paniikki ja ajantappohöpötystä

Nyt on paniikki! Näin käy oikeastaan aina. Asiahan on niin että seuraava CR-tunti on varattu tiistaiksi, ja tuntuu että en ole treenannut yhtään mitään istuntaa, istun vinossa, istuinluut on kadonnut, arh. Eipäs kun anteeksi! Muistin juuri että olenhan harjoitellut. Tosin harjoitteluni ohella on energiavirtaukset sun muut hengittelyt jääneet toissijaisiksi. Keskittymiseni on kohdistunut laajaan ja perifeeriseen näkökenttään jonka olen omasta mielestäni taas (vähäksi aikaa...) omaksunut ihan kohtuullisen hyvin. Ainakin päänsisäinen sähköshokki herättää katsomaan ylös jos katse on päässyt laskemaan vastakkaiseen suuntaan. Toinen asia mitä olen harjoitellut ovat kädet. Ne pysyvät jo paremmin omalla paikallaan, oikeastaan muutamaan ratsastustuntiin ei ole tullut laskettua käsiä suuremmin.

Olen ollut iloinen parista koulukisoista joissa olemme Roosan kanssa olleet kaveriponeilemassa rats. opelleni ja starttaamassa helpot C:t. Papereihin on molempiin tullut maininta hyvästä istunnasta, tähän seikkaan olen erityisen tyytyväinen. Tosin, pakko vuodattaa ja selitellä ja kitistä, mielestäni maininta viime kisoissa huolimattomista teistä oli täysin perusteetonta. Nyt jos koskaan olisin toivonut suorituksen videoimista, räikeämmin en ole koskaan ollut eri mieltä tuomarin kanssa :D (....meniköhän tämä nyt taas hiukan ohi aiheen..)

Esteistä opin Ihatsun valmennuksessa tavallaan aivan uuden asian. Kun olen esteradalla, odotan satulassa niin kauan kunnes tulee hyppy. Hyvänen aika, tässähän on selitys melkein kaikkiin estemokiini kun poni on juossut ohi tai askel on epämääräinen ja mitä muuta. Lueskelin myös Centered Riding -kirjaa ja huomasin että no, niinhän se täälläkin on. Kaikkea sitä oppii. Esteen päällä istunta on tämä kahden pisteen istunta, istuin ylös satulasta sun muuta. Kerron joskus tarkemmin kun olen sinne asti päässyt ajatuksen kanssa.
Nyt olen päässyt melkein siihen asti kun kävellään hevosen kanssa. Olen tainnut skipata muutaman tylsältä kuulostavan luvun, tosin ehkä jonain päivänä oman ki:n tai pi:n vai mikä se nyt oli:n löytäminen ja sisäisen energian hyödyntäminen itämaisten lajien avulla kiinnostaa ja jaksan lukea. Se täytyy tästä CR:stä sanoa, että kauheasti on kaikkea itsensä ja sisäisen dingin löytämistä, erilaisia tekniikoita (mm. Alexander-tekniikka) ja pilatesta ja sunmuuta käytetty apuna. Ja kun itse en ole koskaan ollut kauhean innostunut tällaisista, miten niitä nyt kuvailisi, hengen voitto aineesta -tyylisistä jutuista (Alexander-tekniikka nyt ei ole tällainen, mutta en keksinyt sopivampaa sanaa kuvaamaan näitä). Se onkin ollut suurin kompastuskivi tässä matkalla. Toisaalta asioiden kyseenalaistaminen on suuri osa oppimisprosessia. Päästäkseni prosessissa eteenpäin minun täytyy varmaan joskus ihan ajatuksella kokeilla näitä asioita, jotta voin muodostaa niistä ihan oikean ja kokemukseen pohjautuvan mielipiteeni.

Kyseenalaistamisesta tulikin mieleeni. Vaikka olenkin täysin hurahtanut CR:ään, olen ollut myös avoin muille kokemuksille. Olen käynyt eri valmentajien valmennuksissa, ollut kuunteluoppilaana tunneilla ja lukenut lehdistä maailman parhaiden ratsastajien vinkkejä ja opetuksia. Olen napsinut kaikesta jotain, saanut kokemusta ja luonut pikkuhiljaa omaa tyyliäni ratsastaa. Lisäksi uusien hevosten ratsastaminen ja vanhojen tuttavien kanssa kohdatut ongelmat helpottuvat ja ratkeavat, sillä voin soveltaa ja kokeilla erilaisia ratkaisumalleja.
Centered Riding jää varmasti pidemmäksikin aikaa vaikuttamaan vahvasti ratsastukseeni, olemaan ohjenuorana toivottavasti koko harrastukseni ajan. Kuitenkin things to do before I die -listallani kärkipäässä ovat klassisen ratsastuksen kurssi, lännenratsastustunti jos toinenkin, issikkalla askellajikisoihin osallistuminen, Kari Vepsän moikkaaminen, pelkällä kaulanarulla ratsastaminen, monen monta aivojen tuuletus -tyylistä tykitysmaastoa pitkillä hiekkateillä, muutaman päivän pituinen issikkavaellus Islannissa jonka aikana unohdan rakennuspalikat, oikeaoppisen hengityksen ja vaan turisteilen, sekä paljon, paljon muuta. Mitä yritän tällä sanoa, on, että koskaan ei pidä jumahtaa vain yhteen tyyliin ja kulkea silmälaput silmillä. Täytyy pystyä vastaanottamaan oppia myös muista tyyleistä, eri asia on että kokeeko ne välttämättömiksi ja täysin oikeiksi, soveltaako niitä omaan ratsastukseen.

Tämän keskiviikon saarnaus päättyy nyt tähän. Hassu juttu, aina kun luulen kirjoittavan vain pikapäivityksen, "moi olin ratsastamassa ja sillee", tulee jostain tällainen ihmevuodatus... Mutta, kivempi sitä varmaan on "asiaa" lukea kuin muutaman sanan lauseista koostuvaa rakas päiväkirja -höttöä. Ja tosiaan, kuvia ei taaskaan ole. Ehkä yritän kaivella jostain jotain pientä piristettä, tämä on kuitenkin sen verran pitkä teksti taas.
Ulkoasu on remontissa ollut muutaman päivän. Oikeastaan päässäni oli upea ja mahtava visio seuraavasta versiosta, mutta nyt on viitsimys tällaisiin sivuseikkoihin laantunut. Olen käynyt kaikki tunteet läpi erään toisen asian kanssa, jännityksestä hysteeriseen hilpeyteen ja sitä kautta huojennukseen, ilosta suruun ja kaikki siltä väliltä. Ehkä tekin saatte sen jossain vaiheessa tietää.
Hihi. On kiva kun saa kiusata ihmisiä tällaisilla salaperäisillä viesteillä pitkin viikkoa. Varsinkin "ehkäpä kerron kohta, ehkä en, ehkä huomenna, ehkä viikon päästä ;))))))" on niin hauskaa.

Miten tämän teen, taas ylimääräistä jauhantaa "muutaman" rivin verran. Selvästi vaan tapan aikaani, vielä en jaksa tallillekaan lähteä (täytyy pyöräillä ärsyttävän pienirenkaisella pyörällä joka menee ihan liian hiljaa, nopeampi pyörä on niin isorunkoinen että niskat tulee kipeäksi ): ). Tunnin päästä sitten ehkä. Ja anteeksi taas kirjoitusvirheet, olen tällä isommalla koneella jolla on ihan outo näppis.

PAKKOVIELÄ, anteeksi : D Tossa on mun koira. Vastaan jo, ei se liity tähän mitenkään. Se on vaan niin söpö ja kiva. <3