Eräs ihminen kysyi minulta blogini alkuajoilta ehkä retorisuuteen kallistuvan kysymyksen:
miksi ratsastuksesta pitää tehdä niin vaikeaa, rocket sciensea?
Tämä sai todella pysähtymään ja miettimään. Niin, tosiaan: miksi alkaa kikkailla istuinluiden, hengityksen, takajalkojen energian vastaanottamisen ja muiden, parhaimmillaan henkäystäkin kevyempien, apujen kanssa, varsinkin kun kaikkia lähettämiään signaaleja ei edes tiedosta, niitä ei osaa kontrolloida. Parhaimmillaan hämmentyvät sekä ratsastaja että hevonen, jolloin tuloksena ei todellakaan ole se harmonia ja tekemisen helppous mihin pyritään esimerkiksi juuri Centered Ridingissa.
Näin myös ennen ensimmäistä CR-tuntiani ajattelin, että no jos nyt muutaman kerran kävisi ja katsoisi sitten että mitä ottaisi mukaan omaan ratsastukseen. Vähän toisin taisi käydä.
Minulle tämä kevyiden apujen kanssa kikkailu ja niiden kokeileminen on kuin toisille huume: sen voisi oikeastaan rinnastaa tupakointiin. Alussa jattelee, että enhän minä nyt koukkuun jää. Kun sitten muutaman kerran kokeilee, huomaa ettei voikaan niin helposti lopettaa. Ratsastuksesta on tullut minulle parhaimpina päivinä niin hyvä ja jollain tavalla rauhoittava, voimistava tunne että sen avulla jaksaa taas hämmentää ratsua sekä itseään. Alkaa etsiä yhä enemmän sitä nappia minkä ansiosta viime kerralla kaikki sujui niin höyhenenkevyesti ja vaivattomasti. Rupeaa miettimään syitä ja seurauksia, miksi hevonen reagoi tällä tavalla, johtuuko se minusta vai sekosiko hevonen omissa jaloissaan. Tämä onkin muuten omalla tavallaan ehkä vaikeinta koko touhussa, ainakin minulle.
Jollekin selitykseni tällaisesta mielentilasta, jossa kaikki ulkopuolinen elämä sulkeutuu ja jäljelle jää vain hevonen ja minä, on pelkkää huuhaata ja parhaimmassa tapauksessa tämä joku alkaa epäillä jo elämäni laatua kun niin pienestä asiasta hurmaantuu jo sekavuuteen asti. Mutta kyllähän kaikilla täytyy joku asia olla, jonka parissa unohtaa kaikki arkisen elämän murheet ja odotukset, vai? Hevosihmiset taitavat tuntea tämän fiiliksen paremmin kuin hyvin...
Olenkin yllättänyt itseni tämän tekstin filosofisuudella, mutta mielessäni pyörii niin monta vastalausetta ja selitystä tuolle edellä mainitulle kysymykselle että niitä on vaikea laittaa järjestykseen. Tämän lyhyen postauksen olen käynyt läpi monta kertaa, tämän (epä)selvemmin en osaa asiaa ilmaista :D
Hmm, jotenkin tuntuu että tämä juttu loppui ennen kuin se pääsi alkuunsakaan. Tuossahan oli oikein loistava alkukappale johonkin vähän isompaan rojektiin. Ehkä joskus, ehkä joskus... :D
Mutta toi rocket sciense -juttu oli oikeasti oivaltava. Mitäs jos Kokemuksia Centered Ridingin parista -kohdan blogistani vaihtaisikin tekstiin ...kun ratsastuksesta tehdään rocket sciensea. Sitten voisin vähän laajemmin käsitellä aihetta, koska mua kiinnostaa myös muut tällaiset pilkunviilaustyylit, oikeastaan ihan perus enkkuratsastusta myöten. Laitetaanpa korvan taakse...
Ja hei vielä, uusia lukijoita! Hei, me likes ja tosi paljon tervetuloa! (: Ja pyydän tähän väliin anteeksi taas että viikko kulunut viimeisestä kirjoituksesta, tosiaan tämän kirjoituksen kyllä aloitin pari päivää sitten mutta se täytyi jättää muhimaan koska aihe oli mulle aika vaikea (haha, toteutuksesta huomaa... :D). Jos nyt tämä aihepiirin laajennus toteutuisi niin tulisi varmaan vähän enemmänkin kirjoiteltavaa, tosin CR olisikin aika suurena osana koko aika.
Ja ei, en ole vieläkään saanut aikaiseksi sit CR-tuntia. Mmöh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti