"ajattele silmämunias taaksepäin ja häntäluuta leukaas"

...miksi ystävälläni näytti olevan hiukan vääränlainen käsitys Centered Ridingista, noiden mahtavien pikkuvinkkien jälkeen? No, ehkä jos lauseet tipahtelevat ilmoille kaaoksenomaisessa tilanteessa, jossa viisi ihmistä puhuu innoissaan toistensa päälle, kuvaillen fiiliksiään tehostaen reaktioitaan vielä huitovilla raajoilla ja upeilla ilmeillä, saattavat nämä ohjeet kuulostaa hiukan.... oudoilta? Mutta kokeiltuaan näitä vinkkejä käytännössä huomasi ystävänikin miten mahtavaa tämä kaikki on.

Eilen siis järjestettiin Sailan tallilla pienimuotoinen CR-kurssi johon kuului yksi ratsastustunti. Porukkaa saimme kasaan kiitettävästi ja kaikki kolme ryhmää olivat päivän jälkeen haltioissaan ja innokkaasti tulossa uudestaankin. Kurssittajanamme toimi - tiddididii - kukas muukaan kuin Anne Helén (:

Itse olin ensimmäisessä ryhmässä russtamma Roosan kanssa.  Poni oli aivan upea, huolimatta siitä että pari viikkoa lomaillut neiti oli sitä mieltä että lomia on vielä reilusti jäljellä eikä tarhasta tarvitse siksi tulla ollenkaan. Roosa kuunteli jokaista istunnan muutostani tarkasti ja oli loistava peili ratsastajalle. Oli muuten aika jännä fiilis istua 120-senttisen ohuen (tai no... ohuehkon..) ponin selkään kun muutamat viime viikot on maa ollut melkein puoli metriä ylempänä...

Anne kehui heti alkuun kuinka hyvin olen saanut istuntani linjaan, eli siis hartia-lonkka-kantapää -linja oli kohtisuora. Olin tästä tosi iloinen koska on tuntunut että istuntani on mennyt vain huonompaan suuntaan kun kukaan ei ole ollut korjailemassa...
Vasen lonkkani tipahtaa edelleen alemmas kuin oikean puolen. Korjatessani tätä aloin heijata enemmän sivuttain kuin ylös, jolloin myös pienen pieni poni allani huojui... :'D Heti kun mietin ottavani istuinluuta ylös, loppui heijaus ja poni kulki suorempaan.

Anne antoi minulle seuraavanlaisen tehtävän jota varten minun täytyi ensiksi tulla alas ponin selästä:
Seisoin aluksi paikallani. Tästä minun täytyi etsiä rennosti asento jossa kantapääni ovat suoraan lonkkieni alla ja alkaa joustaa polvista ja lonkista, molemmista yhtä paljon. Tavallaan "pompin" rennosti pienen pienellä liikkeellä ja joustavasti. Kun olin löytänyt tämän asennon niin sain alkaa pyörittää molemmilla käsilläni pientä ympyrää lonkkieni vieressä. Ihan uskomatonta, tämä pieni liike sai aikaan sen, että pidin painoani paljon tukevammin kantapäillä! Tämän jälkeen minun piti ajatella lantioni liikettä enemmän yläviistoon kuin eteen. Tämä mielikuva auttaisi myös kevyessä ravissa. Katsokaa upia kuva minkä iha ite tein "selvennykseksi"... : DD

Roosan kanssa kevyt ravi sujui hyvin ja olin hyvin pienessä liikkeessä mukana. Vähän ajan päästä Anne pyysi minut luokseen ja ilmoitti, että olin hyvin keskellä ponia (tästä olin iloinen). Ainoa vaan että satula oli kymmenisen senttiä vasemmalla (tässä vaiheessa olin enemmänkin hämmentynyt kuin iloinen). Kiristiettyäni satulavyönä Anne hoksasi että vasempi jalkani on jäykempi ja sen takia pidän keventäessäni painoa enemmän vasemmalla ja ponnistan ylösnousussa tavallaan vasemmalta oikealle (eli otan vauhtia siltä jalalta missä painoa on enemmän). Sain tehtäväksi kuvitella painoa enemmän oikealle ja lantioni suuntaa kevennyksessä vasemmalle (ikään kuin ottaisin vauhtia oikealta). Heti seuraavalla suoralla Anne sanoi kevennykseni parantuneen ja ponikin kulki suorempana! Vaikka musta tuntui että kevennän ihan puolelta toiselle... Anne kertoi myös että vielä vähän aikaa, ennen kuin lihakseni tottuisivat tähän uuteen tapaan keventää, saisin käyttää tosi paljon syviä lihaksia saadakseni liikeradan pysymään oikeana.

Sain jopa laukata! Laukkasin muutaman suoran ennen kuin annoin Roosan levätä, olihan ponilla ollut taukoa takana. Nämä laukat sujuivat hyvin. Niiden jälkeen vaihdoin ratsukseni Eetun.

Veera Ihatsun estevalmennuksessa keväällä Roosan kanssa. C. Tiinamari Karvinen

Eetun selkään noustessani olo oli kuin aloittelijalla. Alla oli niin iso hevonen että istuntani ja upea hartia-lonkka-kantapää -linjani oli mennyttä. Annen aseteltua minut takaisin muottiin pääsin käppäilemään ja mietiskelemään vasenta lonkkaani (joka yllättäen pääsi taas valumaan alas, hups..). Aika pian sain jo keräillä ohjat ja siirtyä kevyeen raviin. Hyi kamala.

Eetu ravasi lyhyin askelin, pää ylhäällä ja selkä jännittyneenä, Milla selässä polvilla puristaen ja jalat taakse heittäytyneenä.. Pienen aikalisän turvin kevyttä istuntaani korjailtiin jälleen.
Noustessani ylös kevennyksessä minun täytyy ajatella käsiäni eteenpäin, koska nyt ne jäivät jäykiksi ja nyppimään ohjasta joka kerta kun nousin ylös. Myös polveni puristi satulaan käskien hevosta hidastamaan. Huomasin pitäväni melko pitkiä jalustimia joten lyhensin niitä reiällä, jonka jälkeen kevyt istunta tuntui jo paljon helpommalta.
Olin tehnyt jaloillani sen virheen mitä useimmat tekevät pitäessään "pohkeen kiinni hevosessa". Noustessani kevennykseen nilkkani löystyivät ja lukkiutuivat alas, jonka seurauksena ne siirtyivät myös sisemmäs, kiinni hevoseen ja aiheuttaen polveni puristamisen ja jalan taaksepäin heittämisen. Eli liika rentouskaan ei ole hyväksi. Nyt minun täytyi saada polviani irti satulasta, joka tarkoitti tapauksessani sitä että sain ihan konkreettisesti irrottaa polviani ulos ja alaspäin. Nilkka täytyi pitää jänteävänä, jalustin vähän päkiän takana ja "jalkapohjat maassa". Koska olin niin lyhytjalkainen Eetun selkään, niin minusta näytti että jalkani olisivat sojottaneet hiukan ulos... Mutta kun kokeilin näin keventämistä käytännössä huomasin miten paljon helpommaksi se muuttui.
Kevennän myös ihan liikaa satulasta irti ja eteen. Kevennysliikkeen ei edelleenkään pidä olla ETEEEEEEEEENNNNNNNNN ja alas ja ETEEEEEEEENNNNNN vaan pikkasen ylös - jään roikkumaan ilmaan - nopeasti alas ja heti ylös - slooowwww motioooooonnnn ja pikapikaa alas. Got it? :D Eli siis kuten otsikossakin lukee - ajattele häntäluutasi leukaasi.

Mutta kun olin saanut ratsastukseni hallintaan, alkoi hevonenkin rentoutua silminnähden. Sain Eetullakin laukata, hurjaaaa (: Laukannostossa meillä oli erimielisyyksiä... Kun sitten sain hevosen nostamaan laukan niin se nousi hienosti :D Laukassa minun piti ajatella ylös - ylös - ylös eikä jäädä tuuppaamaan hevosta eteenpäin. Muutaman kerran laukka pätkäisi ja minun piti tunnustella missä vaiheessa hevonen oli hyytymässä ja muistuttaa sitä askellajista. Nousin välillä myös kevyeeseen istuntaan - ja yhdistin siihenkin pienen ylös - ylös - ylös - ja sain miettiä milloin hevonen tuntuu paremmalta, kevyessä vai harjoitusistunnassa.

Kokonaisuudessaan taas tunti oli loistava ja se palautti mieleen monia juttuja mitä täytyy treenailla kotona.

Kuva ei ole CR-tunnilta... C. Tiinamari Karvinen

Ja sitten ihan yleistä infoa, lukion toinen vuosi hurahti käyntiin joka on pääsyypää blogin epäaktiivisuuteen. Pyrin mahdollisuuksien mukaan kirjoittelemaan, mutta luultavasti viikolla tekstien määrä on tosi vähäistä. Jep, juuri kun olin päässyt tähän kirjoittamisen makuun uudestaan...