Palikka ja villivieterinorsu

Saimme tänne eteläiseen Suomeenkin kivan pikku lumimyräkän. Nyt vaan toivon että ehdin painaa "Julkaise teksti" ennen kuin myrsky oikeasti yltyy ja katkaisee muutenkin haparan nettiyhteyden.

Tänään matkallani tallille olin suunnitellut tekeväni paljon hevosta ja kuskia herkistäviä siirtymisiä, viisi askelta käyntiä, kuusi ravia -tyylisiä.
Kun sitten tuuli alkoi yltymään, ajattelin että parempi on vaan heittää aivot narikkaan ja ravailla pojalta pahimmat energiat pois isoilla ympyröillä rentoa ja matalaa muotoa hakien.
Tallin pihalla seistessäni hevonen ohjien toisessa päässä, lisäsin tähän viimeisimpään suunnitelmaan vielä muutaman minuutin maastakäsin kävelyttelyn jotta hevonen vähän rauhoittuisi.
Kääntyessäni laittamaan kentän porttia kiinni ja horjahtaessani voimasta, jolla Eetu nykäisi ohjista säikähtäessään, olin jo hiukan epäileväinen suunnitelma B:n suhteen, joka siis sisälsi pitkää ravia.
Kävellessäni kentän metsänpuoleista pitkää sivua hevosen räpeltäessä kauhusta kankeana jossain lähimaastossa, niin kaukana kuin ohjat vain antoivat myöden, soittelin jo kuskilleni että tässä meneekin vähän vähemmän aikaa.

Vartin käveltyämme olimme yhä hengissä, vaikka Eetulla oli välillä vähän eriäviä mielipiteitä asiasta. Olin tehnyt herralle selväksi että kun puolitoistametrinen hukkapätkä tässä vierellä pysähtyy, niin silloin pysähtyy Eetukin. Ja vaikka kuinka jänskättäisi niin tätä hammastikkua ei silti tönitä ja sille annetaan oma tila. Herra ei tarvinnut kuin yhden napakan muistutuksen lapaan raipan kädensijan päällä, kun hän jo hyvin ystävällisesti antoi loppukäppäilyksi tilaa.
Vaikka matka kentältä tallille sisälsikin muutaman jännitysmomentin, selvisimme molemmat. Tallissa oli jo kaikki hyvin.

Tänään taas huomattiin, että olen sen verran arka (tai pelkästään itsesuojeluvaiston omaava?) ratsastaja, että minua ei saa edes tutun ja turvallisen hevosen selkään jos se ei ole hanskassa maastakäsinkään. Senkin takia olisi kiva joskus tutustua vähän tarkemmin maasta työskentelyyn, jos oppisi vaikka juoksuttamaan. Siitä taidosta tosiaan olisi ollut tänäänkin apua (-: