ohjat käteen!

Muutama päivä takaperin Veera Ihatsun valmennuksessa (joka oli aivan mahtava, kiitos siitä!) tajuntaani löi se tosiseikka, että ohjat pitää olla kädessä. Esteillä varsinkin, ihan oikeasti niin että se ponin suu tuntuu siellä ohjien toisessa päässä ja kädet ovat ponin niskan yllä. Sileällä toki ei tarvitse tunkea niitä kätösiä niin eteen, mutta kevyt tuntuma ei tarkoita sitä että ohjat ovat hyvänen aika kilometrin pituiset ja roikkuvat niin että poniparka minä hetkenä hyvänsä kompastuu niihin! Olen kauhusta kankeana katsellut videoita viime CR-tunnista, kun ohjani roikkuivat ja heiluivat ja yhhyh (hm, muutaman kerran on tullut "keräiltyä ohjia" täällä tuolissa kunnes olen tajunnut että enhän mä pystykään keräämään ajatuksen voimalla niitä ohjia tuolla videolla...). Olen viimeinkin tajunnut että käsien täytyy olla tarpeeksi joustavat ja rennot jotta tuntuman voisi oikeasti pitää. Löysän ohjan heiluttaminen on sitä paitsi kahta kauheampi tapa, kuolaimen liikkuessa ja hakatessa hevosen kitalakeen ohjien tahdissa...

Centered Riding by Sally Swift. Tätä kirjaa olen lukenut siihen lukuun saakka jossa aloitetaan ratsastamaan käyntiä. Siinä vaiheessa tuntui ettei kannata lukea yhtään pidemmälle, ennen kuin olen nämä aikaisemmat asiat sisäistänyt ja kokeillut käytännössä. Seuraavanlaisia hyviä vinkkejä olen kirjasta tähän mennessä saanut, ihmisen anatomian hallinnan lisäksi:

( Hihi, pakko tähän väliin tyrkätä huumorin kukkanen: Soft Eyes, pehmeän katseen luvussa huomautetaan ettei tällä tarkoiteta "glazing or making your eyes fuzzy": katseen lasittumista tai silmiesi sumentamista. Nauroin ajatukselle sisäisesti ja epämääräisesti virnistellen koko matkan yläkerrasta alakertaan hakiessani kirjaa tähän viereen. Miten tyhmältä ja jälkeenjääneeltä näyttäisi ratsastaja joka luomet puolitangossa katsoisi perifeerisesti ja ylväästi silmät samalla sameina. Ah, forgive me, olen väsynyt :'D ylimääräinen vapaapäivä todellakin tulee tarpeeseen...)

Niihin vinkkeihin siis heivaan.
Huomasin, että monia juttuja olen jo tehnyt CR-tunneilla ja kurssilla, mutta nyt "alkuajan" harjoitukset muistuivat mieleeni.

Hengitys tapahtuu oikein silloin, kun laitat kätesi suurinpiirtein navan kohdille ja tunnet kuinka mahasi hengityksen mukana laajenee ja, ööh.. pienenee? Kun hengität "alas asti", laita kätesi tällä kertaa rintakehällesi ja huomaat ettei se liiku juuri ollenkaan.
Nyt mieti sitä kun puhallat ilmapalloa. Aika rankkaa, eikö? Samanlaista on se, kun hengität pinnallisesti ja pelkästään rintakehälläsi. Sitten yritä kaivaa jostain mielen sopukoista sellainen kolmionmallinen puhallinhärdelli, jolla puhalletaan takkaan, englanniksi a bellows ja suomeksi sanakirja.orgin mukaan "palje, palkeet". Anyways, tällä puhaltaminen on vaivattomampaa ja kevyempää. Mieti tätä kun hengität sisäään ja uuulos, vaivatta ja ilman työtä. Meinasin tätä harjoitusta tehdessäni vaipua jonkinlaiseen nukahtamistilaan, tästä tykkään :D

Kuvittele, että jalkasi on sellainen portti, jollaisia on noin metrin korkuisissa puisissa aidoissa ja joissa on puinen X-keskellä, joka roikkuu vain yhden saranan varassa (eli lonkkanivelessä). Portti roikkuu meko vapaasti mutta pystyt edelleen laittamaan sen kiinni.

Jalkojen rentouttamiseksi tee ratsailla pysähdyksissä seuraavanlaista harjoitusta: heiluttele jalkojasi siten, että kun toinen menee eteen, toinen heilahtaa taakse. Samalla kun heilautat jalkaa taaksepäin, paina kantapäätäsi hiukan hevosen takajalkaa kohti. Tätä harjoitusta tee niin pienellä liikkeellä, ettet jännity ollenkaan.
Seuraavaa muistan joskus Ollilan Iran tunneilla harrastaneeni: nosta jalkojasi sivusuunnassa irti hevosesta, pidä hetki ja laske alas. Älä pakota liikettä, ajan kanssa se tulee helpommaksi. Todella tärkeää on lonkkien kunnollinen venyttely. Omat lonkkani ovat niin jumissa että tämä oikeasti sattuu, ei välttämättä siinä vaiheessa kun nostan jalkoja ylös vaan silloin kun jalat pitäisi pitää hetken paikallaan. Mutta tämä on hyödyllinen harjoitus, olen jo parempi :D
Mielenkiintoisin näistä jalkaharjoituksista on tällainen. Muista keskittää ensin itsesi satulaan niin että istut rennosti ja oikein. Tämän jälkeen nosta toista katapäätäsi ja jalkaasi polvesta alaspäin pitäen polvesta ylöspäin jalkasi paikallaan, kuin olisit potkaisemassa itseäsi takamukseen. Ensimmäisellä kerralla varmasti tunsit etenkin pakaralihastesi jännittyvän, mutta tämä ei ole se, mitä haetaan. Tavoitteena on tunne jolloin kantapäähästäsi satulan takakaareen kiinnitetty naru tekisi kaiken työn ja nostaisi rennon jalkasi ylöspäin. Tämän mielikuvan aikaansaamiseksi joudut keskittymään hengitykseesi ja laajaan ja pehmeään katseeseen. Harjoituksen oppimiseen menee varmasti aikaa, mutta kun sen on sisäistänyt, on jalka jo monta astetta pehmeämpi.

Anteeksi mahdolliset kirjoitusvihreet, kirjoitin eri koneella kuin yleensä enkä osaa painaa niitä näppäimiä tarpeeksi ja siksi jää kirjaimia yleensä välistä...

Ja hei, anteeksi sitäkin ettei kuvia ole ollut kirjoituksissa ollenkaan vaikka olen luvannut ryhdistäytyä... Tämän viikon jälkeen voitte olla varmoja että niitä tulee, nimittäin yksi iloinen tapahtuma vierailee vähän pidemmäksi aikaa sunnuntaina... :-)

PEEÄS. Kenellä muullakin menee hyttysiin hermot ihan totaalisesti?? Kuka meinaa ostaa kaapit täyteen Ohvia jotta voisi vähänkin nauttia kesäisistä maastoratsastuksista? Kuka kiroilee iltaisin kun saa murhata sen 10 kymmenen hyttystä ennen kuin pääsee nukkumaan? Kuka ottaa valituksia vastaan, mä tapan ne kaikki!