SE TOIMII!

Nimittäin, olin tänään ratsastamassa jossain vaiheessa jo mainitulla issikkaruuna Kallella, joka on melkoinen porsas ajoittain. Herraa ei nimittäin kauheasti kiinnosta se, minne päin ratsastaja mahdollisesti haluaisi mennä vaan saattaa sinkoilla kulmasta toiseen heitellen perää kiitettävästi.
Raamattuni elikkästä sitten Mielekästä ratsastusta painottaa reisillä ratsastamista ja sitä, että hevonen kulkee minne säkä osoittaa. Lyhyesti sanottuna siis ohjailemme reisillä säkää. Tein pieniä tieteellisiä tutkimuksia ja huomasin että tämä mielikuva auttoi ponin kanssa hurjasti! Hiukan pitkäksi venähtäneistä käännöksistä huolimatta ohjattavuus parani puolella, ja poni meni rentona suurimman osan ajasta ja haki kauniisti peräänantoon. (Kuva todisteena (-; © Tiinamari Karvinen)
 
Ah mistä olenkaan jäänyt paitsi tätä ennen :'D