mission (im)possible?

Tänään päätin, että olen tarpeeksi kauan katsellut huonoa ryhtiäni esimerkiksi koulun penkillä. Nyt eräänlaisena uudenvuodenlupauksena aion keskittyä ryhtiini kunnolla, enkä muutaman minuutin päästä rojahda takaisin sohvaperuna-asemiin. Tämän hurjan päätöksen taustalla on osittain Koivikon ratsutilan sivuilla julkaistu Wendy Murdochin artikkelisarja. Käykääpäs kurkkailemassa jokainen, todella hyödyllistä luettavaa (: Kaikkein eniten silmiini osui kohta, joka tiivisti melko hyvin sen pitkän tien mikä on tulossa.

Vertaan tätä (peruspilareiden, joista mainitsin ensimmäisessä blogitekstissäni, yksi kerrallaan oppimista) mielelläni tavaamisen tai kirjoittamisen opetteluun. Ensin on opeteltava aakkoset, esimerkiksi A=alignment eli rakennuspalikat, B=breathing eli hengitys, C=centering eli keskittäminen ja niin edelleen. Seuraavaksi muodostetaan kirjaimista lyhyitä sanoja, esimerkiksi "käyntiä". Pian sujuu lauseidenkin muodostaminen, kuten "ratsasta voltti".

Artikkelisarjan osassa Centered Ridingin peruskäsitteet.

Kävin myöskin ratsastelemassa eräällä suokkiruunalla, ja täytyy rehellisesti sanoa että kaiken maailman vakauttamiset ja istunnalla pidättämiset ja hengitykset olivat lomalla herran ikävöidessä talliin kaverin luokse. Vielä ennen laukkoja onnistuin aina puolen voltin ajan muistamaan etten kaadu sisälle enkä nojaa taaksepäin ja pidän jalat vartalon alla, mutta useimmiten kaikki levahti käsiin kun portti oli näkyvissä tai kun siirryimme laukasta raviin tai toisinpäin. Tällaisissa tilanteissa vanhat "pahat tavat" nostavat päätään ja käyvät sen pituisella vierailulla että unohdan kokonaan uljaan perifeerisen näkökenttäni, jalkojen ja hartioiden rentouden ja ylipäätään kaiken. Vielä ei kahden cr-ratsastustunnin jälkeen mikään tule luonnostaan ja kaikkeen täytyy keskittyä kovasti, ja pieninkin "tilanne" saa ratsastukseni sellaiseen lukkoon että sitä tiirikoidaan auki vielä puolen tunnin päästä. Vuodenvaihteen jälkeen on pakko alkaa käydä säännöllisesti edes sen kerran viikossa tunnilla jotta tästä jonnekin päin kehitytään tai ainakin lopetetaan peruutusvaihteella käyminen. Silloin käyn myös täällä läpi harjoituksia joita kävimme läpi vähän laajemmin.

Olen ylpeä itsestäni: koko tämän ajan olen seissyt suorana, ehkä ajoittain aavistuksen etukenossa, mutta selkä on kuin yliopiston luurangolla - ehkä tästä tuleekin jotain! :D