Tehokurssi Annella, Päivä 3

Aamu. Joka saapui vielä aikaisemmin kuin edellinen. Oikeastaan kännykkä oli herättämässä puolta tuntia myöhemmin mutta tuntui että olin vahingossa laittanut sen aikaisemmaksi. Eipä siinä mitään, sain itseni reippaasti (...) ylös ja menin aamupalalle ja siitä talliin. Tänä aamuna en juonutkaan cappuccinoa! Syytä en tiedä, en edes ajatellut koko asiaa! Hui!

Lakua ei toki yhtään jänskättänyt Milla ja kamera, eei toki...

Annan kanssa heittelin heppaset ulos, jonka jälkeen sain Annelta tehtävän viikata karsinoiden edessä roikkuvat loimet hyllylle tallin perälle. Keksin siinä viikatessani oikein hienon taittelutavan jolla sain loimet nätisti, tätä ennen minulla ja loimilla oli ollut jonkin asteen vihamiessuhde. Toisaalta kaulakappaleet eivät suostuneet asettumaan, aina jokin kulma jäi repsottamaan. Tukehdutin sisäisen perfektionistini ja annoin pienempien kulmien olla, taittelin ne jotenkin mielikuvituksellisesti kasan sisään.

Hevosille vedet vaihdettuani menin syömään. Kaikessa rauhassa. Kunnes muutaman haarukallisen syötyäni Anne kysyi, saivathan tuntsarit heinää tarhoihin. Makarooni jumahti tyhmästi rokatorveni ja kurkkuni välimaastoille mikä aiheutti pienen päänsisäisen tukehtumisefektin, jonka sain kuitenkin pideltyä aisoissa niin etten lingonnut makaroonia suustani Annen lautaselle. "Mitä! En! Apua! Aa!" Nuo ah-niin-tutut sanat... Kaiken lisäksi näimme ikkunasta kuinka laitsahevosilla alkoi olla tukalat paikat paarmojen ahdistellessa niitä oikeella armeijalla. Söimme pikavauhtia ja lähdimme hakemaan hevosia, tai no, minä hain Redin jonka jälkeen kävin heittämässä tarhahevosille heinät (tai toisinpäin, näistä muistiinpanoistani ei ota oikein selvää enkä muista juuri nyt kuinka päin se meni :D). Sain tuntsareilta osakseni ärsyyntyneitä mulkaisuja joiden takia ei jäänyt epäselväksi, mikä oli mielipide tähän viivästyneeseen ruokailuun...

Kolmelta sain mennä Nemon kanssa ihan itsenäisesti kentälle pörräämään. Haeskelin istuinluita ja kääntymisiä käynnissä, muutaman (viivästyneen...) pysähdyksenkin tein. Poni tuntui taas hurjan ohuelta lankkupötköltä ja kiemurtelimme kauniisti kun halusin mennä suoraa uraa... Puolisen tuntia ponia kiusasin, jonka jälkeen vein Nemon sisään ja hain muutkin hevoset tarhoista. Ilmeisesti myöhästynyt ruoka-aika oli saanut tyypit myös huolestumaan sisään pääsemisen ajankohdasta, koska ne vetivät mukavannäköistä formulaa ympäri tarhoja. Selvisin silti kunnialla ilman katkenneita raajoja, riimunnaruja tai aidantolppia. Yksikään hevonen ei myöskään karannut *woooh*.

Kuudelta oli jälleen ratsastuksen aika. Menin tunnilla Middellä. Ja pakko sanoa, että nyt ei jaksanut! Lihakseni ja etenkin alaselkä olivat niin kipeät, että keventämisestä ei tullut ollenkaan yhtään mitään, Anne sai tulla loppupuolella tuntia vielä korjaamaan asentoani ja selittämään kevennyksen uudelleen. Väsyneenä ja ärsyyntyneenä omaan suoritukseeni en voinut kuin nieleskellä itkua ja yrittää rauhoittua ja keskittyä. Kevennys alkoi kyllä sujumaan kun rutistin muka viimeiset voimani. Tai oikeastaan, kun keventämistyylini oli oikea, ei voimaakaan tarvinnut ollenkaan. Hö. Olin keventänyt lantiotani satulan etukaarelle ja melkein sen yli, jonka vuoksi jalkani heittäityivät taaksepäin. Eihän se niin pidä mennä.

Ja, arvon lukijat, laukkasin toista kertaa elämässäni cr-tunnilla! Tosin siihenkin meni hiukan aikaa ennen kuin sain nostettua laukan, koska lihasmuistiini on iskostunut seuraavanlainen laukannosto: nojataan sisään, sisäkantapää alas, sisäolkapää alas, sisäkylki lyhyeksi ja VROUUUUUMMMMM SUKELLETAAN ja tättärärää, laukka ! ....not. Nyt sain oikein tapella itseni kanssa että tein kuten Anne käski: nojaan taaksepäin ulkotakajalkaa vasten ja nostan sisäistuinluun avulla takajalan laukkaan. Samalla annan tilaa ohjalla sisältä. Yeah right, helpommin sanottu kuin tehty! Kun sain lopulta käyttää apuna perus sisäjalka-eteen-ulkojalka-taakse -tekniikkaa, laukatkin nousivat :D

Iltatalli oli jälleen tehty lähes ennätysajassa (....muistakaamme että lähtökohtana oli se parin tunnin kikkareidenkeruuoperaatio...) ja iltapalalla söin tiramisua. Maku oli tietysti erilainen tuotteen ollessa kaupasta, mutta silti ah, miten hyvääää!