Rakas päiväkirja...

...tänään ratsastin hevosta kielellä. Kielellä.

Anne saapui siis pitämään tuntia ja menin koko tunnin Eetulla. Tavoitteenani oli ollut saada vinkkejä kääntymisongelmamme ja ympyrältä ulospäin liirailuun. Ja mitä sainkaan :D Alussa Anne spottasi heti ongelman ja kutsui minut keskelle. Olin lähtenyt (taaaaaas) hevosen edelle kaarteessa. Tämän seurauksena sisäkylkeni lyhenee, sisäohja vetää, ulko-ohja roikkuu, paino siirtyy ulos, sisäjalka siirtyy taakse, polvi painuu kiinni hevoseen. Eikö olekin hassua että hevonen lähtee ulospäin liiraamaan vaikka jokainen apuni käskee niin?
Korjauksena sain kuvitella että avaisin hevoselle sisäpolvella tien käännökseen, jättäen ulko-ohjan vakaasti paikalleen. Hartiat samaan linjaan aina hevosen lapojen kanssa, tehtiin sitten ihan perus käännöstä tai piruettia tai levadea. Jos hevonen ei ymmärrä tästä, nostetaan sisäkättä ylös ja tehdään pieni liftausliike sivulle. Ei koskaan jäädä vetämään sivulle-alas. Samalla raippa ulkokädessä koskettaa lapaan ja kehottaa hevosta suoristumaan. Näillä avuilla käännös oikeaan (mukamas vaikeampi puoleni) sujui jopa kivasti, unohtelin tosin taas sisäkäden taakse ja alas... Kevyessä ravissa (mikä oli muuten todella reipasta! :D) kääntyminen toimi myös kun maltoin jättää ulkopohkeella naputtelun. Vaihdettuamme suuntaa tein yhden tosi hyvin onnistuneen ympyrän, jonka jälkeen Anne ehtikin jo sanoa että "kato, eihän se liiraa nyt melkeen ollenkaan!"... Tosin tästä riemastuneena taisin unohtaa kaiken ja seuraava pääty-ympyrä olikin sellainen että käännyimme vasta muutama kymmenen metriä ennen vastakkaista lyhyttä sivua...
Ongelmanani oli nyt se, etten malttanut jättää jalkojani polvesta alaspäin hiljaa paikalleen, maahan päin. Minun tuli ajatella molempia jalkoja alaspäin rentoina, maahan kasvamaan pituutta ja juurtumaan sinne. Yhden ympyrän ajan oikeasti tunsin kuinka olin hevosen ympärillä jäntevästi, valmiina palauttamaan hevosen raiteilleen (kuvittelemalla jalkaa pitkäksi alas) jos se meinasi "pullahtaa" jommasta kummasta kyljestään. Jalkapohjani olivat maassa tukevasti, olin suorana, jalat joustivat. Nyt kun tiedän miltä täytyy oikeasti tuntua kun olen keskellä jalkojeni päällä, on helpompi lähteä jäljittelemään tätä tunnetta :-)

Aivan, ratsastinpa myös kielelläni :D Kun kävelimme uralla ja olin saanut molemmat takajalat jäntevästi liikkeeseen mukaan, olin suorana ja energiat virtasivat ja joustin ja olin jäntevä ja hienosti, siirsin kieleni vasemmalle poskelle. En tehnyt mitään muuta. Oletin, ettei mitään suurta tapahtuisi, mutta hevonen lähtikin tasapainoisena isolle ympyrälle! Ilmeeni siinä vaiheessa oli jotain tämän:  O__________O' ja tämän: :::-----D välillä. Huomasin, että mitä voimakkaammin painoin kieltäni poskeani vasten, sitä pienemmän ympyrän teimme. Tosin heti kun aloin ajattelemaan käännöstä, painoni siirtyi huomaamatta ulos ja lähdimme taas liirailemaan. Loppujen lopuksi teimme aivan älyttömän pienen, 5-10 metriä halkaisijaltaan olevan voltin käynnissä, pelkällä kielen liikkeellä! Ja sillä, etten ajatellut ympyrää.

Nyt kun ratsastin itsekseni jatkossa, minun tulee miettiä tarkasti seuraavia asioita:
- Polvi auki sisälle, sisäjalka maahan (eli tuntuu kuin veisin sitä vähän eteen)
- Käsi ylös liftaamaan
- Jäntevä istunta on kaiken perusta!
- Hengitä...
- Jalat tukevasti maahan
- Pohkeita annan vain ja ainoastaan tarvittaessa joka viidennellä askeleella, salamannopeasti heti hellittäen.
- Hevonen liikuttaa jalkojani miten tykkää
- Ulkojalka hiljaa! Ikinä ei koskaan milloinkaan yhtään ulkojalalla naputtelua tai painamista!

Luultavasti muistan vielä myöhemmin jotain lisää, tässä nyt mitkä päällimmäisenä olivat mielessä (-: Oli taas tosi hyvä päästä Annen valvovan silmän alle, sain hurjasti vinkkejä (mikä näkyy tuossa listan pituudessa...) ja huomasin, että vähemmän on oikeasti enemmän.