Tehokurssi Annella, Päivä 4

Perjantai. Toiseksi viimeinen päivä Annen opissa intensiivikurssilla. Tätä kirjoittaessani parin viikon viiveellä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa koska kotona ratsastelut ovat olleet kaikkea muuta kuin oppikirjamaista Centered Ridingia mitä opettelin tämän viikon. Nooo, ehkä joskus pääsen niin sinuiksi vuokrahevoseni Eetun kanssa että voin ratsastaa vähän syvällisemmin :D

PERJANTAIHIN. Aamupalan jälkeen menin talliin. Anne heitti orit laitumelle jonka jälkeen jäin iiihan yksin ja sain selvitä aamutallista keskenäni. Rehellisesti täytyy sanoa, että karsinoita tehdessäni etanavaihteella saatoin ehkä vähän ikävöidä Annan seuraa.. Onneksi Radio Novan Aamussa tai jossain muussa Kimmo ja Minna juttelivat ymmärtäväisesti, naureskelin niiden jutuille keskenäni : D

Selvisin hengissä (AALTO) ja lähdin syömään. Tällä kertaa olin muistanut ruokkia myös hevoset, jeee ja sain syödä rauhassa, jonka jälkeen kävin vaihtamassa vedet talliin. Puoli seitsemän aikoihin noukin myös tuntsarit sisälle, jotka vetivät viimeisen iltani kunniaksi mielenkiintoiset rallit tarhoissa. Once again, nobody was hurt. Ja päivä oli pelastettu.

Mendo

Ja nyt pudotan pommin, tanttanttaa! Perjantaina en pystynyt ratsastamaan! MITÄ! Sillä! En kertakaikkiaan pystynyt!
Siis, tässä kohtaa tuli se kohta jossa tallitöihin tottumaton alaselkäni oli sanonut että ehheh, luuletko joka päivä pääseväsi ratsastamaan. No way, pamahdampa tässä kipeäksi!

Joo. Alaselkä siis vähän muistutteli itsestään, jonka takia jätin ratsastukset tältä päivältä väliin. Torstainen tunti Middellä oli myös vahvistanut tätä päätöstäni, sillä keventelyt olivat olleet yhtä tuskaa. Ratsastuksen sijaan raahasin stepperin keittiöön ja iskin Philippe Karlin videoita pyörimään. Stepperillä sain tosi kivasti  muutaman askeleen, eli niin että ylävartaloni pysyy paikallaan ja lonkkani nousevat vuorotellen ja ajattelen jaloilla ylösylösylös enkä alasalasalas. Sitten olin ihan fiiliksissä että jes, nyt tajusin miten tää menee, keskittymiseni herpaantui ja aloin taas rämpimään suossa stepperini kanssa. Samanlainen ilmiö oli havaittavissa myös silloin, kun Kaarle-herra ratsuineen esittivät täydellistä piaffea tai passagea tai mitä ikinä vain. En kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään kaikkeen yhtä aikaa. Liian paljon liikkuvia osia (heh-heh, tuo oli inside-vitsi jonka Heléniläiset tajuaa :--D).

Video kesti tunnin ja sen jälkeen kävin tekemässä iltatallin. Selviydyin itse kaikesta mistä pitikin, hetken mietiskelyn jälkeen myös iltamössöt löysivät paikkansa. Olin noin puoli yhdeksän aikaan jo valmis, vaikka tein kaiken ihan yksin :D Vaau.


Nukkumaan mennessäni huomasin unohtaneeni ikkunan auki huoneessani. Kaksi itikkaa oli löytänyt tiensä tähän ihmisveren luvattuun maahan, mokomat Roope Kruusonit. Oli siis vain pieni huone, minä ja itikat. Toisen hyttysen sain pyydystettyä paperimukin alle pöydälle, toinen veti himmeitä Duudson-syöksyjä seiniä ja lamppua päin. Taisi säikähtää ja luulla joutuvansa myös mukin alle. Annoin itikan olla, yksi Dudeson on tarpeeksi sen kokoisessa huoneessa ja iskin valot pois. Täysin samalla hetkellä kun lamppui sammui, meni hyttynen kiltisti nukkumaan ja oli koko yön hiljaa. Olin aika tyytyväinen, se oli ilmeisen hyvinkäyttäytyvä hyttynen suicide-syöksyistäkin huolimatta.