Viimeinen päivä. Oikeastaan puoli päivää. En muista ollenkaan miten heräsin /millä mielellä sen tein, koska en ole kirjoitellut mitään suurempia tohon vihkooni. Ilmeisesti koomasin koska en muista : D
Seiskalta talliin, teimme Ekin kanssa supernopeesti tallit koska hetken päästä tulisivat kraniokurssilaiset. Eli tallin esteettinen puoli kuntoon :-) Tämän jälkeen lähdin toiselle ja vähän tarkemmalle karsinakierrokselle. Olin juuri sopivasti valmis kun minun jo täytyi hakea Jacki kraniosakraaliterapiaan. Vaikka Jackia vähän häiritsikin paarmat, tulimme tosi yhteisymmärryksessä talliin, kertaakaan ei täytynyt sanoa että odota herra vähän. Kranion aikana paarmat häiritsi vieläkin joten menin sille vähän juttelemaan ja rapsuttelemaan. Samalla vilkuilin kraniohoitoa, joka näytti tosi jännältä. Terapeutti piti toista kättään Jackin sään päällä ja toisella kävi hitaasti läpi ilmeisesti selkärangan nikamia. Jotenkin tuli mieleen ne jotkut intialaiset päähieronnat vai mitkä joissa hoitaja vaan pyörittelee käsiään ilmassa hoidettavan pään lähellä, eli aavistus skeptisyyttä oli havaittavissa.. Ilmeisesti odotin kraniohoidolta jotain selänrusauttelujuttuja kamehamehaa-huudoilla varustettuna... Kuitenkin Jacki jossain vaiheessa laski päätään ja venytti kunnolla alaspäin, johon terapeutti kommentoi että heppa auttaa tosi hienosti. Hoidon edetessä hevonen selkeästi alkoi tykätä ja rentoutua, välillä taas selkeästi venyttäen. Skeptisyys haihtui sen sileän tien, kyllä ton täytyy ihan oikeasti toimia kun hevonenkin muuttui silmissä...Kello 11 menin tunnille Nemolla. Nyt on pakko hehkuttaa: näin hyvin ei ole koskaan ikinä milloinkaan mennyt! Palikat olivat paikallaan, jolloin uskalsin myös vaatia ponilta kuuntelua ja keskittymistä. Kun Annen päädyssä (Annella on sellainen hieno ulkohuussin tapainen hökkeli kentän reunalla josta on yksi seinä aukinainen ja siellä sisällä sitten on tuoli) oli pelottavia mörköjä eikä keskittyminen ollut ponilta huippuluokkaa, sain ohjeet vaatia kunnolla sisäpohkeella ja -ohjalla. Ohjaa tavallaan nostin ylöspäin päättäväisesti mutta pehmeällä ranteella, ja heti rentoutin kun ponin pää kääntyi kuuntelulle. Teimme kolmikaarista kiemurauraa, ja nyt olin suorassa kumpaankin suuntaan enkä kaatunut sisään! Vau mikä fiilis.
Tunnin jälkeen vaihtelin hevosille vedet laitumelle ja tarhoihin, laitoin heinät tarhahevosille. Tämän jälkeen lähdin syömään sikahyvää keittoa.. Samalla katselimme muutaman kurssilaisen kanssa Philippe Karlia ja joimme kahvit. Olin yrittänyt vähän aikaa pysyä lujana ja juoda pelkästään vettä, mutta kahvi alkoi tuoksua niin vahvasti vieressä istuvien kupeissa että oli pakko sortua....
Kahvien jälkeen oli aika lähteä kotiin.
Olen tosi tyytyväinen siihen miten tämä viikko Annella vaikutti ratsastukseeni. Opin myös paljon hevosten käsittelystä. Opin laittamaan hyttysmyrkkyjä, taluttamaan, raahaamaan vesiä laitumelle jnejnenejne.
Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa: kun tulin kotiin, nukuin muutaman yön ja lähdin tallille moikkaamaan Eetua, huomasin että palikat romahtivat heti kun siirsin hevosen raviin. Tässä kestää ehkä hetken, ennen kuin Eetun kanssa pystyn alkaa taas miettiä enemmänkin palikoita, koska nyt täytyy vaan keskittyä siihen, että pysyn selässä! Herralla on niin suuret liikkeet ettei mitään rajaa! Harjoitusravi varsinkin on jotain niin järkyttävää, hölskyn ja pompin kuin ensimmäistä kertaa selässä ja oikea kylkeni on kasassa eikä hevonen käänny ja tämä kaikki siirtyy myös käyntiin ja laukkaan ja kevyeen raviin... Hyrr. Tästä ratsastuksesta on Centered Riding kaukana :-D(Ei ehkä ihan hurjan kaukana, koska perusratsastukseeni on siirtynyt paljon asioita CR:stä... mutta silti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti