Väsäsin itse omin käsin piparkakkutalon, josta tuli diabeetikon kauhu. Tein sokerimössöstä liian juoksevaa enkä jaksanut alkaa enää säätää, joten ratkaisu on tietysti kuorruttaa koko mökki lumella... :)
Vau.
Olemme nyt teoriassa asuneet Eetun kanssa maneesissa, ulos ei ole tuossa kelissä ja vajavaisella hokkivarastolla ollut asiaa. Eilen loskalumet jysähtelivät katolta alas mikä aiheutti pientä äksöniä hevosissa, jopa Eetu oli melkein hereillä!
Pitkästä aikaa tuntui että liikuimme eteenpäin, tosin enhän minä omaa ratsastustani sitten muuttanut. Tuloksena pohkeilla hakkaava ratsastaja ja tosiraskasta ratsastusta. No menihän eteenpäin ainakin jos ei muuta. Varmasti ensi kerrallakin menee kun oli niin kivaa... ;---) Mun ratsastuksesta on pitkään ollut CR todella kaukana. Kai se tästä, vai mitä?
Odottelen jo innolla/kauhulla ensi torstaita kun pääsemme pitkästä aikaa tunnille. Olemme kyseisen opettajan ohjauksessa ensimmäistä kertaa, hän tosin tuntee Eetun vuosien takaa :) Mielenkiintoista nähdä mitä tuleman pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti