Tehokurssi Annella, Päivä 1

Jotkut ovat saattaneet ajatella inspiraationi hukkuneen blogin pitoon tai sen kuolleen kokonaan. Eheei näin ole asiat kuitenkaan, sillä kuluvan viikon olen viettänyt netittömänä Helénin ratsutilalla tallitöitä tehden ja ratsastellen - silloin kun työhön tottumattomat lihakset antoivat periksi.. ;-) Viikon aikana opin hurjasti ja tapasin myös blogin lukijoita, oli kiva nähdä millaisia ihmisiä sielläpäin ruutua on :) Olisi ollut kiva jutella enemmänkin, mutta olin yleensä niin poikki että pystyin vain rutistamaan hymyn ja pari sanaa ja mennä satulahuoneeseen piiloon :--D
Jotta tämän viikon selityksistä ei tulisi yhtä puuduttavan pitkää kirjoitusta, jaan sen osiin. Tästä lähtee selitykset ensimmäisestä päivästäni Annella.

Jännitys ja paniikki yltyi sitä suuremmaksi mitä lähempänä oltiin tallia, en tajua että mitä jännitin niin kovasti : D Silti, jännitti. Tarkoituksena oli mennä kello 11 tunnille ja siitä sitten jäädä asustelemaan loppuviikoksi.

Tunnin menin Nemolla, joka tuntui jällleen siltä kuin olisi ohuen lankun päällä ratsastanut. Alun pienien pohdintojen ja energiavirtojen ja hengityksien löytämisen jälkeen alkoi sujua melko hyvin. Taisimme tehdä kolmikaarisia. Kevennys oli nyt jo hiukan vaikeaa, mutta selvisin silti. Todellakaan en muista mitä teimme tällä tunnilla, pitkä on lapsen muisti.. Tähän upeaan vihkooni, jota pidin mukana ja johon kirjoittelin päivän tapahtumia illalla puolinukuksissa, olen kirjoittanut näin: "Tunti Nemolla 11:00 -kääntyi :D". Eli siis ilmeisimmin poni kääntyi hyvin. Arh, tämä on just sitä kun kirjoittaa jotain muistiin ja iskee sinne vaan avainsanoja ja ajattelee että 'no kyllä mää nyt tän tosta muistan.'

Jju. Tunnin jälkeen raahasin kimpsut ja kampsut taloon sisälle. Sain valita kahdesta (upeasta...) vierashuoneesta, toinen oli vähän pienempi ja vaaleampi ja toisessa oli takka. Ihastuin kuitenkin heti vaaleaan huoneeseen ja sinne asettauduin taloksi.

 

Pienen mietiskelyhetken jälkeen Anne antoi ihan ensimmäisen tehtävän: sain vaihtaa vedet tarhoihin ja laitumelle. Tämä tapahtui niin, että vedin kottikärryissä kahta kastelukannua, yhtä ämpäriä ja yhtä suurensuurta saavia, jotka olivat siis kaikki täynnä vettä. Koska olen näin bodari (hehheh...), jaksoin loistavasti vetää kärrejä vähän matkaa. Ensimmäisen maassa olevan töyssyn jälkeen kyllä huomasin, että matka laitumille oli piiiitkä ja näytti melko vahvasti siltä että vähintään 40 prosenttia tällä hetkellä raahaamastani vedestä sijaitsisi juomaämpäreille päästyäni jossain muualla kuin saavissa... Selvisin kuitenkin hengissä vaikka pientä sähläystähän se oli. Anne jo soitteli perään että olinko tulossa ollenkaan syömään, no olinhan minä mutta vähän viiveellä :'D

Maittavan ruoan jälkeen sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa cappucinoa! Ah kuinka makunystyräni tanssivatkaan ripaskaa! Samalla kun hörpin onnellisena mukistani tuijotin mykistyneenä videolta Philippe Karlin uskomatonta ja saumatonta työskentelyä hevosensa kanssa.. Mietin vain että tuohon on pikkuisen vielä matkaa.

Kävimme heittämässä hevoset sisälle, ja sain taluttaa laitumelta ison puoliveriruuna Redin, joka katseli selvästi tällaista vähän päälle puolitoistametristä kirppua vähän arvioivasti - mitä toikin nyt tänne tuli sähläämään. Selvisimme suurinpiirtein yhteisymmärryksessä talliin, ja viikon aikana meistä tulikin kaverit :)

Kauaa en ehtinyt hengähtää kun jo oli toisen ratsastustuntini vuoro. Menin Viivillä, samalla hevosella jolla ratsastin pari ensimmäistä CR-tuntiani. Muistikuvani näistä tunneista oli vahvasti se, että hevonen juoksee pää ylhäällä apujani karkuun, ja mietin että no mitenköhän tänään. Positiivisena yllätyksenä huomasin, ettei Viivi juossut ollenkaan alta pois ja jopa käännyimme suurinpiirtein siinä missä halusin!
Teimme kolmikaarisia kiemurauria, aloin päästä vähän jyvälle siitä miten voin pohkeella ja ohjalla korjata kaarretta jos hevonen ei ymmärrä mitä ajan istunnallani takaa. Tajusin että kireämpi ohja on hevoselle kuin seinä, se kertoo nimenomaan minne ei käännytä. Eli pidän ulko-ohjan tiukalla ja teen liftausliikkeen eteen-ylös sisäohjalla jos kaarre alkaa valua pitkäksi ulos. Viivi oli loistava peili, siitä huomasi heti jos olin jonnekin päin mutkalla.
Raviin siirtyminen oli yhä hakemista. Meillä meni noin puoli ympyrää jokaiseen raviin siirtymiseen, sen sijaan käyntiin siirtymät tulivat joskus vähän liiankin nopeasti ja ei ehkä aina silloni kun olisin tarkoittanut.

Tunnin jälkeen tein iltatallin opettajanani Eki, joka näytti muun muassa karsinan siivouksen aivan uudelta valolta - itse asiassa sekin on todella elegantti ja sulava suoritus jossa on pyrkimys täydelliseen harmoniaan.... Saimme Annelta ihmetteleviä katseita kun tulimme iltapalalle vasta puoli 11 aikaan illalla, normaalisti kun saman homman on tehnyt jo puoli yhdeksäksi :--D
Iltapalan päätteeksi sain palan uskomattoman hyvää tiramisukakkua, tätäkin ensimmäistä kertaa elämässäni. Lisäksi järkytin Ekin jättäessäni teepussin likoamaan teeveteen juomisen ajaksi...