Kiitos Mary Wanless!

Laukassa vasempaan suuntaan heppani Eetu ei suostu kääntymään - kuka nyt suostuisikaan jos selässä röhnöttäisi yhtä vino ihminen kuin minä. Tuskastelin ylivenyneiden pääty-ympyröiden kanssa jälleen tässä päivänä eräänä ja yritin suoristaa itseni ja toistella mantraa "ulkojalka pitkä, ulkokylki pitkä, katse eteen (tässä vaiheessa katse rojahti alas...), pyydä, myötää". Nojoo, ympyrät päätyivät siihen että Eetu lähti laukkaamaan uralla pää sisällä ja lopulta kääntyi kun vedin kauniisti sisäohjasta ja väistätin ulkopohkeella tyylikkään ristiriitaisesti muiden apujen kanssa. Sitten, yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni muistui jostain aivojeni pitkäkestoisen muistin sopukoista apu, jonka olin onnellisena unohtanut kokonaan! Mary Wanlessin Mielekästä ratsastusta painotti painon reisille jakamista ja niillä ohjailua. Testasin "reisirattia" ja voi ihme ja kumma, hevoseni kääntyi! Ei tosin enää puhuta oikealle kääntymisestä, lukitsin oikean puolen reiteni kääntämään vasemmalle niin että kaikki oli taas ihan vinksin vonksin...

Tässä pari kuvaa tanssahteluistamme, sisäjalkani on kovin jännittynyt... Muutenkin olen huomannut puristautuvani jalalla etenkin Eetun isossa laukassa, täytyy sitäkin alkaa miettiä tässä kaiken muun seassa...