Oikeelle = väärälle?

Eilen oli tosi mukavaa ratsastaa Eetulla (ei alter-egolla Kakella joka on viime päivinä vieraillut aika usein, ei siis hönötetty pää ylhäällä koko aikaa ja tuijoteltu kaikkea saaliseläimeksi kelpaavaa kuten esimerkiksi kiveä). Herra kulki omalla moottorilla eteenpäin, tosin joskus hän oli sitä mieltä että "jos vaan keikautan pään nätiksi ja rennoksi niin riittää". Loppuraveissa molemmat jaksoimme ihmeen hyvin, keskityin ottamaan liikettä oikeasti ylös ja poni kokosikin itseään aina muutamaksi askeleeksi korkeampaan muotoon.

Isoksi ongelmakseni on muodostunut oikealle ratsastaminen. Oikea käteni jää aina ohjaan kiinni, ja tässä tapauksessa sisäohja siis pitää painetta koko ajan. Toisaalta ilmeisesti vasen hartiani on niin jumissa takana eli jäljessä, että Eetu asettuu koko ajan vasemmalle eli ulospäin. Yrittäessäni korjata tätä vasenta hartiaani, jumitan vielä enemmän oikealta jolloin poni alkaa vastustelemaan kuolainta ja vääntämään päätään oikein kunnolla ulospäin. Aina hetkisen ajaksi pääsen tasapainoon selässä mutta ei tarvita kuin yksi askel eri tempoa tai suuntaan niin jo olen vänkyrällä. Ilmeisesti kehoni mielestä oikeelle on väärälle.

Kirosin siis eilen taas (hiljaa mielessäni, köh..) ratsastustani kun Eetu könötti ulospäin kuin viimeistä päivää. Tempasin aivan tuulesta jonkun korjausliikkeen jolla saisin itseni suoristettua ja niksautin pääni ja niskani vasemmalle, korvan olkapäähän, pysyen muuten aivan samana. Samalla paine oikeassa ohjassa hiukan keveni ja ponin kaula suoristui. Naureskelin itsekseni kun ratsastin muutaman ympyrän korva olkapäässä kiinni.

Minulla on ollut tapana että jos jokin ei onnistu istunnalla niin haluan silti viedä asiani loppuun asti. Lopussa tein muutaman pohkeelle väistätyksen ja pyysin kunnon asetusta oikealle vaikka en istunutkaan sataprosenttisen oikein ja vastustamatta tahattomasti liikettä. Eetu totteli nätisti ja molemmille jäi hyvä mieli myös oikeaan suuntaan (:

Nyt olisi tosiaan CR-tunnin aika jotta pääsisin taas kunnolla valvovan silmän alle!