, joka oli tänään hiukan hidas mutta sytyttyään aivan jumalaisen ihana! Aluksi ratsastimme käynnissä pitkin ohjin uraa (tosin Viivi seilaili edestakaisin samalla kun yritin olla ottamatta liikaa ohjasta mutta silti olla jämäkkänä ja kertoa että nyt keskitytään uralla kävelemiseen..) ja mietimme peruspalikat kuntoon: heti aluksi haemme laajan katseen, jolloin tunnemme paremmin kehossa tapahtuvat muutokset. Tämän jälkeen vuorottaisten takajalkojen energia alkaa virrata kypärännupista ylös ja käsistä kuolaimiin. Sain tehdä vähän töitä ettei takajalkojen mukaan ottaminen tipauttanut samalla leukaani alas..
Otettuamme ohjat teimme kolmen tötsän avulla pujottelua kummallakin lyhyellä sivulla, mikä tarkoitti sitä että pujottelu oli haastavaa lyhyiden välien takia.. Pujottelu käynnissä helpottui pikkuhiljaa, kun muistin myödätä kädellä sisälavan kanssa. Anne kehui miten hyvin pysyin linjassa ja keskellä satulaa, en kaatunut suuremmin minnekään päin ja virheet joita tapahtui olivat helposti korjattavissa ja tein jopa oma-aloitteisesti korjauksia oikein! :-)
Siirryimme kevyeeseen raviin ja jatkoimme tötsien pujottelua. Viivi oli hiukan hitaalla päällä, joten useita sammahtamisia sattui juuri tötsillä kun jäin tuijottamaan keskimmäistä tötsää ja unohdin ottaa liikettä ylöspäin... Tein myös sen virheen että korjasin kääntymisongelmaa sisäohjalla, kun minun olisi pitänyt pitää ulkokäsi hyvin ulkona ja edessä, hiukan johtaen haluttuun suuntaan. Pikkuhiljaa alkoi ravi säilymään tötsillä kun muistin katsoa ylöspäin ja kauhistella pelkästään silmäkulmastani kuinka helposti tötsät oikeasti kaatuvat... Keilasin tötteröitä varmaan parikymmentä kertaa, ne jotenkin hyppäsi aina tielle... :-D
Anne sanoi että olen suoristunut tosi paljon ja että vasen puoleni ei ole enää ollenkaan niin pahasti jäljessä kuin viime kerralla, mutta töitä pitää edelleen tehdä. Vasemmalle kääntyessäni sain koko ajan miettiä liftausliikettä sisään, varsinkin kun Viiviä alkoi kiinnostaa enemmän kentän laidalle kertyneet katsojat kuin työnteko... Nyt sain vaatia hevoselta keskittymistä napauttamalla sisäpohkeella ja kääntäen sen päätä sisälle liftausliikkeellä, jossa siis sisäkäsi menee ylös-eteen ja peukalo kääntyy yläkautta ulos. Huomasin muuten juuri äsken että jokin lihas tai joku tuli tästä liftailusta rasittuneeksi ja kipeäksi :D Vasemmalle kääntymiset alkoivat sujua jopa kiitettävästi ja välillä oli tsi hyviä pätkiä jolloin olin itse tasapainossa, hevonen kevyenä ja eteenpäinpyrkivänä ja toimi ajatuksen voimalla :-)
Oikealle kääntymiset alkoivat taas vaikeina ja Anne otti minut aika nopeasti keskelle pysähdyksiin. Olin huomaamattani koko aika käännöstä vastaan, siis polvet ja kädet osoittivat molemmat ulospäin, lantiota myöden. Sain korjata tämän ajattelemalla avaavani hevoselle tien sisäpolvellani, sama juttu mitä tein Eetun kanssa. Kun avasin polven, sisäjalkani siirtyi takaa eteen ja oikealle paikalleen, "juurtuen" samalla kuin itsestään maahan. Kasaan painuvaa sisäkylkeäni korjattiin sillä, että sisäohjasta vetämisen sijasta pidin ulkokäden todellakin ulkona ja edessä, laskematta kuitenkaan sisäkättä alas. Sain tämän jälkeen ajatella myös sisähartiaa hiukan ylemmäs. Keventelin hetken Annen ympäri pääty-ympyrällä, samalla kun hän muistutteli ja antoi tarkkoja ohjeita miten minun tuli ratsastaa. Katsoin huomaamattani koko aika hiukan enemmän sisälle, jota korjattiin sillä että pidin nenän ulkokorvaan päin. Pari kertaa (..jos kaunistellaan hiukan totuutta.. ;D) lipsahti katse taas sisään ja alas, johon hevonen ja Anne kuittasivat kuin yhdestä suusta - Viivi nostaen päänsä rennosta muodosta ja Anne näpäyttäen "minne katsot!". Alkoi aika nopeasti pysyä se katse siellä ulkokorvan yli... :D
Heti, kun istuin oikeasti keskellä satulaa, Viivi kiitti nostamalla selkäänsä ja työskentelemällä kunnolla. Tunne oli aivan mielettömän upea, kaikki oli hetken jotenkin niin helppoa ja minun ei tarvinnut kuin olla ja ajatella ja teimme kaiken yhdessä, hevonen suorastaan lensi eteenpäin tahdikkaasti. Näitä hetkiä tuli tunnin aikana yllättävän monta, olen siitä niin iloinen :-)
Viivi on hieno. Tosi hieno. Neiti kiittää ja kuittaa niin salamannopeasti, on niin uskomattoman hyvä peili ratsastajalle, että parempaa saa hakea.

Kaikkein upeinta tunnissa olivat Annen sanat: "Sulla alkaa kohta olla se vaihe kun se mitä korjataan on hienosäätöä."

Kuviakin saattaa tulla pari, kännykkälaatuisia mutta hyvistä tilanteista :D

// Olen nyt aloittanut sikahienon ohjelman Two hundred sit-ups, jossa siis treenataan vatsalihaksia ihan viikko-ohjelman kanssa :D Olen nyt ensimmäisen viikon lopussa, ja aloitustestin tulokseksi sain 27 vatsalihasta, taso Poor :---D Hyvä minä, tästä on hyvä lähteä tasoja kiipeämään! Mutta musta tuntuu että tällä ohjelmallani on ollut jo jonkinlaista merkitystä istuntaani hevosen selässä, tunnen jotenkin paremmin jos istun vinossa. Tai oikeastaan tunnen paremmin milloin istun suorassa. Jos joku muukin innostuu tuosta tehokkaasta vatsalihastreenistä, kannattaa muistaa myös kehon tasapainottaminen eli selkälihaksia ei saa unohtaa! Itse olen nyt tehnyt 40+40 sarjan selkälihaksia aina noiden vatsojen kanssa.
Hoho, musta tulee ihan treenari :D Itse asiassa oli suunnitellut hienosti miten joka viikonloppu käyn yhdellä hölkkälenkilläkin, mutta se nyt taisi jäädä tältä viikolta... Ensi viikolla sitten?