Sain viestiä Mintti Rautioaholta, HUMANTOOL-tuotteiden jälleenmyyjältä.
Palikkaratsastajan lukijana voit tilata HUMANTOOL-tuotteita edullisesti 31.3.2011 asti, 20% alennuksella!
Kun tilaat tuotteet Mintin sivuilta, saat alennuskoodilla "Palikkablogi" HUMANTOOL-istuimen hintaan 119e (+toimituskulut 7e).
!!...mulla on oma alennuskoodi, ihihihihi :))
Sitten!
Nyt on niin, että Palikka on ihan hukassa. Syksyllä kävin muutaman kerran tunneilla, joilla suomennettu palaute (oikeastaan sain kuulla sen ihan suoraankin) oli se, että hevonen kyllä osaa, minä huonona ratsastajana vaan en. Tuntien ohjeet kylläkin johdonmukaisesti olivat "vaadi, vaadi, vaadi".
Muistutan tässä vaiheessa, että blogiini en ole noista tunneista kirjoittanut. Lisäksi en halua totaalisesti lytätä opetusmetodia, se ei vain minulle sopinut.
Niiden tuntien ollessa osasyyllisenä, olen kadottanut itsevarmuuteni ratsastajana aika taitavasti. Uskoa omiin kykyihini olen saanut "Annejen" tunneilla, mutta edelleen palikat ovat vahvasti levällään. En enää oikein tiedä mitä pitäisi tehdä siellä selässä. En tiedä, miksi joka kerta kun otan ohjat tuntumalle, Eetu nostaa pään taivaisiin ja laskee selkänsä. En tiedä, milloin ihan perusapuja tulisi käyttää ja miksi saan hevosen jännittymään, enkä todellakaan tiedä, onko vika oikeasti niin perinpohjaisesti minussa. Olenko mennyt ratsastuksessa niin paljon takapakkia että ihan perusjutut tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta vai voiko jokin minusta riippumaton asia olla haittaamassa.
Mutta kuten Tumpelo-Anna (joka on aivan ihana kun jaksaa aina tsempata) sanoo: näistä mennään AINA yli! Ensi viikosta lähtien aloitan "valmennuskuurin", jonka aikana sekä minä että Eetu siirrytään kenttätyöskentelyssä valvovan silmän alle. Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen, jonkun joka kertoo minulle kädestä pitäen mitä tehdä. Kun opin siirtämään ohjeet itsenäiseen ratsastamiseen, itsevarmuuteni alkaa olla varmasti aivan toista luokkaa. Mulla on tosi hyvä tunne tästä. Kyllä mä vielä yli pääsen (-:
Valivali, pitää kyllä tunnustaa että Eetu ei ole ollut tästä moksiskaan. Tänäänkin herra veti juoksutushallissa sellaista kiihdytysajoa noin kahdenkymmenen asteen kulmassa maahan nähden että siinä olisi heikompia jo hirvittänyt heikommat olisi pelastautunut tasasin väliajoin matkan varrelle. Kun jätkä päätti että Milla oli tarpeeksi hokenut mantraa "soojaa hyyyvä jaaa käääynti hyyyvä soojaaa", pysähtyi hän varsin tyytyväisenä itseensä katsoen juoksuttajaa siihen tapaan että nyt pitäs vaihtaa puolta ettei mee pelkästään tää vasen puoli jumitsuun.
Oikeelle irtos kyllä vielä paremmin.
Näinhän se aina menee, että suvantovaiheita tulee ja sitten taas porskutetaan eteenpäin. Ehkä pitääkin ajatella niin, että jos emme koskaan olisi hukassa, emme myöskään koskaan löytäisi itseämme uudestaan. Sitähän kehittyminen on. Niin elämässä kuin ratsastuksessa. Ja vielä loppuun se kulutettu vanha totuus; jos mikään ei koskaan tunnu vaikealta, ei voi todella arvostaa sitä, kun asiat sujuvat upeasti. Tsemppiä siis meille kaikille! :)
VastaaPoistaKiitos! Tähän ei mitään lisättävää! :)
VastaaPoistaMä olen läpikäynyt aivan tismalleen samoja fiiliksiä; Musta ei ole mihinkään, mitkä avut, olenko palannut vanhaan, miksi en yhtäkkiä muista yhtään mitään.... jne.. Noissa epätoivon tunnelmissa kun kuvittelin taantuvani kerta kerran jälkeen, Anne lohdutteli mua seuraavasti: Mitä tarkemmaksi keho tulee, sitä enemmän tuntee virheitä -> turhautuminen. Sama pätee myös hevoseen sillä mitä tarkemmaksi ratsastaja tulee, sitä pahemmalta hevosesta tuntuu jokin tietty kohta (esim. käsi) epätasapainossa muuhun nähden. Loogista - eikö totta?
VastaaPoistaJa sitten voin vielä lohduttaa sua, että mulla tuo turhautumisvaihe kesti ihan tuskaisen kauan ja epäilin jo teinkö virheen kun ostin hevosen. Mitäs jos en kehitykään enää, mitäs jos pilaan Viivin, mitäs jos sitä ja tätä. Mutta nyt mennään taas pikkuhiljaa eteenpäin - ei tää niin tuhoon tuomittua ole ;)
Kiitos taas, alkaa tulla jo entistä positiivisempi olo :D Kyllä mä kykenen!
VastaaPoistaTosiaan toivon että edes osasyynä on toi mun kropan tarkentuminen... Vaikka tuntuu että oon ihan liian vähän ajatusta antanut istunnalle muiden apujen seassa. Mutta ehkä perustasapaino siellä selässä oliskin edes hiukkasen automatisoitunut? Mene ja tiedä, ylihuomenna sekin nähdään.. :D
Onneksi kehittyminen ainakin jatkuu koko ajan, ja kun sitä miettii niin harvemmin kehittyy taaksepäin kovin pitkään ::)
Hei. Pakko minun on tähän laittaa kommenttini :). "Tallikaverini" kanssa nauretaan joskus sitä, kun aina muutaman kuukauden välein päädytään samaan asiaan: Jos vain osais istua edes oikein! Ja kädet pysyisivät hiljaa ja pehmeinä! Sitten taas välillä puhutaan piaffeista, spin:istä ja vaikka mistä :)! Pitää vain kuunnella itseään ja hevostaan, ja pitää kuski-hevonen-väli kunnossa, niin matka jatkuu!
VastaaPoistaMoi, niinhän se on :D Yhtä vuoristorataahan tää on, mutta ei ainakaan kyllästy!
VastaaPoistaNoita hiihdon MM kisoja katsoessa voi vaan todeta, että niin se on kuulkaas palikat hukassa lajissa kuin lajissa yhdellä jos toisella :-)
VastaaPoistaNii, varsinkin tuolla juoksuvauhdilla.. :( .D
VastaaPoista