..tai toimisi se, jos sen muistaisi. Varsinkin silloin kun ratsastaa varsin eteenpäinpyrkivällä nuorella suokkiherralla parinkymmenen sentin hangessa kentällä. Ja silloin kun kyseinen herra juoksentelee varsin mallikkaasti kuolaimen yllä ja on sitä mieltä että joka ikinen apu mitä Milla yrittää epätoivoisesti nätisti ja vähän ei-niin-nätisti ehdottaa tarkoittaa viimeistä kaarretta ennen raviradan loppusuoraa. Ei sillä, kun itse muistin että silloin kun haluaa että hevonen rauhoittuu, kannattaa itsekin laskeskella tilanteesta riippuen joko kymmeneen tai sataan, hinata olkapäät korvalappujen paikalta alas ja muistaa hengittää ainakin kerran kierroksessa myös ulos, alkoi hevonenkin silminnähden rentoutua. Mutta kun ei muista!
Arh, miksi kaiken pitää olla näin vaikeaa?!
Hei! Blogisi vaikuttaa mielenkiintoiselta, eksyin tänne hevostalli.netin kautta ;) Itsekin panostan tosi paljon oikeanlaisen istunnan löytämiseen, mutten ole ikinä varsinaista cr:ää harrastanut. Katsotaan eksynkö tänne toistamiseenkin!
VastaaPoistaItselläni ollut yhtä hienoja elämyksiä cr-tunneilla.Mahdottoman hieno tunne kun toimii.. niin pienellä avulla, lähes ajatuksen voimalla
VastaaPoistaNiin, se on se fiilis millä jaksaa taas yrittää vähän aikaa.. (:
VastaaPoista