Vuokrapolleni Eetu on sen verran herkkä poika istunnalle että olen kohdannut ihan uuden ongelman: oikeassa laukassa istuntani selkeästi kertoo hevoselle että nyt vaihdetaan laukka. Se on tosi positiivista, koska nyt tosissaan täytyy miettiä että mitenpäin istun siellä.
Aluksi ongelma oli molempiin suuntiin, mutta kun ymmärsin miten istun satulassa niin etten anna jatkuvasti vaihtoapuja, on se siirtynyt vaan toiselle puolelle. Lisäksi olen nyt saanut muutamia ahaa-elämyksiä harjoitusravissakin, pystyn istumaan siellä yhtämittaa ainakin kahden pääty-ympyrän ajan! Jes hyvä minä. Tosin siinä vaiheessa kun haluaisin tehdä selässä muutakin kuin vain istua, eli kontrolloida ravia istunnalla, jännityn ja alan taas pomppia. Eli nyt täytyy vähäksi aikaa tyytyä pohje-ohja -menetelmiin kunnes olen oppinut istumaan pomppimatta satulassa.
Luonnollinen hevostaito on alkanut myös kiinnostaa. Eetun kanssa olisi niin kiva tehdä kaikennäköistä pientä maastakäsinjuttua, mutta tällä hetkellä Suomen kesän parhaimmat puolet, aka paarmat, ovat vallanneet tallin ympäristön kymmenen kilometrin säteellä niin tiheään että hyvä että sekaan mahtuu. Siinä ei tee mieli alkaa vaatia hevoselta mitään keskittymistä varsinkaan niin hitaassa tempossa kuin käynnissä, ravissa ja laukassa sentään edetään sen verran että paarmat jäävät taakse.
CR-tunnillekin voisi joku päivä taas mennä. Yh, voin taas hyvin kuvitella kuinka istun puolet tunnista keskellä kuunnellen kuinka Anne yrittää epätoivoisesti selittää ja saada ratsastukseni muistuttamaan edes etäisesti sitä mitä se oli muutama viikko sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti